Muutakin kuin flamencoa ja baila baila- diskoa eli mitä voi kuulla aurinkoisella rannikolla

Aurinkorannikolla ja koko Etelä-Espanjassa on tuhansittain pienempiä ja suurempia ravintoloita, baareja ja kahviloita. Useissa ravintoloissa on tarjolla elävää musiikkia. Sitä flamencoakin ON tarjolla, esittäjinä yleensä gitanot eli mustalaiset. Joissakin tapauksissa musiikkia on hieman "laimennettu" ulkomaalaisten turistien ja muiden vieraiden makuun paremmin sopivaksi.  Flamenco kun aidoimmillaan ja alkuperäisimmillään luultavasti on hieman liian rankka kokemus rantalomalaiselle. Flamencolle läheistä sukua on sevillanas-tanssille. Monet nuoretkin tanssivat tätä, iloista tanssia, joka kuuluu erityisesti fiestoihin.

Turisteja viihdyttää  usein kahden tai kolmen kitaraa soittavan ja laulavan miehen ryhmä, ja materiaali on tietysti lähes kaikille jo valmiiksi tuttu: Malagenia, Besame Mucho, Guantanamera,  Angelitos negros, La Cucaracha, Canta no llores, Donde Estan Tus Ojos Negros eli suomalaisittain Onnestain on puolet sinun. ...ja sekaan sitten ehkä jokin uudempikin latinohitti.  Toisinaan taas ravintolassa vierailee yksinäinen trubaduuri, joka soittaa hetken, kerää sitten hattuunsa kolikoita ja poistuu, mahdollisesti seuraavaan kapakkaan. Tänä päivänä vieraileva muusikko voi olla liikkeellä yksin, ehkä kitaran kanssa, ja taustat tulevat karaokesoittimesta.

Markkinoilla voi jälleen olla yksi tai useampi soittaja, joskus kokonainen yhtye Latinalaisesta Amerikasta. Katusoittaja on useimmiten nuori, usein ulkomaalainen nuorimies kokemuksia keräämässä. Nykyisin näkee ja kuulee myös Itä-Euroopasta lähtöisin olevia pelimanneja joko viulun tai harmonikan kanssa...ja voi olla varma että kappale Mustat silmät soi jossakin vaiheessa. Venäläiset romanssit ja kansanlaulut (Kalinka!) ovat tietysti myös suosittuja.

Aurinkorannikoilla on luonnollisesti suuri joukko discoja joiden musiikki on lähes sataprosenttisesti  mekaanista eli tiskijukan soittamaa ei-elävää musiikkia.      
Suomalaisissa ravintoloissa on usein suomalaisia muusikoita ja monet tunnetut  suomalaiset artistit vierailevat vuoden mittaan pitämässä pienen loma/työ- jakson, kuten esim. Reijo Taipale, joka on vieraillut täällä useana vuonna.   Eläkkeelle siirtynyt suomalaisväestö suosii nuoruutensa idoleita. Jari Sillanpää konsertoi  Fuengirolassa marraskuussa. Toki  hieman nuorekkaampaakin suomalaismusiikkia löytyy, ainakin yksi suomalaisravintola tarjoaa rockia, Costa Ganes on yksi yhtyeistä, ja nimi kertonee millaisesta rytkeestä on kysymys. Samassa paikassajärjestetään  myös vapaampimuotoista jammailua viikonloppuisin.

Blues ja tietyntyyppinen rock on suosittua etenkin brittiläisten keskuudessa. Nyt jo muutaman vuoden ajan on Mijasin kaupungissa järjestetty blues-festivaali, jonka yleisön keski-ikä lienee sama kuin vaikkapa Rolling Stonesien konserteissa. Jam sessioita järjestetään monissa pienissä klubeissa, ja "lauteille" voi kiivetä kuka tahansa soittotaitoinen. Musiikkina on vapaamuotoinen blues/rock -jammailu ja fiilis korkealla.

Mijas Blues.

► ◄

Marbella järjestää vuosittain jazz-festivaalit ja myös Mijasissa on jazzia kuultu jopa viikon ajan livenä. Muutama vuosi sitten vieraili Ray Charles, tänä vuonna  Tom Jones. 

Malagan kaupungissa Teatro Cervantesissa kuullaan joka kesä maailmankuuluja tähtiä, tänä vuonna mm. John Mayallia.  Vuosien mittaan teatterissa vierailleiden artistien lista on pitkä ja komea: Van Morrison, Marianne Faithfull, Bill Wyman´s Rhythm Kings, Herbie Hancock. Tässä ainoastaan muutamia.

Kaikki "tähdet" eivät kyllä ole todellisia tähtiä. Muutama vuosi sitten Benalmadenassa oli baari jonka omistaja väitti olleensa alkuperäinen jäsen kuuluisassa amerikkalaisessa  Drifters-yhtyeessä. Ns. kaupunkilehti kirjoitti miehestä, ja epäilykseni heräsivät heti. Tarkistin asian eikä  nimeä löytynyt sen enempää netistä kuin mistää rockin tietosanakirjastakaan. Lisäksi mies puhui täyttä roskaa: hän totesi mm. että he olivat ensimmäinen mustaihoinen yhtye uudella Atlantic-levymerkillä, kun jokainen vähänkin (mustaa) musiikkia tunteva tietää että merkki oli perustettu nimenomaan "mustaa" musiikkia kustantamaan, joukossa mm. Ray Charles, ja vasta vuosia myöhemmin julkaisi valkoisten laulajien musiikkia!  Kirjoitin lehteen oikaisun jota ei julkaistu...Taisi hävettää...Kirjoitin e-mailin myöskin senaikaisen Drifters-yhtyeen sivuston pitäjälle joka sanoi ettei asialle voi tehdä mitään. Sittemmin on viimeinenkin aito ja alkuperäinen jäsen siirtynyt manan majoille. Drifters-nimen laillisesti omistava yhtye on silti edelleenkin olemassa...Yhtyeen ura on niin pitkä  ja  jäsenten joukko on niin suuri että yksi blogi-kirjoitus täyttyisi helposti.

Monenlaista muuta supertähden kumminkaimaa ja laukunkantajaa tietysti löytyy. "Artisti  NN on soittanut mm. Eric Claptonin kanssa". Ehkä jossakin autotallissa kun pojat vasta harjoittelivat, tai jossakin jamitilaisuudessa aamuyön tunteina...

Oma lukunsa ovat sitten erilaiset Tribute to ....artistit. Rat Pack eli Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis tuntuu olevan kova sana. Samoin kunnianosoitus (?)  Rod Stewartille...lista on pitkä. Maailman eniten impersonatoreita on ilmeisesti Elviksellä. Muutaman pitkän huurteisen tai muun janojuoman jälkeen kopio ilmeisesti menee (melkein) täydestä ja nostalgia tekee biiseistä vastustamattomia...

Musiikkia löytyy kaikkeen makuun. Niin aitoa espanjalaista, brittiläistä, suomalaista kuin kopioita maailmantähdista, niin elävistä kuin kuolleista.  Jos matka tännepäin on suunnitelmissa, kannattaa ottaa netistä selville josko jotakin todella mielenkiintoista olisi tarjolla.  Jotakin kuulemisen ja näkemisen arvoista löytyy varmasti.