Katselin tässä päivänä muutamana mielenkiintoisen dokumentin parranajosta. Joo-o. Ihan totta. Kas kun ei katsellut maalin kuivamista tai ruohon kasvamista, mutisee joku.
Mutta kun tuo ohjelma oli ihan totta mielenkiintoinen.
Parran ajaminen on ensin tehty veitsellä. Ei ihan millä vaan lapinluikulla tai Moralla vaan ihan sitä varten kehitetyllä veitsellä. Se taittuu kahtia kuvassa näkyvällä tavalla. Tuhansia vuosia veitset mitä luultavimmin olivat paljon yksinkertaisempia eivätkä miehet aikojen alussa varmaankaan edes vaivautuneet karvoja kasvoistaan ajelemaan.
Parturit olivat arvostettuja ammattimiehiä. Usein leikkasivat myös hiukset. Tämän päivän parturi-kampaajat kuulema aika harvoin joutuvat partaa ajelemaan, varmasti monet eivät edes osaisi kovinkaan hyvin.
Ohjelman mukaan parturit tekivät aikoinaan jopa pieniä leikkauksia, heillä kun oli taito ja välineet. Toimivat ikäänkuin sivutoimisina kirurgeina!
Jotta melko karkea karva katkeaisi ja ihon ärsytys olisi mahdollisimman vähäistä, tarvittiin vaahtoa, joka saatiin saippuasta, ja sen vaahdottamiseen tarvittiiin erikoista partasutia. Alkuun ne oli tehty mäyränkarvoista. Yhä edelleen kalleimmat ja laadukkaimmat sudit on tehty tästä materiaalista.
Koska partaveistä taytyi jatkuvasti terottaa ja sen käyttö oli melko vaikeaa, alettiin 1800-luvun puolivälissä kehittää uudenlaisia veitsiä, jotka jo muistuttivat nykyistä partahöylää. Siitä ei enää olltukaan pitkä matka partakoneen terän kehittämiseen: koko veistä ei tarvinnut heittää pois kun terottaminen ei enää onnistunut. K.C. Gillette sai patentin vuonna 1905 kehittämälleen "turvaterälle", jonka kehittämiseen häneltä oli kulunut kuusi vuotta. Huipputerävän, ohuen mutta silti kestävän terän valmistaminen tuon ajan tekniikalla ei ollut helppoa
Ensimmäiset partavaahdot aerosolissa tulivat markkinoille 50-luvulla. Tänä päivänä valittavien vaahtojen ja geelien määrä on valtava.
Partakone itsessään säilyi miltei muuttumattomana vuosikymmeniä. Ensimmäinen kaksikkoterä tuli markkinoille vuonna 1971, ja sittemmin terien lukumäärä on kasvanut neljään! Jopa halvoissa kertakäyttöpartahöylissa voi olla kolme terää, eikä kehitykselle(?) näytä olevan loppua.
Maailma näyttää olevan jakautunut Gilletten ja Wilkinson Swordin kesken. Sitten on useita kertakäyttöhöylien valmistajia, kuten BiC. Monet supermarketit myyvät omia edullsia kertahöyliä.
Koska, kuten jokainen mies tietää, parranajo ärsyttää ihoa, on sen "rauhoittamiseksi" kehitelty erilaisia ns. after shave-tuotteita. Monet niistä ovat lähinnä parfymoitua alkoholia, joka ainoastaan vaikuttaa raikastavasti. Parempia ovat erilaiset voiteet ja geelit, jotka hoitavat samalla ihoa.
Loppuosa ohjelmasta käsitteli sitten sähköistä parranajoa, ja oli ainakin minusta paljon vähemmän kiinnostava. Vuodesta 1928 asti on ollut olemassa sähköparranajokoneita, joiden toiminta perustuu joko poikittaista liikettä tekeviin (esim Braun, Remington, Panasonic) tai pyöriviin (Philishave) teriin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...ja mitä siihen parhaaseen mitä mies voi saada...toisenlaisiakin mielipiteitä varmasti löytyy...
Mutta kun tuo ohjelma oli ihan totta mielenkiintoinen.
Parran ajaminen on ensin tehty veitsellä. Ei ihan millä vaan lapinluikulla tai Moralla vaan ihan sitä varten kehitetyllä veitsellä. Se taittuu kahtia kuvassa näkyvällä tavalla. Tuhansia vuosia veitset mitä luultavimmin olivat paljon yksinkertaisempia eivätkä miehet aikojen alussa varmaankaan edes vaivautuneet karvoja kasvoistaan ajelemaan.
Moderni partaveitsi. |
Parturit olivat arvostettuja ammattimiehiä. Usein leikkasivat myös hiukset. Tämän päivän parturi-kampaajat kuulema aika harvoin joutuvat partaa ajelemaan, varmasti monet eivät edes osaisi kovinkaan hyvin.
Ohjelman mukaan parturit tekivät aikoinaan jopa pieniä leikkauksia, heillä kun oli taito ja välineet. Toimivat ikäänkuin sivutoimisina kirurgeina!
Jotta melko karkea karva katkeaisi ja ihon ärsytys olisi mahdollisimman vähäistä, tarvittiin vaahtoa, joka saatiin saippuasta, ja sen vaahdottamiseen tarvittiiin erikoista partasutia. Alkuun ne oli tehty mäyränkarvoista. Yhä edelleen kalleimmat ja laadukkaimmat sudit on tehty tästä materiaalista.
Koska partaveistä taytyi jatkuvasti terottaa ja sen käyttö oli melko vaikeaa, alettiin 1800-luvun puolivälissä kehittää uudenlaisia veitsiä, jotka jo muistuttivat nykyistä partahöylää. Siitä ei enää olltukaan pitkä matka partakoneen terän kehittämiseen: koko veistä ei tarvinnut heittää pois kun terottaminen ei enää onnistunut. K.C. Gillette sai patentin vuonna 1905 kehittämälleen "turvaterälle", jonka kehittämiseen häneltä oli kulunut kuusi vuotta. Huipputerävän, ohuen mutta silti kestävän terän valmistaminen tuon ajan tekniikalla ei ollut helppoa
Ensimmäiset partavaahdot aerosolissa tulivat markkinoille 50-luvulla. Tänä päivänä valittavien vaahtojen ja geelien määrä on valtava.
Partakone itsessään säilyi miltei muuttumattomana vuosikymmeniä. Ensimmäinen kaksikkoterä tuli markkinoille vuonna 1971, ja sittemmin terien lukumäärä on kasvanut neljään! Jopa halvoissa kertakäyttöpartahöylissa voi olla kolme terää, eikä kehitykselle(?) näytä olevan loppua.
Maailma näyttää olevan jakautunut Gilletten ja Wilkinson Swordin kesken. Sitten on useita kertakäyttöhöylien valmistajia, kuten BiC. Monet supermarketit myyvät omia edullsia kertahöyliä.
Koska, kuten jokainen mies tietää, parranajo ärsyttää ihoa, on sen "rauhoittamiseksi" kehitelty erilaisia ns. after shave-tuotteita. Monet niistä ovat lähinnä parfymoitua alkoholia, joka ainoastaan vaikuttaa raikastavasti. Parempia ovat erilaiset voiteet ja geelit, jotka hoitavat samalla ihoa.
Loppuosa ohjelmasta käsitteli sitten sähköistä parranajoa, ja oli ainakin minusta paljon vähemmän kiinnostava. Vuodesta 1928 asti on ollut olemassa sähköparranajokoneita, joiden toiminta perustuu joko poikittaista liikettä tekeviin (esim Braun, Remington, Panasonic) tai pyöriviin (Philishave) teriin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...ja mitä siihen parhaaseen mitä mies voi saada...toisenlaisiakin mielipiteitä varmasti löytyy...
Sinänsä ehkä kummallista, että kommentoin parranajoa käsittelevään aiheeseen. Mutta, halusin vain kertoa, että tämä parturi-kampaaja kyllä osaa kunnon parranajon veitsellä ja amerikkalaisittain vieläpä. ;) Mutta sattuneesta sairaussyystä johtuen, ei mun käsillä ole kovinkaan turvallista enää kenenkään kaulavaltimon lähettyvillä heilua terävän veitsen kanssa. Vaikka veitsen käytössä olin joskus muinoin melkoisenkin taitava!!
VastaaPoista