Jalaton mies opettaa juoksua...

Ocar Wilde , syntyjään irlantilainen. oli aikansa kirpeimpiä  kirjallisuus- ja yhteiskuntakriitikkoja, joka saavutti suurta menestystä itsekin  näytelmä- ja romaanikirjailijana ja runoilijana. Monet hänen aforismeistaan ovat peräisin hänen näytelmä- tai romaanihenkilöiden suusta, mutta toki Wilde itsekin laukoi viiltävän teräviä kommenttejaan. Otsikon letkautus kriitikoille on  yksi näitä. Valitettavasti hänestä eivät kaikki pitäneet puritaanisessa Britanniassa ja hänen tuohon aikaan "moraaliton" bi-seksuaalisuutensa sai aikaan sen että hän joutui lopulta vankilaan siveettömyytensä vuoksi. Ilmeisesti Wilde eli "vääränä" aikana. Sata vuotta myöhemmin syntyneenä hän olisi ollut juhlittu ja arvostettu.






Mitä sitten tulee siihen, voiko jalaton mies opettaa juoksua, Wilde ei tietenkään halunnut spekuloida tällä asialla. Itse asiassa mies vihasi maskuliinista urheilumaalmaa (naisethan eivät tuolloin vielä urheilleet). Letkautuksen kohde eli  kriitikot ovat tuon herjan mukaan ilmeisesti kirjoittajia jotka eivät pysty itse kirjoittamaan vaikka ehkä haluaisivat  ja siksi tai siitä huolimatta arvostelevat.

Tuleeko kirjallisuuskriitikon (tai esim. kaltaiseni amatöoriarvostelijan) sitten todella pystyä itse kirjoittamaan jotakin julkaisukelpoista, luovaa tekstiä? Runoa, proosaa, näytelmiä?

Tuskinpa vain. Klassisen musiikin arvostelijalta mitä ilmeisemmin edellytetään musiikin teorian ja -historian tuntemusta, mutta ei kai kukaan edellytä että kriitikon pitäisi pystyä kirjoittamaan viulukonserttoa, jos hän arvostelee sellaista?

  Rockin kuuntelijalta tuskin vaaditaan musiikin teorian hallintaa, jonkinlaista tietoa musiikkityyleistä, niiden kehityksestä, historiasta  jne. tietenkin on syyta olla. Soittotaito ei ainakaan ole pahitteeksi.

Uheilukisojen kommentoijalta toki vaaditaan paljon tietoa alaltaan ja selostamastaan lajista, mutta kukaan ei vaadi häntä juoksemaan satasta alle 10 sekunnin tai tekemään kaksoislutzia.  Jalkapalloselostajan ei tarvitse pompottaa palloa keskeytymättä minuuttitolkulla...jne.

Tänä päivänä kun esim. media on täynnä eräänlaista piilomainontaa (esim. jopa kansalliset yleisradioyhtiöt haastattelevat artistia, kirjailijaa tai muuta julkkista kun tältä on tullut jotakin uutta markkinoille), kritiikkiin on mielestäni oikeus kenellä tahansa. Kaupallisuus on tunkeutunut kaikkialle.  Ns. sosiaalinen media on paikka missä me ns. tavikset voimme esittää mielipiteitämme. Olipa kysymys sitten Euroopan Unionista, musiikista, kirjoista, urheilusta. Elämä on. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Eikä uskota vaikka joku väittää että Sylvester Stallo ne.

Son moro! Seuraavaan plokiin asti!