Suomalainen jännityskirjailija Outsider kirjoitti aikoinaan mm. Kalle-Kustaa Korkin (niin, juuri se joka kuuleman mukaan sorkki...no, olkoon) ja Pekka Lipposen seikkailuja.
Korkki on hieman Marx-veljeksien Grouchoa muistuttava öljybisneksissä toimiva mies, ja Lipponen taas on lupsakka savonmurretta puhuva ja mielellään "näkäräisiä" naukkaileva prinssieversti. Hän kun on kirjavan elämänä aikana ollut mm. henkivartijana...
Outsider eli Aarne Haapakoski ehti melko lyhyen elämänsä aikana toimia toimittajana, sotakirjeenvaihtajana ja tietenkin myös kirjailijana.Hän asui monessa maassa, joten kirjojen tapahtumapaikat ovat (periaattessa) todellisia. Selvästi tunnetuinta osa tuotannosta ovat Korkin ja Lipposen seikkailut, joista osa ilmeistyi kirjoina, radiokuunnelmina, elokuvana, ja viisi- ja kuusikymmentäluvulla omana vihkosenaan.
Nimenomaan Korkin ja Lipposen seikkailut ovat se osa Outsiderin tuotannosta joka on (kuten tänä päivänä sanottaisiin) kirjoitettu kieli poskessa. Juonenkäänteet ovat mielkuvituksellisia ja Lipposen joviaali olemus on kaukana James Bondista tai viisikymmentä-kuusikymmentälukujen kovaksikeitetystä dekkarimaailmasta. Silkkaa viihdettä, mitä ei ole tarkoitettu liian tosissaan otettavaksi eivätkä henkilökuvaukset ole psykologisia...jos sitä nyt kukaan olisi odottanutkaan.
*****************************************
Tavallaan Outsiderin perinnettä Suomessa tänä päivänä jatkaa Reijo Mäki. Toki Mäen kirjoissa yleensä seikkaileva "sankari", yksityisetsivä Jussi Vares pysyttelee tiukasti Turussa, vain joskus piipahtaen muualla. Mikään maailmanmatkaaja Korkin ja Lipposen tapaan hän ei ole. Yhtäläisyys Outsideriin on lähinnä juonen sietämätön keveys.Kun Lipponen puhuu murteella, Mäen kirjoissa ei puhuta Turun murretta; luultavasti kirjailija uskoo (ehkä syystä?) että turkkulaista puhuva dekkari herättäisi lähinnä tahatonta hilpeyttä... Alkoholiakin Jussi hörppii (yleensä kylmää ja kuohuvaa ohrajuomaa) litrakaupalla, siinä missä Lipponen tyytyi vain naukkailemaan. Seuraavana päivänä muisti on pois pyyhkäisty, mutta jollakin käsittämättömälla juntticharmilla hurmattu nainen yleensä vieressä, vaikka sänky ei se ihka oma olisikaan. Vareksen (ja Mäen) naiset ovat toinen toistaan kauniimpia ja/tai hemaisevampia, ja jollakin kummalla tavalla aina yllättävän (?) nokkelia.
Luin juuri kirjan Black Jack, mikä ei ole Mäen uusinta tuotantoa.Kirjalija on hypännyt kansainvälisen terrorismin ja muun muodikkaan (2003) aineiston pariin. Henkilöt ovat karrikoituja - typerä lihaskimppu, naiivi maailmanparantaja-vihreä joka hokee kliseitä, arabiterroristi, itäeurooppalainen rikollinen jne. Reijo Mäki ei todellakaan ole mikään Ilkka Remes, jonka teokset ovat realistisuudessa paljon edellä. Toki táhänkin kirjaan mahtuu myös ihan aitoa dramatiikkaa; mm. ädin huolta lapsistaan. Kirjottajanakin Mäki on kehittynyt paljon ensimmäisistä kirjoistaan.
Reijo Mäen alkoholihuuruisessa maailmassa Turun lukuisissa kapakoissa sama jengi kokoontuu, huuli lentää ja kommat kaikuvat tavalla joka saa jopa Juice Leskisen kuulostamaan - Mäen kerrontatapaa hieman kopioidakseni - kuivalta kuin Jussi Vareksen kurkku Vapun jälkeisenä ensimmäisenä arkiaamuna. Joskus tämä jatkuva hölynpoly alkaa väsyttää; tunne on sama kuin amerikkalaista sit com- tv- sarjaa katsoessa: joka ainoa tokaisu yrittää olla hauskempi kuin edellinen. Siinä sivussa, krapulan ja uuden humalan välissä, Jussi hoitelee hommiaan pettävien aviopuolisoitten kyttääjänä mutta myös rikoksia selvitellen.
Kaikesta huolimatta, olen jo lukemassa seuraavaa Jussi Vares- kirjaa. Toivottavasti Mäki ei siinä haukkaa liian suurta kakkupalaa. Kansainvälisen tason jännäristiksi hänen lienee turha pyrkiä, siihen kännäileva naistensankari ja huuliveikko on ihan liian suomalainen. Toki kirjailija on kirjottanut muutakin kuin Vares-sarjaa. Ehkä olisi syytä yrittää jotakin sillä suunnalla? Reijo Mäki kun ilman muuta on taitava sanankäyttäjä ja mielikuvituksekas kirjoittaja.
Mitä yhteistä näistä kahdesta kirjailijasta ja heidän sankareistaan voi sitten lopultakin löytää? Outsiderin Suomessa (50- ja 60-luvuilla) termiä populaarikulttuuri ei käytetty. Elokuvan Rovaniemen markkinoilla tunnetuksi tekemän samannimisen laulun kertosäkeestä syntyi termi "rillumarei-kulttuuri". Tämä tarkoitti jotakin mitä kukaan sivistynyt, kouluja käynyt ja/tai älykäs ihminen ei tunnustanut haluavansa nähdä tai kuulla. Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki kuuluivat tähän kategoriaan siinä missä Reino Helismaa ja Severi Suhonen, Pekka Puupää- elokuvista nyt puhumattakaan.
Reijo Mäki ja hänen sankarinsa ovat saaneet huomattavasti lempeämmän kohtelun. Tämän päivän Suomi ei jakaudu korkea- ja populaarikulttuuriin. Toki kriitikot ovat todenneet Mäen kirjojen olevan pinnallisia, osin epärealistisia. Matti Yrjänä Joensuun kirjojen realismia niissä ei ole. Harri Nykäsen Raid-kirjojen piinavan nouseva jännitys puuttuu. Juha Nummisen armottoman kovaa ammattitaitoa ja kykyä ikäänkuin kirjoittaa tekstiä jonka näet, hänellä ei ole. Paul Erik Haatajan romaanihenkilöiden sympaattisus puuttuu... Jollakin tapaa Jussi Vares kuitenkin on (ainakin mieslukijoiden mielestä) jollakin tapaa sympaattinen henkilö. Ja, kuten laulussa (jalleen kerran) vastaansanomattomasti todetaan: Naiset rakastuvat renttuihin. Vai rakastuvatko?
Korkki on hieman Marx-veljeksien Grouchoa muistuttava öljybisneksissä toimiva mies, ja Lipponen taas on lupsakka savonmurretta puhuva ja mielellään "näkäräisiä" naukkaileva prinssieversti. Hän kun on kirjavan elämänä aikana ollut mm. henkivartijana...
Outsider eli Aarne Haapakoski ehti melko lyhyen elämänsä aikana toimia toimittajana, sotakirjeenvaihtajana ja tietenkin myös kirjailijana.Hän asui monessa maassa, joten kirjojen tapahtumapaikat ovat (periaattessa) todellisia. Selvästi tunnetuinta osa tuotannosta ovat Korkin ja Lipposen seikkailut, joista osa ilmeistyi kirjoina, radiokuunnelmina, elokuvana, ja viisi- ja kuusikymmentäluvulla omana vihkosenaan.
Nimenomaan Korkin ja Lipposen seikkailut ovat se osa Outsiderin tuotannosta joka on (kuten tänä päivänä sanottaisiin) kirjoitettu kieli poskessa. Juonenkäänteet ovat mielkuvituksellisia ja Lipposen joviaali olemus on kaukana James Bondista tai viisikymmentä-kuusikymmentälukujen kovaksikeitetystä dekkarimaailmasta. Silkkaa viihdettä, mitä ei ole tarkoitettu liian tosissaan otettavaksi eivätkä henkilökuvaukset ole psykologisia...jos sitä nyt kukaan olisi odottanutkaan.
*****************************************
Tavallaan Outsiderin perinnettä Suomessa tänä päivänä jatkaa Reijo Mäki. Toki Mäen kirjoissa yleensä seikkaileva "sankari", yksityisetsivä Jussi Vares pysyttelee tiukasti Turussa, vain joskus piipahtaen muualla. Mikään maailmanmatkaaja Korkin ja Lipposen tapaan hän ei ole. Yhtäläisyys Outsideriin on lähinnä juonen sietämätön keveys.Kun Lipponen puhuu murteella, Mäen kirjoissa ei puhuta Turun murretta; luultavasti kirjailija uskoo (ehkä syystä?) että turkkulaista puhuva dekkari herättäisi lähinnä tahatonta hilpeyttä... Alkoholiakin Jussi hörppii (yleensä kylmää ja kuohuvaa ohrajuomaa) litrakaupalla, siinä missä Lipponen tyytyi vain naukkailemaan. Seuraavana päivänä muisti on pois pyyhkäisty, mutta jollakin käsittämättömälla juntticharmilla hurmattu nainen yleensä vieressä, vaikka sänky ei se ihka oma olisikaan. Vareksen (ja Mäen) naiset ovat toinen toistaan kauniimpia ja/tai hemaisevampia, ja jollakin kummalla tavalla aina yllättävän (?) nokkelia.
Luin juuri kirjan Black Jack, mikä ei ole Mäen uusinta tuotantoa.Kirjalija on hypännyt kansainvälisen terrorismin ja muun muodikkaan (2003) aineiston pariin. Henkilöt ovat karrikoituja - typerä lihaskimppu, naiivi maailmanparantaja-vihreä joka hokee kliseitä, arabiterroristi, itäeurooppalainen rikollinen jne. Reijo Mäki ei todellakaan ole mikään Ilkka Remes, jonka teokset ovat realistisuudessa paljon edellä. Toki táhänkin kirjaan mahtuu myös ihan aitoa dramatiikkaa; mm. ädin huolta lapsistaan. Kirjottajanakin Mäki on kehittynyt paljon ensimmäisistä kirjoistaan.
Kaikesta huolimatta, olen jo lukemassa seuraavaa Jussi Vares- kirjaa. Toivottavasti Mäki ei siinä haukkaa liian suurta kakkupalaa. Kansainvälisen tason jännäristiksi hänen lienee turha pyrkiä, siihen kännäileva naistensankari ja huuliveikko on ihan liian suomalainen. Toki kirjailija on kirjottanut muutakin kuin Vares-sarjaa. Ehkä olisi syytä yrittää jotakin sillä suunnalla? Reijo Mäki kun ilman muuta on taitava sanankäyttäjä ja mielikuvituksekas kirjoittaja.
Mitä yhteistä näistä kahdesta kirjailijasta ja heidän sankareistaan voi sitten lopultakin löytää? Outsiderin Suomessa (50- ja 60-luvuilla) termiä populaarikulttuuri ei käytetty. Elokuvan Rovaniemen markkinoilla tunnetuksi tekemän samannimisen laulun kertosäkeestä syntyi termi "rillumarei-kulttuuri". Tämä tarkoitti jotakin mitä kukaan sivistynyt, kouluja käynyt ja/tai älykäs ihminen ei tunnustanut haluavansa nähdä tai kuulla. Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki kuuluivat tähän kategoriaan siinä missä Reino Helismaa ja Severi Suhonen, Pekka Puupää- elokuvista nyt puhumattakaan.
Reijo Mäki ja hänen sankarinsa ovat saaneet huomattavasti lempeämmän kohtelun. Tämän päivän Suomi ei jakaudu korkea- ja populaarikulttuuriin. Toki kriitikot ovat todenneet Mäen kirjojen olevan pinnallisia, osin epärealistisia. Matti Yrjänä Joensuun kirjojen realismia niissä ei ole. Harri Nykäsen Raid-kirjojen piinavan nouseva jännitys puuttuu. Juha Nummisen armottoman kovaa ammattitaitoa ja kykyä ikäänkuin kirjoittaa tekstiä jonka näet, hänellä ei ole. Paul Erik Haatajan romaanihenkilöiden sympaattisus puuttuu... Jollakin tapaa Jussi Vares kuitenkin on (ainakin mieslukijoiden mielestä) jollakin tapaa sympaattinen henkilö. Ja, kuten laulussa (jalleen kerran) vastaansanomattomasti todetaan: Naiset rakastuvat renttuihin. Vai rakastuvatko?
