Kun olin nuori (turha sanoa, että melko kauan sitten, mutta sanon silti), sana HYVÄNTEKEVÄISYYS sai melkein ihokarvani pystyyn.
Koska se välittömästi muistutti joistakin Hollywoodin staroista ja starleteista tanssiaisissa designer-puvuissaan ja timanttikoruissaan, joiden hinnalla (pariskunta) tuhat asunnotonta olisi syönyt huippupäivällisen.
Tai multimiljonäärien partyistä, missä "köyhiä autettiin" heittelemällä sadan dollarin seteleitä, kuin ne olisivat nenäliinoja.
En ole millään muotoa kaikkea hyväntekeväisyyttä vastaan. Itse asiassa, en ole sitä vastaan lainkaan. Suomalaisena, pohjoismaalaisena, uskon kuitenkin, että valtion, kuntien, yhteiskunnan tulee kantaa vastuu ihmisistä.
Olen ollut poissa Suomesta puolitoista vuosikymmentä. Tänä aikana asenteet tuntuvat koventuneen.
Oikeistonuoret kertovat blogeissaan, kuinka ketään ei pidä automaattisesti auttaa. Jokaisen pitää tulla toimeen omillaan. Jos se ei onnistu, hyväntekeväisyys, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, voi auttaa.
Niinpä. Ei se ole kuitenkaan malli Suomelle ja suomalaisille.
Juuri nyt on BBC:n ohjelmassa Red Nose Day.
Briteillä on sellaista huumorintajua, mitä me muut voimme vain ihailla. Ja brittilläiseen kulttuuriin kuuluu myös todella auttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat. Olivat ne sitten koiria, kissoja, tai ihmisiä.
Ihmisten auttaminen, silloin kun se on tarpeen, osoittaa, että välitämme. Eikä apu tarvitse tulla valtion tai kunnan rahoista. Jokainen meistä voi tehdä osansa.
No, ollaanpa rehellisiä. Ei kaikki show´ssa ole vanhan rock-fanin makuun. Vaan eipä haita. Ajatus on tärkein.
Todetaan vielä, että ohjelman keräämistä rahoista tänä vuonna suuri osa menee Afrikan auttamiseksi. Joinakin vuosina osa, joinakin kaikki.
Me kaikki voimme vaikuttaa, muuttaa ihmisten elämää paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti