Joskus kauan(?) sitten blogia (tai nykyisin pitäisi kai sanoa reilusti plokia?) aloittaessani laitoin motoksi espanjansuomalaisen ajatuksia jne. Tuo espanjansuomalainen tarkoittaa että olen Suomen kansalainen (edelleenkin) mutta vakituinen asuinpaikka on Espanja.
En ole jakanut aiheitani tiukasti eri alueisiin; jotkut toiset kirjoittajat ovat näin tehdessään ehkä halunneet helpottaa lukijan valintoja. Kaikki kun eivät esim. ole musiikki- tai urheiluhulluja tai kiinnostuneita kirjallisuudesta tai politiikasta. Ruoka ja syöminenkään ei kaikkia kiinnosta, ainakaan niistä lukeminen, jne. Voi siiis valita vain sen mikä todella kiinnostaa.
En kuitenkaan ole keskittynyt kirjoittamaan pelkästään ulkomailla ja tarkemmin sanottuna siis Espanjassa asuvan henkilön näkökulmasta. En myöskään ole halunnut rajata aiheita, koska, kuten ne mahdolliset pari-kolme lukijaani(?) ovat havainneet, ajatukset ja kirjoitukset voivat rönsyillä eri elämän alueille. Ajatus katkeaa mutta teksti jatkuu..
Mahdollisesti jotkut haluaisivat mielellään lukea enemmänkin kokemuksistani Espanjasta ja espanjalaisista. Matkatoimistojen ja jopa matkakirjojen ja tv-ohjelmien kun on tapana kertoa enimmäkseen vain positiivisia asioita jopa tekstimainontaan saakka. Toisaalta, sensaatiolehdistö ja jotkut tv-ohjelmat tekevät myös kauhujuttuja petetyistä turisteista, huijaavista kauppiaista ja jopa hotellivirkailijoista, varkaista ja ryöstöistä. Yksi brittien Aurinkorannikosta käyttämä nimi on Costa del Crimen eli Rikosrannikko. Tuosta hieman myöhemmin.
Olen blogeissani kirjoittanut mm. liikenteestä, rantojen luki-luki-miehistä, flamencosta, espanjalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin (lähinnä turisteihin), ¨mañana¨-asenteesta, eli aika vähän Espanjasta. Toki monet muutkin (kuten esim. koirani Billyn kokemukset) sivuavat tiukasti aihetta.
Nyt kun olen asunut pysyvästi (muutamaa korkeintaan n. kuukauden kestänyttä poissaoloa lukuunottamatta) 12 vuotta maassa, voisi olla aika tarkastella onko, ja jos niin miten, kulunut aika on vaikuttanut suhtautumiseeni nykyiseen, uuteen kotimaahani.
Alkua voisi nimittää vaikka kuherruskuukaudeksi. Uudessa maassa kaikki oli kiehtovaa, niin kovin erilaista. Naiset, nuo ihanat olennot, olivat (anteeksi vain, sinisilmä -punaposki- kellankultatukka -suomalaiset!) eksoottisuudessan kiehtovia ja ah niin kauniita! (Huomautettakoon että olin ja olen yhä tukevasti avioliitossa.)
Musiiikki, ruoka, ravintolat. Ihmiset jotka eivät tuntuneet nukkuvan koskaan (paitsi iltapäivällä sen tunnin-parin siestan). Kyky nauttia elämästä. Tuntui että kuka tahansa saattoi ottaa kitaran tai ainakin laulaa estoitta, tanssia, pitää hauskaa. Ilman sitä rohkaisuryyppyä. Fiesta voidaan jäjestää lähes milloin vain!
Kuukausien ja vuosien myötä toki löytyi sellaisiakin asioita jotka eivät miellyttäneet.
Ihmiset tuntuivat tupakoivan joka paikassa. Jopa lentokenttien tupakointi kielletty-kylttien alla. Joissakin virastoissa ja toimistoissa levisi sininen savu. Uusi tupakkalaki, joka on tämän vuoden alusta Euroopan tiukimpia, on sittemmin onneksi muuttanut tilanteen. Postin virkailijat olivat happamia (harvinaista missään muualla). Kauppojen myyjät juttelivat toisinaan keskenään eikä aina näyttänyt olevan kiire palvelemaan asiakasta. Torikauppiaat eli markkinoiden myyjät taas ovat lievästi sanottuna aktiivisia myymään ja osaavat yleensä muutaman sanan kieltä kuin kieltä.
Andalusiassa roskaaminen on yleistä - jotkut tuntuvat heittävän esim. rakennusjätteitä minne tahansa, ja koko jätehuolto on suhteellisen huonosti järjestetty moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Jäteastiat ovat usein ilman kansia. Sinänsä hieman outoa, sillä espanjalaiset (lähinnä siis naiset) pitävät kunnia-asianaan että kodit ovat siistejä. Monet ihmiset - joukossa varmasti turisteja ja muita ei-espanjalaisia - heittävä talousjätteitä paikkoihin mitkä on tarkoitettu puutarhajätteille - basura járdin.
Liikenne oli jo aiheena aikaisemmin. Todettakoon siis vain lyhyesti, että kuten tämän vuoden kesäloma-aikojen tilastot jälleen osoittavat, liikenneonnettomuudet ja -kuolemat ovat edelleen valitettavan yleisiä. Espanjalaiset kun ovat tunnetusti hanakoita ajamaan vauhdikkaasti, ja näin etenkin nuoret miehet.
Aurinkorannikolla ja muualla Etelä-Espanjassa asuu paljon varakkaita ihmisiä; työelämän jättäneitä entisiä yrittäjiä yms. Hienot huvilat houkuttelevat huumeidenkäyttäjiä ja muita rikollisia helpon käteisrahan tai nopeasti rahaksi muutettavan omaisuuden toivossa. Murrot ja varkaudet ovat melko yleisiä. Omaan asuntoommekin yritti vuosia sitten murtautua (ja onnistui jo pääsemään parvekkeen kautta sisälle) murtovaras. Koirien haukunta pelästytti kuitenkin onneksi varkaan, joka jätti jo nappaamansa sylimikron sohvalle! Nyt pysyy parvekkeen ovi tiukasti kiinni ja vartiointifirman varoituksen pitäisi pitää rosmot loitolla.
Rikolliseen toimintaan osallistuvat ovat usein muualta tulleita ulkomaalaisia: latinalaisesta Amerikasta, Romaniasta ja entisestä Neuvostoliitosta. Monet brittirikolliset tunnetusti piilottelevat Aurinkorannikolla, ja useat ovat sekaantuneet huumebisneksiin. Poliisi saa heitä kiinni usein pelkästään rutiinitarkastuksissa. Marbellassa tapahtui taannoin jengien välinen ammuskelu aivan mafia-tyyliin. Brittien Rikosrannikko-nimi kolahtaa siis osittain (brittien) kin omaan nilkkaan.
Varkaista ja muista rosmoista huolimatta, normaali rehellinen ihminen voi liikuskella rannikolla varsinkin päiväsaikaan turvallisin mielin. Laukustaan (naiset) ja lompakostaan tai kukkarostaan (miehet) kannattaa pitää huolta. Liikaa alkoholia ei kannata maistella eikä ainakaan liikuskella missään epämääräisillä kujilla keskiyön jälkeen. Tämähän pätee miltei mihin maailmankolkkaan tahansa.
Yksi asia, mistä en ole koskaan oppinut pitämään tai edes ymmärtämään, on monien paikallisten ihmisten mutta myös turistien ja ulkomaalaisasukkien kiinnostus, jopa into härkätaisteluihin. Hemingway, suuresti ihailemani kirjailija, oli intohimoinen härkätaiselujen ihailija Ne on nyttemmin kielletty Kataloniassa, missä niitä on aikaisemmin järjestetty Andalusian ohella.
Espanjan kulttuuri on vanha. Maan kulttuuri, jopa kieli, on omaksunut paljon arabimaailmasta kauan Se on rikkaus. Etelä-Espanjalle ominainen flamencomusiikki on hyvä esimerkki arabivaikutuksesta. Espanjan talouselämässä monet arabisyntyiset yrittäjät (kuten vaimoni isä) ovat olleet ja ovat arvostettuja korkean työmoraalinsa vuoksi. Espanja on monikulttuurinen maa. Maahan tulee jatkuvasti muuttajia Afrikasta, lähinnä Marokosta. Kaikki eivät onnistu sopeutumaan yhteiskuntaan, joten toki ongelmiakin on.
Andalusian arkkitehtuurissa kuten taiteessa yleensäkin näkyy yhä arabimiehityksen vaikutus. Talot ovat kauniita, ja kaaret ja koristelu ovat upeita. Maurien aikana maanviljelys ja muu elinkeinoelämä kehittyivät nopeasti.
Kaikenkaikkiaan, Espanja (ja puhun nyt nimenomaan Andalusiasta, missä asun ) on paikka johon on helppo rakastua. Historiallisista syistä maan arkkitehtuuri ja kulttuuri on rikasta ja suhtautuminen erilaisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin on hyvin suvaitsevaa ja (toisinaan, tarvittaessa) vähintäänkin kärsivällistä. Kun tähän kaikkeen vielä lisätään miltei aina siniseltä taivaalta paistava aurinko ja mainio ruoka ja juoma... Mailman paras jalkapallojoukkuekin on. Mitä voisi puuttua? Väärin! Jopa ruisleipää, suomalaista olutta, lenkkimakkaraa, ja (eh....) sitä lonkeroakin saa suomalaiskaupoista ja jopa joistakin paikallisista supermarketeista...Joten, jospa vaikka lomalle, tai jopa asumaan? Que sera sera!
En kuitenkaan ole keskittynyt kirjoittamaan pelkästään ulkomailla ja tarkemmin sanottuna siis Espanjassa asuvan henkilön näkökulmasta. En myöskään ole halunnut rajata aiheita, koska, kuten ne mahdolliset pari-kolme lukijaani(?) ovat havainneet, ajatukset ja kirjoitukset voivat rönsyillä eri elämän alueille. Ajatus katkeaa mutta teksti jatkuu..
Mahdollisesti jotkut haluaisivat mielellään lukea enemmänkin kokemuksistani Espanjasta ja espanjalaisista. Matkatoimistojen ja jopa matkakirjojen ja tv-ohjelmien kun on tapana kertoa enimmäkseen vain positiivisia asioita jopa tekstimainontaan saakka. Toisaalta, sensaatiolehdistö ja jotkut tv-ohjelmat tekevät myös kauhujuttuja petetyistä turisteista, huijaavista kauppiaista ja jopa hotellivirkailijoista, varkaista ja ryöstöistä. Yksi brittien Aurinkorannikosta käyttämä nimi on Costa del Crimen eli Rikosrannikko. Tuosta hieman myöhemmin.
Olen blogeissani kirjoittanut mm. liikenteestä, rantojen luki-luki-miehistä, flamencosta, espanjalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin (lähinnä turisteihin), ¨mañana¨-asenteesta, eli aika vähän Espanjasta. Toki monet muutkin (kuten esim. koirani Billyn kokemukset) sivuavat tiukasti aihetta.
Nyt kun olen asunut pysyvästi (muutamaa korkeintaan n. kuukauden kestänyttä poissaoloa lukuunottamatta) 12 vuotta maassa, voisi olla aika tarkastella onko, ja jos niin miten, kulunut aika on vaikuttanut suhtautumiseeni nykyiseen, uuteen kotimaahani.
Alkua voisi nimittää vaikka kuherruskuukaudeksi. Uudessa maassa kaikki oli kiehtovaa, niin kovin erilaista. Naiset, nuo ihanat olennot, olivat (anteeksi vain, sinisilmä -punaposki- kellankultatukka -suomalaiset!) eksoottisuudessan kiehtovia ja ah niin kauniita! (Huomautettakoon että olin ja olen yhä tukevasti avioliitossa.)
Musiiikki, ruoka, ravintolat. Ihmiset jotka eivät tuntuneet nukkuvan koskaan (paitsi iltapäivällä sen tunnin-parin siestan). Kyky nauttia elämästä. Tuntui että kuka tahansa saattoi ottaa kitaran tai ainakin laulaa estoitta, tanssia, pitää hauskaa. Ilman sitä rohkaisuryyppyä. Fiesta voidaan jäjestää lähes milloin vain!
Kuukausien ja vuosien myötä toki löytyi sellaisiakin asioita jotka eivät miellyttäneet.
Ihmiset tuntuivat tupakoivan joka paikassa. Jopa lentokenttien tupakointi kielletty-kylttien alla. Joissakin virastoissa ja toimistoissa levisi sininen savu. Uusi tupakkalaki, joka on tämän vuoden alusta Euroopan tiukimpia, on sittemmin onneksi muuttanut tilanteen. Postin virkailijat olivat happamia (harvinaista missään muualla). Kauppojen myyjät juttelivat toisinaan keskenään eikä aina näyttänyt olevan kiire palvelemaan asiakasta. Torikauppiaat eli markkinoiden myyjät taas ovat lievästi sanottuna aktiivisia myymään ja osaavat yleensä muutaman sanan kieltä kuin kieltä.
Andalusiassa roskaaminen on yleistä - jotkut tuntuvat heittävän esim. rakennusjätteitä minne tahansa, ja koko jätehuolto on suhteellisen huonosti järjestetty moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Jäteastiat ovat usein ilman kansia. Sinänsä hieman outoa, sillä espanjalaiset (lähinnä siis naiset) pitävät kunnia-asianaan että kodit ovat siistejä. Monet ihmiset - joukossa varmasti turisteja ja muita ei-espanjalaisia - heittävä talousjätteitä paikkoihin mitkä on tarkoitettu puutarhajätteille - basura járdin.
Liikenne oli jo aiheena aikaisemmin. Todettakoon siis vain lyhyesti, että kuten tämän vuoden kesäloma-aikojen tilastot jälleen osoittavat, liikenneonnettomuudet ja -kuolemat ovat edelleen valitettavan yleisiä. Espanjalaiset kun ovat tunnetusti hanakoita ajamaan vauhdikkaasti, ja näin etenkin nuoret miehet.
Aurinkorannikolla ja muualla Etelä-Espanjassa asuu paljon varakkaita ihmisiä; työelämän jättäneitä entisiä yrittäjiä yms. Hienot huvilat houkuttelevat huumeidenkäyttäjiä ja muita rikollisia helpon käteisrahan tai nopeasti rahaksi muutettavan omaisuuden toivossa. Murrot ja varkaudet ovat melko yleisiä. Omaan asuntoommekin yritti vuosia sitten murtautua (ja onnistui jo pääsemään parvekkeen kautta sisälle) murtovaras. Koirien haukunta pelästytti kuitenkin onneksi varkaan, joka jätti jo nappaamansa sylimikron sohvalle! Nyt pysyy parvekkeen ovi tiukasti kiinni ja vartiointifirman varoituksen pitäisi pitää rosmot loitolla.
Rikolliseen toimintaan osallistuvat ovat usein muualta tulleita ulkomaalaisia: latinalaisesta Amerikasta, Romaniasta ja entisestä Neuvostoliitosta. Monet brittirikolliset tunnetusti piilottelevat Aurinkorannikolla, ja useat ovat sekaantuneet huumebisneksiin. Poliisi saa heitä kiinni usein pelkästään rutiinitarkastuksissa. Marbellassa tapahtui taannoin jengien välinen ammuskelu aivan mafia-tyyliin. Brittien Rikosrannikko-nimi kolahtaa siis osittain (brittien) kin omaan nilkkaan.
Varkaista ja muista rosmoista huolimatta, normaali rehellinen ihminen voi liikuskella rannikolla varsinkin päiväsaikaan turvallisin mielin. Laukustaan (naiset) ja lompakostaan tai kukkarostaan (miehet) kannattaa pitää huolta. Liikaa alkoholia ei kannata maistella eikä ainakaan liikuskella missään epämääräisillä kujilla keskiyön jälkeen. Tämähän pätee miltei mihin maailmankolkkaan tahansa.
Espanjan kulttuuri on vanha. Maan kulttuuri, jopa kieli, on omaksunut paljon arabimaailmasta kauan Se on rikkaus. Etelä-Espanjalle ominainen flamencomusiikki on hyvä esimerkki arabivaikutuksesta. Espanjan talouselämässä monet arabisyntyiset yrittäjät (kuten vaimoni isä) ovat olleet ja ovat arvostettuja korkean työmoraalinsa vuoksi. Espanja on monikulttuurinen maa. Maahan tulee jatkuvasti muuttajia Afrikasta, lähinnä Marokosta. Kaikki eivät onnistu sopeutumaan yhteiskuntaan, joten toki ongelmiakin on.
Andalusian arkkitehtuurissa kuten taiteessa yleensäkin näkyy yhä arabimiehityksen vaikutus. Talot ovat kauniita, ja kaaret ja koristelu ovat upeita. Maurien aikana maanviljelys ja muu elinkeinoelämä kehittyivät nopeasti.
Kaikenkaikkiaan, Espanja (ja puhun nyt nimenomaan Andalusiasta, missä asun ) on paikka johon on helppo rakastua. Historiallisista syistä maan arkkitehtuuri ja kulttuuri on rikasta ja suhtautuminen erilaisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin on hyvin suvaitsevaa ja (toisinaan, tarvittaessa) vähintäänkin kärsivällistä. Kun tähän kaikkeen vielä lisätään miltei aina siniseltä taivaalta paistava aurinko ja mainio ruoka ja juoma... Mailman paras jalkapallojoukkuekin on. Mitä voisi puuttua? Väärin! Jopa ruisleipää, suomalaista olutta, lenkkimakkaraa, ja (eh....) sitä lonkeroakin saa suomalaiskaupoista ja jopa joistakin paikallisista supermarketeista...Joten, jospa vaikka lomalle, tai jopa asumaan? Que sera sera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti