Ihan alkuun huono vitsi.
Hifi-hullu meni ystävänsä kanssa konserttiin.
Pois tullessa ystävä kysyi kaveriltaan, oliko tämä nauttinut konsertista.
"Joo, ihan hyvä, mutta stereovaikutelma ei ollut oikein hyvä!"
No, minähän varoitin, että vitsi on huono
Se saa kuitenkin olla johdanto eli aasinsilta seuraavalle
..
Otin lauantai-iltana kuuman kylvyn. Vaahtosellaisen. No, otan suihkun joka päivä. Kylvyn ottamisesta on kyllä aikaa. Se jotenkin melkein vastaa saunaa.
Kylvyssä on kiva kuunnella musiikkia. Niin nytkin. Ja, kuten melkein aina. kuuntelin "viiskytluvun musaa".
Se kun on iloista, viatonta, kivaa.
Splish Splash, I was takin' a bath
Long about a saturday night, yeah
Rub-a-dub, just relaxin' in the tub
Thinkin' everything was alright
No, toki tiedän että päinvastoin kuin monet tv-sarjat, elokuvat ja (joskus) kirjat kertovat, 50-luku ei ollut vain Happy Days. Kylmä sota, anti-amerikkalaisen toiminnan noitavainot "vasemmistolaisia" vastaan USA:ssa. Naiset ja tytöt olivat kaukana tasa-arvosta.
Joka tapauksessa nautin niin kylvystä kuin musiikista .Kymmenen cd:n paketti taisi maksaa joskus kirpparilla pari euroa.
CD-soittimesta, jota käytin, maksoin joskus 25 euroa. Ei varsinaista hifiä, siis.
Well, I stepped out the tub, put my feet on the floor,
I wrapped the towel around me
And I opened the door, and then
Splish, Splash! I jumped back in the bath
Well how was I to know there was a party going on
Mikä taas sai ajattelemaan joskus lähes ikuisuus sitten lukemaani juttua. Taisi olla HiFi-lehti. Siinä joku onneton kertoi lukeneensa brittiläisestä alan julkaisusta, kuinka hänen isolla rahalla ostamiensa kaiuttimien joissakin tietyn vuoden tuotteissa oli jokin tekninen virhe - minulle liian teknistä munkkilatinaa, ja sitä paitsi aivan liian kauan sitten. Hän kyseli lukijoiden palstalla, mitä hänen pitäisi tehdä. En muista, mikä oli vastaus, mutta se ei ole pointti.
Mies oli omistanut todennäköisesti huippuhyvät kaiuttimet, joissa "saattoi" olla jonkinlainen virhe.
Eh???? Ilmeisesti hän ei itse ollut huomannut mitään. Ei ainkaan kirjeen mukaan.
Tiedän, että monet "hifistit" yhä edelleen vannovat analogisen toiston nimeen. Minulle musiikki on ollut aina tärkeintä. Joskus aikoinaan minulla oli monosoitin, yhdistettynä putkiradioon. Sitten ensimmäinen stereosoitin, millä voi kuunnella jänniä juttuja, miten esim. musiikki menee kaiuttimesta toiseen. Kuten vaikka Gentle Giant tai Pink Floyd. Upeeta!
Soitan musiikkia yleensä cd-levyiltä, ja vain joskus vaivaudun soittamaan vinyyleitä. Tunnustan kyllä, että esim. klassinen musiikki ja osa jazz- ja rockmusiikista on nautittavinta kun äänentoisto on huippuluokkaa. Ja minusta se tarkoittaa digitaalista äänentoistoa.
Osa populaarimusiikista on tehty aikana, jolloin ns. transistoriradiot olivat uutta. Phil Spectorin ja monen muun saman ajan säveltäjän mestariteokset oli äänitetty kuulostamaan parhaalta näistä pienistä radioista, jotka voi ottaa mukaan esim. rannalle. Ne kuulostavat yhä tuoreilta kuuneltuina monona pienestäkin radiosta.
Eikö sisältö kuitenkin ole se tärkein?
They was a-splishin' and a-splashin',
Reelin' with the feelin', moving and a-groovin,
Rockin' and a-rollin', yeah!
Bing bang, I saw the whole gang
Dancing on my living room rug, yeah!
Flip flop, they was doing the bop
All the teens had the dancin bug
- Bobby Darin US Atco 6117/UK London 8666, 1967
P.S. Ei näkynyt Peggy Sueta, miss Mollya ja kumppaneita, kun tulin pois kylvystä. Taisivat ollla lähteneet jo.
