Ensimmäisen vuoden aikana koira kuoli (vanhuuttaan), yksi kissa kuoli (myös vanhuuttaan), mutta kissojen määrä lisääntyi kahdella; löysimme kaksi kissanpentua roskiksesta!
Olen kertonut koirastani Billystä ja myöskin kissoista aikaisemmin, joten ei niistä sen enempää. Todetaan vain, että juuri nyt meillä on "vain" yksi kissa ja yksi koira. Eläinten elämä kun yleensä on niin lyhyt.
Tänään kävelin ystäväni Billyn kanssa ohittaen puiston, missä olemme useammankin kerran tavanneet suomalaisen naisen (nimeä en tiedä), joka on ollut usein siellä, jakaen ruokaa kulkukissoille. Hän oli jälleen siellä. Kysyin, eikö hän pelkää saavansa jopa sadan euron sakkoa villikissojen syöttämisestä. Hän kertoi, että vuosien ajan hän (ja joukko muita "vierasmaalaisia") on kerännyt kissoja, maksanut niiden kastraatiosta. Omasta pussistaan. Seurauksena on, että poliisi on ollut valmis toimimaan yhdessä näiden "kissanystävien" kanssa. Kaikkien etu on saada kulkukissojen leviäminen kuriin. Toisaalta, ne auttavat rottien ja hiirien hävittämisessä.
Meillä Riviera del Solilla on tämän naisen mukaan tässä tietyssä puistossa lähellä supermarketia enää neljä villikissaa. Jotka nekin on kastroitu. Kun hän (ja hänen ystävänsä) aloittivat, kissoja oli yli neljäkymmentä.
Toivotin naiselle onnea. Hän sanoi, toivovansa, että seuraavassa elämässä hänen ei tarvitse tehdä tämän kaltaista työtä. Kun kysyin, uskoiko hän todella syntyvänsä uudelleen, hän kertoi näin uskovansa.
Joskus tuntuu, että törmään (onneksi vain kuvaannollisesti) todella mielenkiiintoisiin ihmisiin. Niin facebookisssa, Suomessa, kuin Espanjassakin. Ihmiset ovat tärkeitä. Mutta niin ovat eläimetkin.
Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat välittää. En ole varma, haluanko tulla uudelleen elämään. Ehkä tämä tietty nainenkin on jo ansainnut paikkansa karmassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti