Kun olin lapsi, Suomi oli vasta muuttumassa maatalousvaltaisesta maasta teollisuusvaltioksi. Kouluun mennessä aapinen kertoi isästä joka teki työtä pellolla hevosen kanssa, äiti hoiti lapsia kotona.
Oma isäni oli kirvesmies, ja äiti oli kotiäiti suurimman osan ajasta lasten ollessa pieniä.
Itsekin - tosin varsin huonolla menestyksellä - sain kokeilla hevosen ohjaksissa olemista, kun omakotitalon perunapeltoa hankmottiin. Traktoreita toki oli jo silloin, mutta vielä seitsemänkyntäluvulle asti hevosia käytettiin maataloudessa.
Autoja oli vain rikkailla. Televisio (mustavalkoinen, 23 tuumaa) tuli useimmille vasta 60-luvulla. Levysoitinta ei ollut joka kodissa, ja levyt (singlet) olivat kalliita, LP-levyt miltei luksusta. Puhelintakaan ei ollut joka taloudessa.
70-luku toi c-kasetin, albumit syrjäyttivät singlet. Sitten tulivat CD-soittimet, kännykät, kotitietokoneet ja internet. Parissa vuosikymmenessä maailma ja Suomi näyttää muuttuneen totaalisesti.
Millainen on sitten rikkaassa lännessä ja yhä rikkaammassa idässä olevan "normi-ihmisen" maailma?
Kuinka paljon yhä nopeammin kehittyvä tekniikka muuttaa ajatteluamme, käyttäytymistämme?
Internetin alkuaikoina muodissa oli IRC. Se oli varsinkin nuorten suosiossa. "Irkissä" saattoi jutella reaaliajassa, nimimerkin eli nickin suojassa. Musiikkia ja kuviakin pystyi lähettämään. Internet laajeni kännyköihin, ilmaiset tai tosi halvat puhelut tulivat mahdollisiksi netin kautta.
Vuodesta 2004 lähtien on irkin miltei kokonaan syrjäyttänyt facebook, missä jutteleminen ja musiikin ym. jakaminen on todella helppoa.
Facebookin eri "persoonallisuustyypeistä" on laadittu enemmän tai vähemmän humoristisia karikatyyrejä.
Kukaan tuskin on juuri tietynlainen "tyyppi" vaan pikemminkin sekoitus erilaisista persoonallisuuksista.
Sosiaalinen media kuten Facebook on laatinut tiettyjä sääntöjä. Niiden noudattaminen on käytännössä miltei mahdotonta. Oikean nimen käyttö on periaatteessa pakollista; silti löytyy jos jonkinlaista keksittyä nimeä. Esimerkiksi Mystinen Metsätyömies tuskin on oikea nimi?
Vielä vaikeampaa on estää jotakuta luomasta täysin todellisuudesta poikkeavaa persoonallisuutta. En puhu nyt esim. pedofiileista tai auervaaroista. Joku saattaa esittää ns. kunnollista, arvostettavaa, luotettavaa ja olla kaikkea muuta. Erilaisten ryhmien muodostamisesta on olemassa sääntönsä: esim. rodullista tai uskonnollista vihankylvöa tai johonkin kansaan tai kansallisuuteen kohdistuvaa negatiivista propagandaa tai mustamaalausta ei periaatteessa sallita. Myöskään tiettyyn ihmiseen kohdistuvaa pilkkaa tai halventavaa ryhmää ei sallita. Siitä huolimatta kaikkea näitä löytyy, samoinkuin esiintymistä esim. julkisuuden henkilönä. Joskus löysin ns. roolipeliryhmän jossa oli mm. Brigitte Bardot, jolla oli poikaystävä Mickey Jagger...ja monta monta julkkista.
Monelle meistä "naamakirja" on (yhdessä mm. sähköpostin lukemisen kanssa) tullut osaksi päivän rutiinia. Päivä-pari pois "kirjasta" saattaa saada aikaan miltei vieroitusoireita.
Facebook ja muut sosiaalisen median muodot voidaan helposti tuomita tyhjänpäiväisyydeksi, pelkäksi läpän
heittämiseksi. On väitetty että joillekin se on pikemminkin pakoa todellisuudesta kuin todella sosiaalista toimintaa. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa että internetin (ja siten myös facebookin) avulla on mahdollista pitää yhteyttä mahdollisesti kaukanakin oleviin ystäviin ja sukulaisiin (no, kuulemani mukaan ainakin yksi pari joskus heittää läppää omakotitalon toisesta päästä toiseen...), levittää merkittäviä uutisia, kommentteja, uutta tietoa musiikista, kirjoista. Mitä ikinä sydän ja sielu halajaa!
Omalla kohdallani lisäisin, että olen "löytänyt" kokonaan uuden maailman ja tavan suhtauatua terveyteen, elämään ja sen todellisiin arvoihin, kuulostakoon tämä kuinka pateettiseltä tai kornilta tahansa.
