Olen lukenut pariakin kirjaa samanaikaisesti. e-kirja antaa siihen helpon mahdollisuuden: kobo e-reader (monia muitakin toki on) sisältää nyt useita teoksia, joita voin lukea (jos haluan) vain "klikkaamalla". Joskus nuorempanakin luin kahta-kolmea kirjaa samanaikaisesti.
elisakirja (ja varmasti moni muukin) antaa ladata ns. klassikkoja ilmaiseksi. Niinpä halusin lukea mm. Victor Hugon Kurjat .
Jostain syystä se on jäänyt aiemmin lukematta, vaikka klassikko onkin .
Kieli on vanhaa, kerronta samoin. "Kuten jo tiedämme...". Kerroin jo aiemmin..." . Hugo oli ilmeisesti harras uskovainen. Hän uskoo ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja Ranskan vallankumous oli ilmeisesti hänelle osoitus siitä, että yhteiskunta voi muuttua oikeudenmukaisemmaksi. Henkilöiden stereotyyppisyys toki häiritsee. Samoin kerronnan jahkaava hitaus ja kieli (käännös on vuodelta 1909).
Tarina (luin vasta ensimmäisen osan) on toki kiehtova.
Kokonaan toiseen maailmaan (monessakin mielessä) vie Mia Vänskän esikoisromaani Saattaja. Kirja sai hyvät arvostelut. Mm. Helsingin Kaupunginikirjaston "12 osumaa" antoi kirjalle tunnustuspalkinnon.
"Mia Vänskän Saattaja yhdistää saumattomasti tämän päivän suomalaisarjen ja toisen todellisuuden fantasiamaailman luoden tarinasta sekä realistisen painostavan että selkäpiitä värisyttävän. – – Kauhun aineksista Vänskän käsissä syntyy keitos, joka piinaa loppuun saakka. Saattaja lyö mennen tullen laudalta monet kansainväliset kauhukirjallisuuden listaykköset."
Miksi näin kiittävää kritiikkiä? En tiedä. ( Kritiikki on kyllä jakautunut kahtia. On kehuja, on myös syytöksiä kliseisydestä.)
No, ensinnäkään en usko mihinkään ns. yliluonnolliseen, enkä harrasta sen enempää sci-fiä, kauhua kuin muodikkaita "taruja", jotka liikkuvat jossakin menneisyyden, tulevaisuuden ja heavy metallin (sic!) maailmoissa. Suoraan sanottuna, tämän kirjan moderni versio tuonen tytistä tuntui lähinnä koomiselta. Naisen tehtäväksi on tullut johtaa kuolleet, mutta lopullisen päämääränsä kadottaneet "perille". Muuten he aiheuttavat eläville kaikenlaista harmia...
Ehkä tämä vain ei ole "mun juttu"?
Olen blogissani aiemminkin kirjoittanut muutamasta kirjasta. En kutsu niitä arvosteluiksi, koska niitä ne eivät ole.
Vain elämänsä kirjojen parissa niin työssä kuin vapaa-aikanakin eläneen lukijan mielipiteitä ja arvioita.
