lauantai 9. toukokuuta 2015

Kaunis on kuolla?









Olen ikäluokkaa, joka on aloittanut koulunkäyntinsä vanhan kansakoulun aikaan.

Kävin siis neljä ensimmäistä luokkaani pienessä kyläkoulussa, jossa oli kuusi luokkaa. 1-2, 3-4 ja5-6 -luokat, kolme opettajaa.

Kirjoitin blogiini  joskus tuosta ajasta.
Kun olin kansiksen kolmannella, tuossa blogikirjoituksessa mainittu opettaja saatiin lopulta erotettua.

Tilalle tuli nuori opiskelijapoika. Hän oli käynyt klassisen lyseon, eli lukenut latinaa. Niinpä hän halusi opettaa meillekin mm. laulun Gaudeamus igitur. Alkukielellä. 

Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Post jucundam juventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
Nos habebit humus.



Sanovat nykyisin, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa unohtaa.
En ole unohtanut. Tosin meidän piti oppia vain ensimmäinen säkeistö.

Tämä nuori opettaja opetti meille muitakin intoa nostattavia lauluja.  Kuten Siniristilippumme.  Minusta laulu oli kaunis, en silloin  koskaan kritisioinut sitä. Toki ajattelin, että ajatus elää jonkin puolesta on kaunis, mutta halusinko kuolla sen puolesta?  "Sun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin". Ei nuori mies (itse asiassa lapsi) halua kuolla.

Lauloimme myös Ateenalaisten laulua
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös

En usko, että nuori opettaja halusi johtaa meitä mihinkään. Tehdä meistä militaristeja, kansalliskiihkoisia. 
Laulun ajatus:  naisista kaunis, miehistä rohkea taitaisi nykypäivänä olla hieman...hm... sovinistinen? 

Tänä päivänä tuntuu, että "suomalaisuus" on kuitenkin  omittu. Joillekin, joille se ei ole positiivinen, vaan  omituisella tavalla negatiivinen asia. 

Suomalaisuus näyttää olevan joillekin ihmisille olemista  kaikkea "ei-suomalaista" vastaan.  Koska Suomi on  on rankattu monissa kansainvälisisssä vertailuissa maailman kehittyneimpien maiden joukkoon, jotkut uskovat (tai  uskottelevat), että maahanmuuttajien vastaanottaminen (mikä Euroopan mittakaavassa on miltei minimaalista!) johtaa siihen, että "elintasopakolaisten tulva" tuhoaa maan talouden ja sosiaaliturvan. Puhumattakaan, että ne ovat syntymärikollisia!

Perussuomalaisten nouseminen maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ollut melko suuri uutinen Euroopassa ja koko maailmassa. 

En häpeä olla suomalainen. Mutta häpeän sitä, mitä se tuntuu merkitsevän joillekin suomalaisille.   Minun suomalaisuuteeni kuuluu suvaitsevaisuus ja solidaarisuus. Joillekin nämä  ovat - ihme kyllä - pikemminkin haukkumasanoja.  Suvaitsevaisuudesta on väännetty haukkumasana   "suvaitsevaisto",  ja kun siihen lisätään vielä "punavihreys" lähestytään jo vihapuhetta.  

**************************

https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A


https://youtu.be/_JF7UfqUqZ8


**************************



Bates Motel