Hetki sitten päättyi La Ligan mestaruuden varmistanut ottelu FC Barcelonan ja Atletico Madridin välillä. Tasuri 1 : 1 takasi madrilaisille mestaruuden.
Olin pettynyt. Olen ollut Barca-fan koko elämäni.
Samaan aikaan Suomi pelaa jääkiekon MM-kisoja. Tilanne on tiukka. Paikka neljännesfinaaleissa ei riipu ainoastaan omista tuloksista. Tulos, että Suomi olisi ulkona, olisi hyvin lähellä katastrofia. Vaikkei suuria odotuksia ole ollutkaan.
Kuinka tärkeitä asioita nämä ovat? Monien mielestä eivät lainkaan tärkeitä.
Olen nähnyt Suomessa käydessäni miehiä, jotka näyttävät käyttävän suuren osan ajastaan ns. salilla. Olkapäähän an tatuoitu leijona tai muu "isänmaallinen" tunnus.
Ymmärrän kyllä, että urheilu nostaa pintaan voimakkaita tunteita. Valko-Venäjän joukkueen menestys meneillään olevissa kiekon MM-kisoissa on merkki siitä, miten kansallinen innostus voi auttaa menestymään.
Samaan aikaan itäisessä Euroopassa oleva kehitys pelottaa.
Kansallinen ajattelu, kansallisten maiden olemassaolo on vain hieman yli sata vuotta ollut olemassa. Ensimmäinen ja toinen maailmansota alkoivat tämän ajattelun perusteella. Nyt osassa itäistä Eurooppaa lietsotaan ajattelua, joka voi johtaa uuten maailman paloon.
Pelottaa. Ihan todella. Toivottavasti olen väärässä.
