Ihania koiria, joista jotkut tekivät uskomattomia juttuja omistajiensa kanssa. Toiset taas olivat esimerkkinä siitä miten auttaa ihmisiä (jotkut nuoria, jopa lapsia) heidän jokapäiväisessä elämässään.
Joskus aikoinaan en ymmärtänyt, miten joillekin karvainen otus voi olla niin tärkeä. Minusta "koiraihmiset" olivat jotenkin "outoja". Puhuivat lemmikeistään niinkuin me muut lapsistaan....
Nyt, kahden koiran (joista toinen kuoli liian aikaisin, vain kuusivuotiaana, toinen vanhuuttaan)
jälkeen, ja kolmannen, jonka 14 vuotta alkavat näkyä joka päivä yhä selvemmin, tajuan, että koirat voivat olla parasta mitä ihminen voi kokea. Kiintymystä, joka on rajoittamatonta, ilman ehtoja.
En ole enää nuori. Joskus minua hirvittää ajatella, että kun koirani joskus kuolee, olen niin vanha, että en uskalla ottaa uutta pentua, joka voisi elää parikymmentä vuotta. Ehkä ratkaisu on hylätty koira? Riskinä on, että kovia kokenut koira on niin "hajalla", ettei se ikinä luota keneenkään. Aika näyttää. Que será será.
Cat Stevens, myöhemmin tunnettu nimellä Yusuf Islam julkaisi joskus aikoinaan laulun I Love My Dog.
Minulla ei ole oikeastaan mitään lisäämistä siihen. Ja vaimoni ymmärtää. Koska paremmin ei voisi olla.
Jokaisen lemmikkieläimen omistajan pìtäisi ymmärtää. Valitettavasti, hylättyjä kissoja ja koiria löytyy kaiken aikaa. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät aikaansa ja rahojaan noiden onnettomien eläinten auttamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti