jälkeen. Otsikko on lainattu Jukka Kuoppamäen kappaleesta Sininen ja valkoinen.
Minulta ei tosin ole montaakaan kertaa kysytty Suomesta. Espanjaa meille kurssilla opettanut nuori tyttö (no, minulle jokainen alle 30-v on nuori) kyllä uskoi, että suomalaiset ovat varmasti rikkaita, tai ainakin tosi varakkaita, kun voivat ostaa ja omistaa taloja/asuntoja kahdessa maassa. Tanskalainen opiskelija taas sanoi, että jos kapakissa on joukossa suomalainen, se vain "häipyy" jossakin vaiheessa, toivottamatta hyvää yötä tms...
Useimmat espanjalaiset tuntuivat tuolloin tuntevan Mika Häkkisen ja sekaannus oli valmis: joskus heitin herjaa, että olen Mikan isoveli. (Häkkinen/Hakanen...).
Toki kaikki tunsivat Nokian ja ralliajajat myös.
Suomalaisten maine pahimpina rankkoina ryyppääjinä on tainnut mennä briteille ja irlantilaisille. Etenkin nuoret britit tuntuvat "kunnostautuvan" tässä lajissa.
Jukka Kuoppamäki halusi köyhyyden sijasta puhua valkoisista pilvistä, sinisestä taivaasta. "Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden!"
En ole asunut Suomessa viiteentoista vuoteen. Maailmalla (myös Espanjassa) joskus ihmetellään, miten maassa, joka on tunnettu pohjoisena demokratiana, missä tasa-arvo on itsestäänselvyys, hyvinvointi jakautuu tasa-arvoisemmin kuin useimmissa Euroopan tai maailman maissa, äärikansallinen puolue voi mennä eteenpäin jokaisessa vaalissa.
Mitä siitä kertoisin? Kysyjille vastaisin?
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.
Siinähän se. Ihan selvää.