Hifi-hullu meni ystävänsä kanssa konserttiin.
Pois tullessa ystävä kysyi kaveriltaan, oliko tämä nauttinut konsertista.
"Joo, ihan hyvä, mutta stereovaikutelma ei ollut oikein hyvä!"
No, minähän varoitin, että vitsi on huono
Se saa kuitenkin olla johdanto eli aasinsilta seuraavalle
..
Otin lauantai-iltana kuuman kylvyn. Vaahtosellaisen. No, otan suihkun joka päivä. Kylvyn ottamisesta on kyllä aikaa. Se jotenkin melkein vastaa saunaa.
Kylvyssä on kiva kuunnella musiikkia. Niin nytkin. Ja, kuten melkein aina. kuuntelin "viiskytluvun musaa".
Se kun on iloista, viatonta, kivaa.
Splish Splash, I was takin' a bath
Long about a saturday night, yeah
Rub-a-dub, just relaxin' in the tub
Thinkin' everything was alright
No, toki tiedän että päinvastoin kuin monet tv-sarjat, elokuvat ja (joskus) kirjat kertovat, 50-luku ei ollut vain Happy Days. Kylmä sota, anti-amerikkalaisen toiminnan noitavainot "vasemmistolaisia" vastaan USA:ssa. Naiset ja tytöt olivat kaukana tasa-arvosta.
Joka tapauksessa nautin niin kylvystä kuin musiikista .Kymmenen cd:n paketti taisi maksaa joskus kirpparilla pari euroa.
CD-soittimesta, jota käytin, maksoin joskus 25 euroa. Ei varsinaista hifiä, siis.
Well, I stepped out the tub, put my feet on the floor,
I wrapped the towel around me
And I opened the door, and then
Splish, Splash! I jumped back in the bath
Well how was I to know there was a party going on
Mikä taas sai ajattelemaan joskus lähes ikuisuus sitten lukemaani juttua. Taisi olla HiFi-lehti. Siinä joku onneton kertoi lukeneensa brittiläisestä alan julkaisusta, kuinka hänen isolla rahalla ostamiensa kaiuttimien joissakin tietyn vuoden tuotteissa oli jokin tekninen virhe - minulle liian teknistä munkkilatinaa, ja sitä paitsi aivan liian kauan sitten. Hän kyseli lukijoiden palstalla, mitä hänen pitäisi tehdä. En muista, mikä oli vastaus, mutta se ei ole pointti.
Mies oli omistanut todennäköisesti huippuhyvät kaiuttimet, joissa "saattoi" olla jonkinlainen virhe.
Eh???? Ilmeisesti hän ei itse ollut huomannut mitään. Ei ainkaan kirjeen mukaan.
Tiedän, että monet "hifistit" yhä edelleen vannovat analogisen toiston nimeen. Minulle musiikki on ollut aina tärkeintä. Joskus aikoinaan minulla oli monosoitin, yhdistettynä putkiradioon. Sitten ensimmäinen stereosoitin, millä voi kuunnella jänniä juttuja, miten esim. musiikki menee kaiuttimesta toiseen. Kuten vaikka Gentle Giant tai Pink Floyd. Upeeta!
Soitan musiikkia yleensä cd-levyiltä, ja vain joskus vaivaudun soittamaan vinyyleitä. Tunnustan kyllä, että esim. klassinen musiikki ja osa jazz- ja rockmusiikista on nautittavinta kun äänentoisto on huippuluokkaa. Ja minusta se tarkoittaa digitaalista äänentoistoa.
Osa populaarimusiikista on tehty aikana, jolloin ns. transistoriradiot olivat uutta. Phil Spectorin ja monen muun saman ajan säveltäjän mestariteokset oli äänitetty kuulostamaan parhaalta näistä pienistä radioista, jotka voi ottaa mukaan esim. rannalle. Ne kuulostavat yhä tuoreilta kuuneltuina monona pienestäkin radiosta. Eikö sisältö kuitenkin ole se tärkein?
They was a-splishin' and a-splashin',
Reelin' with the feelin', moving and a-groovin,
Rockin' and a-rollin', yeah!
Bing bang, I saw the whole gang
Dancing on my living room rug, yeah!
Flip flop, they was doing the bop
All the teens had the dancin bug
- Bobby Darin US Atco 6117/UK London 8666, 1967
P.S. Ei näkynyt Peggy Sueta, miss Mollya ja kumppaneita, kun tulin pois kylvystä. Taisivat ollla lähteneet jo.
