80-lukua on usein pidetty pinnallisuuden vuosikymmenenä. Kun 70-luvun punk ja uusi aalto oli patistanut nuoria ottamaan kantaa (joskaan ei poliittisesti vaan usein suorana toimintana), seuraava vuosikymmen toi uusmodernismin, hevimetallin paluun ja soulin ja rockin uuden synteesin. Muodissa mentiin nahasta ja niiteistä feminiinisempään tyyliin, miesten hiukset olivat usein vaalennetut, "puudelityyliset" ja osa parikymppisistä omaksui juppi-lookin: siististi leikatut, lyhyehköt hiukset, kalliit puvut ja tiilikiven kokoiset kännykät. Haaveena oli Bemari jota ajeltaisiin Ray-Banit silmillä...
Tyylien sekamelskassa monet hitit jäivät esittäjiensä ainoiksi.
Katsellaanpa millaista yhden-hitin- musiikkia vuosikymmenellä kuunneltiin.
1980
Lipps, Inc: Funky Town.
Amerikkalaisen diskoyhtyeen maailmanhitti, ykkösenä 11 maassa. Vaikka jäikin yhtyeen ainoaksi suurhitiksi, kappale on diskoklassikko ja ns. oldies-radioasemien suosikki.
1981
Buggles: Video Killed the Radio Star.
Tämä on kappale josta tehty video oli MTV:n ensimmäinen eetteriin lähettämä musiikkivideo. Valitettavasti kappaleen profetia on toiminut liiankin hyvin; tänä päivänä yhtyeet ja artistit (tai pikemminkin tuottajat ja levy-yhtiöt) käyttävät usein huomattavasti suuremman summan rahaa videon kuin itse kappaleen audion tuottamiseen. Eräänlainen kulttiklassikko.
1982
Weather Girls: It´s Raining Men.
Hauska kappale missä uhkeat tummat kaunottaret (?) kertovat päivästä jolloin miehiä sataa taivaalta! Ja tottahan toki yhtyeen nimi on Säätytöt...Jälleen nostalgiaradioiden vakio-ohjelmistoa.
1983
Taco: Puttin´on The Ritz.
Irving Berlinin vuonna 1930 säveltämä kappale samannimisestä filmimusikaalista. Hollantilaisen Tacon tanssihitti nousi maailmanmaineeseen mutta jäi esittäjänsä ainoksi suurmenestykseksi.
1984
Nena: 99 Luftballons.
Saksalaisen naislaulajan Nenan ( jonka yhtye käytti myös tätä nimeä) ainoaksi hitiksi jäänyt kappale. Tuli ensin suosituksi alkupeäisenä saksankielisenä versiona mutta levytettiin sittemmin hieman erilaisin lyriikoin englanniksi.
1985
Jan Hammer: Miami Vice Theme.
Aikoinaan hyvin suositun sarjan tunnusmelodia. Kosketinsoittaja Jan Hammer, s. 1948 silloisessa Tsekkoslovakiassa, on soittanut monien maailmankuulujen rock-, jazzrock- ja jazzmuusikoiden kanssa, joukossa mn. Jeff Beck ja Mahavishnu Orchestra. Hammer on yhä aktviiinen muusikko, jonka haaveena tuskin koskaan on ollut tulla suosituksi top ten- hittien tekijäksi.
1986
Opus: Live is Life/Life is Life.
Itävaltalaine yhtye jonka kappale (jonka nimen näkee kirjoitettavan kahdella eri tavalla) teki tästä hitin vuonna 1986, levy julkaistiin jo vuoden -85 puolella. Melko menestyksekäs suomalainen jääkiekkojoukkue Tampereen Tappara on käyttänyt laulua kannustuslauluna otteluissaan...
1987
M.R.R.S: Pump Up The Volume.
Ainakin jokaisen tuon ajan diskohileen ja/tai tiskijukan tuntema tanssibiisi! Yksi house-musiikin ja samplaamisen kulmakiviä. Koska yhtye ei ollut vakituinen kokoonpano vaan lähinnä kokeilu, single jäi ainoaksi.
1988
Alannah Myles: Black Velvet.
Kanadalaisen rock-laulajan kunnianosoitus Elvikselle. Black Velvet oli Elviksen käyttämä hiusväri, samaten hänen ääntään on verrattu mustaan samettiin....Black Velvet on myös kanadalainen viskimerkki...."Black Velvet, if You please..." Hieno kappale, upea tulkinta. Alannah Myles jatkaa esiintymistä mutta kotimaan ulkopuolella tämä single on jäänyt ainoaksi suurmenestykseksi, valitettavasti.
1989
Jeff Healey: Angel Eyes.
Norman Jeffrey "Jeff" Healey oli kanadalainen sokea blues- ja jazzkitaristi, joka kehitti omaperäisen soittotyylin; hän soitti kitaraa istualtaan, pitäen sitä "lappeellaan" sylissään kuten ns. steel-kitaraa.
Hänen ensimmäiseltä albumiltaan singleksi otettu Angel Eyes oli listamenestys. Healey säilyi arvostettuna ja rakastettuna muusikkona varhaisemaan kuolemaansa vuonna 2008 saakka. Hän oli vain 42-vuotias menehtyessään keuhkosyöpään.
Muun muassa tällaista musiikkia kuunneltiin ja ostettiin singleinä 80-luvulla.
Albumien merkitys oli jatkuvasti suurempi. CD-levyjen tulo markkinoille oli muuttanut tilanteen yhä enemmän albumeita suosivaksi: single ja video oli usein erotettu albumilta radiosoittoa ja tv:tä varten tai jos kysymyksessä oli uusi artisti, kyhättiin nopeasti kokonainen albumi singlen jatkoksi.
C-kasetti veteli viimeisiään 80-luvun lopulla. Monet vähemmän tunnetut yhtyeet ja artistit esim. Suomessa julkaisivat musiikkia ainoastaan kasetilla. Näiden "arkistojen aarteiden" toivoisi päätyvän ihmisille jotka pelastavat ne jälkipolville ja siirtävät kestävämpään muotoon tallennettuina. . Mutta sehän on taas toinen juttu...
Tyylien sekamelskassa monet hitit jäivät esittäjiensä ainoiksi.
Katsellaanpa millaista yhden-hitin- musiikkia vuosikymmenellä kuunneltiin.
1980
Lipps, Inc: Funky Town.
Amerikkalaisen diskoyhtyeen maailmanhitti, ykkösenä 11 maassa. Vaikka jäikin yhtyeen ainoaksi suurhitiksi, kappale on diskoklassikko ja ns. oldies-radioasemien suosikki.
1981
Buggles: Video Killed the Radio Star.
Tämä on kappale josta tehty video oli MTV:n ensimmäinen eetteriin lähettämä musiikkivideo. Valitettavasti kappaleen profetia on toiminut liiankin hyvin; tänä päivänä yhtyeet ja artistit (tai pikemminkin tuottajat ja levy-yhtiöt) käyttävät usein huomattavasti suuremman summan rahaa videon kuin itse kappaleen audion tuottamiseen. Eräänlainen kulttiklassikko.
1982
Weather Girls: It´s Raining Men.
Hauska kappale missä uhkeat tummat kaunottaret (?) kertovat päivästä jolloin miehiä sataa taivaalta! Ja tottahan toki yhtyeen nimi on Säätytöt...Jälleen nostalgiaradioiden vakio-ohjelmistoa.
1983
Taco: Puttin´on The Ritz.
Irving Berlinin vuonna 1930 säveltämä kappale samannimisestä filmimusikaalista. Hollantilaisen Tacon tanssihitti nousi maailmanmaineeseen mutta jäi esittäjänsä ainoksi suurmenestykseksi.
1984
Nena: 99 Luftballons.
Saksalaisen naislaulajan Nenan ( jonka yhtye käytti myös tätä nimeä) ainoaksi hitiksi jäänyt kappale. Tuli ensin suosituksi alkupeäisenä saksankielisenä versiona mutta levytettiin sittemmin hieman erilaisin lyriikoin englanniksi.
1985
Jan Hammer: Miami Vice Theme.
Aikoinaan hyvin suositun sarjan tunnusmelodia. Kosketinsoittaja Jan Hammer, s. 1948 silloisessa Tsekkoslovakiassa, on soittanut monien maailmankuulujen rock-, jazzrock- ja jazzmuusikoiden kanssa, joukossa mn. Jeff Beck ja Mahavishnu Orchestra. Hammer on yhä aktviiinen muusikko, jonka haaveena tuskin koskaan on ollut tulla suosituksi top ten- hittien tekijäksi.
1986
Opus: Live is Life/Life is Life.
Itävaltalaine yhtye jonka kappale (jonka nimen näkee kirjoitettavan kahdella eri tavalla) teki tästä hitin vuonna 1986, levy julkaistiin jo vuoden -85 puolella. Melko menestyksekäs suomalainen jääkiekkojoukkue Tampereen Tappara on käyttänyt laulua kannustuslauluna otteluissaan...
1987
M.R.R.S: Pump Up The Volume.
Ainakin jokaisen tuon ajan diskohileen ja/tai tiskijukan tuntema tanssibiisi! Yksi house-musiikin ja samplaamisen kulmakiviä. Koska yhtye ei ollut vakituinen kokoonpano vaan lähinnä kokeilu, single jäi ainoaksi.
1988
Alannah Myles: Black Velvet.
Kanadalaisen rock-laulajan kunnianosoitus Elvikselle. Black Velvet oli Elviksen käyttämä hiusväri, samaten hänen ääntään on verrattu mustaan samettiin....Black Velvet on myös kanadalainen viskimerkki...."Black Velvet, if You please..." Hieno kappale, upea tulkinta. Alannah Myles jatkaa esiintymistä mutta kotimaan ulkopuolella tämä single on jäänyt ainoaksi suurmenestykseksi, valitettavasti.
1989
Jeff Healey: Angel Eyes.
Norman Jeffrey "Jeff" Healey oli kanadalainen sokea blues- ja jazzkitaristi, joka kehitti omaperäisen soittotyylin; hän soitti kitaraa istualtaan, pitäen sitä "lappeellaan" sylissään kuten ns. steel-kitaraa.
Hänen ensimmäiseltä albumiltaan singleksi otettu Angel Eyes oli listamenestys. Healey säilyi arvostettuna ja rakastettuna muusikkona varhaisemaan kuolemaansa vuonna 2008 saakka. Hän oli vain 42-vuotias menehtyessään keuhkosyöpään.
Muun muassa tällaista musiikkia kuunneltiin ja ostettiin singleinä 80-luvulla.
Albumien merkitys oli jatkuvasti suurempi. CD-levyjen tulo markkinoille oli muuttanut tilanteen yhä enemmän albumeita suosivaksi: single ja video oli usein erotettu albumilta radiosoittoa ja tv:tä varten tai jos kysymyksessä oli uusi artisti, kyhättiin nopeasti kokonainen albumi singlen jatkoksi.
C-kasetti veteli viimeisiään 80-luvun lopulla. Monet vähemmän tunnetut yhtyeet ja artistit esim. Suomessa julkaisivat musiikkia ainoastaan kasetilla. Näiden "arkistojen aarteiden" toivoisi päätyvän ihmisille jotka pelastavat ne jälkipolville ja siirtävät kestävämpään muotoon tallennettuina. . Mutta sehän on taas toinen juttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti