Matka Aurinkorannikolta Portugaliin alkaa autopistalla Malagan suuntaan, ja ohittaa kaupungin. Seuraava etappi on Sevilla, ja sieltäkin Espanjan puolella ja melko pitkälle Portugaliin, tiet ovat nelikaistaisia. Matkalla ei juurikaan näe muuta kuin bensa-asemia, joiden yhteydessä on joskus todellinen ravintola, ei pelkkä kahvila. "Oikeaa Espanjaa" ei siis juurikaan näe.
Portugalin puolellakin on mahdollista jatkaa isoilla teillä, myös maksullisilla. Olemme aina matkustaneet kuitenkin suomalaista maantietä vastaavilla, ja jopa pienten kaupunkien läpi vievillä teillä. Kaikenkaikkiaan, moottoriteitä on Portugalissa vähemmän kuin naapurissa.
Kaupunki, jossa vietimme yhteensä kahdeksan päivää, on nimeltään Penela. Se on pieni, noin 6-7 tuhannen asukkaan kaupunki Coimbran piirissä.
Pienuudestaan huolimatta paikkakunta vaikuttaa vireältä, se tuo mieleeni entisen kotikaupunkini Mäntän. Ei teollisuuden, mutta palvelujen suhteen: asuimme lähellä Teknillistä koulua (muitakin kouluja on useita), koiran kävelymatkan päässä on myös valaistu, keinoruoholla päällystetty jalkapallokenttä, jolla näkyi junioreita harjoittelemassa valmentajineen joka ainoa ilta.
Kirjasto oli viidensadan metrin päässä.
Penela ei olem kesäisinkään mikään turistien valloittama kylä. Sen ohi kulkee kuitenkin suurehkoja teitä (pääkaupunki on n. 100 km päässä), joten matkustavaisia riittää. Paikkakunnan tunnetuin nähtävyys on linna.
Suurin pysyvä ulkomaalaisten ryhmä (ja ilmeisesti lähes ainoa) ovat britit.
Viivyimme hieman yli viikon, ja ilmat olivat tammikuisen viileät. Nollan alapuolelle säätila ei laske talvellakaan (ehkä vuoristoa lukuunottamatta), mutta runsas sumu (erityisesti aamuisin) saa ilman tuntumaan kolealta.
Mukana olevista eläimistä koira Billy oli (koirien tapaan) tyytyväinen kun isäntä ja emäntä olivat lähistöllä, kissa Lola taas ei sopetunut paikalliseen kissalaumaan, joka toki yritti tutustua "tunkeilijaan".
Borta bra men hemma bäst, sanovat ruotsalaiset. Oma koti kullan kallis, sanoo suomalainen, eikä ehkä tarkoita talon/asunnon hintaa (mikä sekin voi olla totta).
Ja, kun nyt on lainaamaan ruvettu, oteaan vielä yksi (laina, höh! mitä muuta?) :
"On ihmeen hyvä kotiin tulla taas!"
Olisiko niin että matkoissa parasta onkin se kotiinpaluu?
Ainakin oli ja on kiva olla pois sumusta ja koleudesta, Paikkaan missä melkein aina paistaa aurinko.
Juuri Porugalin tammikuun viileys ja aamujen koleus oli se syy, miksi suuntasin maahan juuri tähän aikaan vuodesta (enkä tukahduttavan kuumaan kesäaikaan). Sää tuntui hyvin suomalaiselta touko-kesäkuulta...(no, riippuu vuodesta...onhan sitä toisinaan luntakin saatu :) touko-kesäkuulla)
VastaaPoista