Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut tässä Espanjaan kuuluvassa autonomisessa tasavallasa huhtikuussa 2010. Sunnuntaina Barcelonan ainoalla härkätaisteluareenalla Monumental-areenalla kuusi härkää tapettiin 20 000 innokkaan fanin hurratessa. Mukana oli kolme Espanjan tunnetuinta matadoria, joukossa Espanjan tämän hetken kuuluisin härkätaistelija Jose Tomas. Katalonian oma poika Serafin Marin sai kunnian (?) lopettaa viimeisen, kuudennen härän.
Areenan ulkopuolella tunteet kävivät kuumana kun taistelujen vastustajat ja kannattajat huutelivat toisilleen solvauksia. "Shown" jälkeen härkätaistelijat ja heidän kannattajansa marssivat kaupungin läpi. Television uutinen näytti mm. nuorehkon naisen joka sanoi kysymyksessä olevan "vapauden ja kulttuuriperinteen rajoittamisen". Härkätaistelijat antoivat myös kommenttinsa.
Härkätaistelu on tyypillisesti eteläespanjalainen ilmiö, toki mm. Madridissa on kuuluisa areena Las Ventas ja Ernest Hemingway ihastui lajiin Pamplonassa, Navarrassa sijaitsevassa kaupungissa, joka
on tunnettu 6–14. heinäkuuta järjestettävästä San Fermínin festivaalista ja erityisesti 7. heinäkuuta tapahtuvasta härkäjuoksusta, toisesta kyseenalaisesta "urheiluljajista" jossa joka vuosi loukkaantuu ja jopa kuolee ihmsiä, usein turisteja.
Härkätaistelua harjoitetaan myös joissakin Latinalaisen Amerikan maissa.
Kanarian saarilla härkätaistelu on ollut kiellettyä jo kymmenen vuotta.
Onko härkätaistelu todellakin jotakin sellaista espanjalaiseen kulttuurin ja elämäntapaan kuuluvaa että se pitäisi sallia ja säilyttää? Oikeistopuolue Partido Popular eli Kansanpuolue yritti estää lakimuutoksen vetoamalla siihen että härkätaistelu kuuluu suojeltaviin kansallisiin kohteisiin. Yritys kuitenkin epäonnistui. Asia on joka tapauksessa osin poliittinen, Katalonia on monessa suhteessa vapaamielisimpiä alueita Espanjassa, ja härkätaistelun kieltäminen korostaa autonomisen alueen halua itse päättää omista asioistaan.
Monet espanjalaiset pitävät härkätaistelua pikemminkin taidemuotona kuin urheiluna. Kirjailija Hemingwayta kiehtoi lajin maskuliinisuus, dramaattisuus. Pamplonan kokemuksista syntyi Hemingwayn ensimmäinen menestysromaan, Ja aurinko nousee.
Ei-espanjalaiselle härkätaistelu yleensä on vastenmielinen, eläintä halveksiva laji, jota pidetään jopa eläinrääkkäyksenä. Minultakin on joskus kysytty enkö halua kokea jotakin niin todella espanjalaista. Vataus on ehdoton EI.
Kulttuuri, perinteet. Olipa mistä ihhimillisen toiminnan lajista tahansa kysymys, niitä pitää kunnioittaa, mutta niiden oikeutus ja arvo pitää myöskin voida asettaa aika ajoin kyseenalaiseksi. Mielestäni Katalonian päätös on ollut oikea, ja toivon että muukin osa Espanjaa seuraa perässä. Maassa joka on maailmanmestari jalkapallossa, koripallossa, huippu tenniksessä, autourheilussa, pyöräilyssä, moottoripyöräilyssä - listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin - on varmasti ilon ja ylpeyden aihetta riittämiin ilman
eläinten turhaa kiduttamista ja teurastusta.
Areenan ulkopuolella tunteet kävivät kuumana kun taistelujen vastustajat ja kannattajat huutelivat toisilleen solvauksia. "Shown" jälkeen härkätaistelijat ja heidän kannattajansa marssivat kaupungin läpi. Television uutinen näytti mm. nuorehkon naisen joka sanoi kysymyksessä olevan "vapauden ja kulttuuriperinteen rajoittamisen". Härkätaistelijat antoivat myös kommenttinsa.
Härkätaistelu on tyypillisesti eteläespanjalainen ilmiö, toki mm. Madridissa on kuuluisa areena Las Ventas ja Ernest Hemingway ihastui lajiin Pamplonassa, Navarrassa sijaitsevassa kaupungissa, joka
on tunnettu 6–14. heinäkuuta järjestettävästä San Fermínin festivaalista ja erityisesti 7. heinäkuuta tapahtuvasta härkäjuoksusta, toisesta kyseenalaisesta "urheiluljajista" jossa joka vuosi loukkaantuu ja jopa kuolee ihmsiä, usein turisteja.
Härkätaistelua harjoitetaan myös joissakin Latinalaisen Amerikan maissa.
Kanarian saarilla härkätaistelu on ollut kiellettyä jo kymmenen vuotta.
Onko härkätaistelu todellakin jotakin sellaista espanjalaiseen kulttuurin ja elämäntapaan kuuluvaa että se pitäisi sallia ja säilyttää? Oikeistopuolue Partido Popular eli Kansanpuolue yritti estää lakimuutoksen vetoamalla siihen että härkätaistelu kuuluu suojeltaviin kansallisiin kohteisiin. Yritys kuitenkin epäonnistui. Asia on joka tapauksessa osin poliittinen, Katalonia on monessa suhteessa vapaamielisimpiä alueita Espanjassa, ja härkätaistelun kieltäminen korostaa autonomisen alueen halua itse päättää omista asioistaan.
Monet espanjalaiset pitävät härkätaistelua pikemminkin taidemuotona kuin urheiluna. Kirjailija Hemingwayta kiehtoi lajin maskuliinisuus, dramaattisuus. Pamplonan kokemuksista syntyi Hemingwayn ensimmäinen menestysromaan, Ja aurinko nousee.
Ei-espanjalaiselle härkätaistelu yleensä on vastenmielinen, eläintä halveksiva laji, jota pidetään jopa eläinrääkkäyksenä. Minultakin on joskus kysytty enkö halua kokea jotakin niin todella espanjalaista. Vataus on ehdoton EI.
Kulttuuri, perinteet. Olipa mistä ihhimillisen toiminnan lajista tahansa kysymys, niitä pitää kunnioittaa, mutta niiden oikeutus ja arvo pitää myöskin voida asettaa aika ajoin kyseenalaiseksi. Mielestäni Katalonian päätös on ollut oikea, ja toivon että muukin osa Espanjaa seuraa perässä. Maassa joka on maailmanmestari jalkapallossa, koripallossa, huippu tenniksessä, autourheilussa, pyöräilyssä, moottoripyöräilyssä - listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin - on varmasti ilon ja ylpeyden aihetta riittämiin ilman
eläinten turhaa kiduttamista ja teurastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti