Kauheus(kin) on katsojan silmässä. Toinen matka naapurimaahan.

Noin vuosi sitten matkustimme naapurimaahan Portugaliin ensi kertaa. Vaimon sisko (suomessa sana taitaa olla käly) oli asunut siellä muutaman kuukauden, muutettuaan ensin kuukaudeksi Espanjaan (asui samassa talossa kuin vaimo ja minä) ja sitten Portugaliin.

Tänä vuonna autoon tulivat myös kissa Lola ja koira Billy, ja melkoinen määrä tavaraa.
Käly oli tuonut autonsa Aurinkorannikolle, saatuaan sakot ajamalla autoa, mitä ei ollut muutettu Portugalin rekisteriin tietyn ajan kuluttua. Espanjassa autolla olisi jonkin verran "armonaikaa", minkä jälkeen se joko pitäisi rekisteröidä Espanjaan tai myydä varaosiksi.

Matka sujui juohevasti. Mitä myt GPS sekoili (vai mekö?) ehdottamalla teitä jotka olivat ehkä lyhimmät mutta ei nopeimmat, tai olivat maksullisia.

Perille kuitenkin päästiin. Paikkakunnalle nimeltä Penela .  Eikun lepäämään.

Joulupäivän menú oli hyvin brittiläinen. Vaimon sisko oli aikaisemmin aviossa skotin kanssa, ja asuikin Skotlannissa pitkään. Vaimoni opiskeli aikoinaan Iso-Britanniassa. Joten kalkkunaa syötiin, ja muutakin brittiruokaa.

Seuraavana päivänä mentiin sitten kälyn naapureiden, portugalilaisten päivälliselle. Ruokaa ja juomaa riitti, ja mukana oli sekä "lapsia" vaimoineen ja miehineen plus lapsenlapsineen.  Tunnelma oli lämmin, iloinen. Jo alkupalat tuntuivat melkein täyttävän vatsan.  Paljon ruokaa. Suomessa ns. lipeäkalaa en syönyt koskaan, täällä se oli valmistettu eri tavalla, ja oli mainiota.  Kinkun sijaan oli suuri määrä grilattua kanaa, salaattia, Ja päälle supervahvaa portugalilaista kahvia ja lasillinen viskiä. Perfecto!

Menimme myös Uutena Vuotena saman perheen luo syömään. Jälleen mahtava ateria. Puhuimme espanjaa/portugalia/englantia.  Perheen miniä eli pojan vaimo oli syntynyt ja kasvanut ja käynyt koulua Saksassa, joten voin puhua hänen kanssaa myös saksaa.

Silloin kun emme syöneet (!) luimme, katselimme videoita tai kuuntelimme musiikkia. Televisiota kälyllä ei ollut, mikä taisi olla vain hyvä. Koko paha maailma onnettomuuksineen ja sotineen oli poissa. Rauha maassa ja ihmisillä Hyvä Tahto.

Mistä sitten tuo kumma otsikko?  Joskus viime syksynä Aurinkorannikolla ilmestyvästä suomalaisesta  ilmaisjakelulehdestä luin  "kolumnin" jossa ns. toimittaja kertoo matkastaan Portugaliin. Hän kertoo nähneensä vai kurjuutta, köyhyyttä ja rappiota.  Hän oli iloinen päästyään takaisin "kotiiin" Espanjaan.

Ihminen, joka on muuttanut rannikolle Suomesta asumaan turistialueella, näkee vain pienen osan maasta. Myös Espanjassa on köyhyyttä, taloja joiden maalaus tai rappaus putoilee. Ja tänä päivänä enemmän kuin pitkään aikaan.

Toki Portugali on köyhempi maa kuin Espanja. Mutta se mitä koin ihmisistä, oli aitoutta, välittämistä.  Ei siksi, että ulkomaalainen tuo rahaa ja vaurautta, vaan koska ihmisillä on yhä lämpöä, tunteita.

Tällaisia ihmisiä on joka maassa. Ja se kai on tärkeintä? Ei se että maali hilseilee?