 |
| Reykjavik |
Meillä jokaisella on varmaankin omat pienet omituisuutemme. Ne tietyt jutut, jotka teemme ehkä aina samalla tavalla. Tai, jotka voivat olla joskus olla miltei pakkomielteitä.
Luultavasti moni meistä on ollut tilanteessa, missä on kotoa lähtiessä ihan pakko palata takaisin ja tarkastaa, että ovi on varmasti lukittu. Tai että se sähkölevy on käännetty pois päältä, tai kahvinkeitin, tai mikä tahansa.
Nuo tilanteet ovat - useimmiten - pelkkää varovaisuutta. Tervettä järkeä. Mutta, jos varovaisuus muuttuu fobiaksi tai tilaksi, jota kutsutaan nimellä pakko-oireinen häiriö (myös OCD, lyhenteenä sanoista obsessive-compulsive disorder), ollaan jo jossain muualla.
Eläimet, myös ne lemmikit, mitä meillä on, haluavat asioiden menevän tietyn kaavan mukaan. Se luo turvallisuutta. Me ihmiset olemme hyvin samanlaisia.
Entä tavat, jotka eivät ole turvallisuutta, pakkoa, vain piintyneitä tapoja?
Yksi minun piintynyt tapani on miltei aina lukea kirja, vaikka en edes "tykkää" siitä. Jotenkin tuntuu, että "annan periksi" jos en lue. Hölmöä? Varmasti.
Sormusten herran ensimmäistä osaa luin 50 sivua, sitten annoin periksi. Parikin kertaa.
Olen toki elämässäni antanut periksi, montakin kertaa.
Nykyisin periksiantaminen on jotenkin helpompaa. Onko se merkki kirjallisuuden tason laskusta vai mistä. Tuskin. Taidan vain tulla laiskemmaksi.
Jokin aika sitten luin kirjaa, joka oli suomentamiseen saanut yhteiskunnan tukea. Reykjavik 101 on Hallgimur Helgasonin kirjoittama kirja, josta on kuulema tehty myös elokuva Islannissa.
Työtön kolmikymppinen mies Hlynur asuu yhä äitinsä luona ja viettää päivät katsoen pornoa ja ryypäten. Muuan tyttö olisi hänestä kiinnostunut mutta hän ei halua sitoutua. Äidin espanjalainen flamenconopettaja Lola (Abril) tulee heidän luokseen joulunpyhiksi. Hlynur kuulee Lolan olevan lesbo, mutta päätyy silti petiin tämän kanssa. Hänelle selviää myös, että Lolan ja äidin välillä on muutakin säpinää kuin flamenco.]
Kyllähän tuollaisella aineistolla pitäisi saada jotakin mielenkiintoista aikaan . Se, mikä minut sai antamaan periksi ennen puoltaväliä, oli kirjan ärsyttävä sanoilla leikkiminen ja vääränlainen (?) älyllisyys. Tai älyttömyys?
Naisia arvioidessa: ÄitiTeresa 1 700 kr, Pamela Anderson 4 700 000 kr. Heko Heko.
Kirjaa on kehuttu sen "mustan huumorin" vuoksi. Minusta se ei ollut minkäänlaista huumoria. Hölmöä pikemminkin.
Toinen, täysin erilainen kirja taas oli ja on kertomus (tai pikemminkin joukko kertomuksia) koirasta nimeltä Sulo.
Raija Orasen Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia on Aurinkorannikolla, Fuengirolassa elävän kirjailijan laajassa tuotannossa (romaanit, tv- ja elokuvakäsikirjoitukset, lastenkirjat) kolmas novellikokoelma, vuodelta 2007.
Olen muistaakseni joskus kauan aikaa sitten lukenut novellikokoelman Nainen, joka söi junassa apppelsiinin. Mitään muistikuvaa minulla siitä ei tosin ole. Oli luultavasti sellainen No jaa... -kokemus. Aivan varma taas olen siitä, että mitään muuta kirjailijan tuotannosta en ole lukenut, en myöskään ole katsellut tv-sarjoja, joissa hän on ollut käsikirjoittajana.
Sain tämän kirjan mukaani lähtiessäni Suomesta viime reissulla (kiitokset siitä!)
Valitettavasti, "paikallisväristä" (Fuengirola on naapurikaupunki) huolimatta en jaksanut lukea kirjaa. Harvoin olen lukenut niin ärsyttävää kirjaa; nuoret (naiset) varmaan käyttäisivät sanaa ihqu.
Mikä sitten olisi minulle oikea sana? Lälläri? Hellan-lettas-ku-ihanaa? Tunne, kuin pitäisi syödä kaksi Marabou-suklaalevyä ja juoda litra colaa päälle, ja vielä hieman jäätelöä jälkkäriksi.
Jaa, että miksi Marabouta? No, isänmaallisena ihmisenä en sanonut esim. Fazerin Sininen (tuleekohan sekin jo Puolasta? Ihmiset Iso-Britanniassa olivat kauhuissaan, kun huomasivat, että Coca-Cola olikin siellä valmistettu!)
Asia taisi tulla selväksi? Jaa ei? No, ei voi auttaa, jos ei.
En muuten yleensä lue kirjan takakannen selostusta ainakaan kokonaan. Joskus kun siinä paljastetaan ihan liian paljon. Pieni vilkaisu riittää.
Juuri nyt on meneillään taas yksi ruotsalaisdekkari. Aion lukea sen loppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti