Talven tullen mielen täyttää jälleen kaipuu, kuin muuttolintu, mä kaipaan lämpimään...
Näinhän se lauleli Marion kertoen Espanjan auringosta ja ihmisistä jotka "siellä flamencoa kaikki karkeloivat". Vexi Salmen tietämys espanjalaisesta musiikista ja flamencosta eivät ehkä olleet niitä parhaimpia...
Minulle taas Espanjassa asuvana tulee ajoittain kaipuu sinne havumetsien ja valkoisten koivujen Suomeen.
Viime vuonna järjestettyyn Mää oon Mänttästä -tapahtumaan en päässyt, mutta tämän vuoden tapahtumaan kyllä. Viikonloppuun mahtui niin paljon, että tuskin kukaan kaikkea pystyi kokemaan, eikä se varmasti ollut tarkoituskaan. Jokaiselle jotakin pikemminkin.
Mänttä-Vilppula tunnetaaan ympäri Suomea taidekaupunkina.
Pienestä ideasta on kasvanut yhä merkittävämpi kesätapahtuma.
Uusi museo on saanut aikaan jopa liikenneruuhkia pikkukaupungissa.
Minun mielenkiinnostani suurin osa kohdistui MOM-tapahtuman laajaan musiikkitarjontaan. Vuorenmajalla perjantaina esiintyi A.Sievälä ja Liian akustinen bändi. Nautittavaa, hieman folk-tyyppistä musiikkia. Rentoa meininkiä, niin bändiltä kuin kuulijoiltakin.
Lauantaina Myllyrannassa viihdytti duo Los Dos: Järvisen Antti, huuliharppu ja Peltosen Eero, kitara. Popista polkkaan, jazzmeininkiä ja operettiakaan unohtamatta. "Pojilta" on tullut ulos mainio CD, mitä voi kysellä arvon herroilta itseltään. Eeron monet muistavat Defiers- ja Kontra -yhtyeistä. Antin musiikillinen tausta taas on kansanmusiikissa. Molemmat muistan Mäntän Yhteiskoulun ajoilta. Antti ("Andy" joskus silloin) jopa luokkatoveri.
Klubitalolla esiintyi myöhemmin illalla legendaarinen mänttäläisyhtye Kazapanos. Valitettavasti talon akustiikka ei sovi lujaa soittavalle rock-bändille.
Sunnuntai oli sitten jo hiljaisempi, ja lopun viikosta keskityinkin tuttujen ja sukulaisten tapaamisiin.
Viikko on lyhyt aika. Kuluu aivan liian nopeaan. Monia tuttuja ja entisiä tuttuja näin. Facebook- ihmisiä "livenä". Aivan liian monen kanssa juttelu jäi liian vähiin. Hyvä maku jäi silti suuhun: Mänttä-Vilppula EI ole kuoleva kaupunki. Hattuani (sombrero) nostan niin taideihmisille kuin MOM-ihmisille. Pidetään lippu korkealla! Ja ensi vuonna (näillä näkymin) MÄ OON TAAS MÄNTTÄSSÄ! Olethan sääkin?
