http://en.wikipedia.org/wiki/Internet_Relay_Chat
Myös minä tutustuin kyseiseen ilmiöön kun innnokas nuori ¨nörtti" näytti minulle miten voin tutustua kyseiseen ilmiöön. Käyttö muuttui mIRCin ( http://www.mirc.com/) myötä yhä helpommaksi.
Ilmeistä oli että käyttäjäkunta oli enimmäkseen nuorta, koululaisia ja opiskelijoita. Myös silmäänpistävää oli että suomalaisten osuus vieraskielisillä kanavilla (kieli yleensä englanti) oli varsin suuri. Kielitaito tosin ei joskus sisältänyt juurikaan muita kuin sanoja joita englanninkielessä (jolle on ominaista jos jonkinlaiset kiertoilmaisut) kutsutaan four-letter-words....suomessa tuo sanasto jostakin sattuman oikusta on useimmiten viisikirjaimista.
Toki IRC-kanavia löytyi myös vartttuneille ihmisille. Oli kanavia jotka keskittyivät tiettyy aiheeseen mutta suurin osa uskoakseni olivat eräänlaisia juttelupaikkoja joissa keskustelu saattoi tulla hyvinkin kiivaaksi tai sitten olla varsin olematonta.
Itse päädyin mm. suomalaiselle kanavalle (olin tuolloin jo muuttanut Espanjaan) jossa suuri osa "jäsenistä" oli joko aloittelevia tai wanna-be-kirjailijoita, kirjallisuuden opiskelijoita tai muuten kirjoista ja kirjallisuudesta kiinnostuneita. Viihdyin kanavalla useita vuosia, kunnes lähdin kun tuntui että joku tai jotkut kanavan ihmisistä halusivat rajoittaa ihmisten oikeutta valita aiheensa. Tiukkapipoisuus ei miellyttänyt. Vierailin monella muullakin kanavalla jolta löytyi monia mielenkiintoisia persoonia. Jotkut ovat nyt facebook-kavereita, jotkut ovat kadonneet .
Kun vielä vierailin useammallakin "nuorten kanavalla" kävin usein keskustelua termistä small talk . Monet suomalaiset nuoret sanoivat että sellainen höpö-höpö on turhaa. "Suomalainen sanoo mitä tarkoittaa ja puhuu vain kun on asiaa!" Olin eri mieltä. Ja nykyisin enemmän kuin koskaan.
Tiedän kyllä että kun espanjalainen kysyy "¿Que tal? ei hän odota että vastaaja kertoo koko viimeaikaisen sairaskertomuksensa. Jos sitä tai muita viime tapahtumia alkaa kertoilla voi olla että kysyjä on kaukana. Ystävien ja tuttavien kesken toki kuulumiset vaihdetaan. Kun olin espanjan kurssilla, muuan tanskalainen irvaili että suomalainen on sellainen että se vain yhtäkkiä on kadonnut seurasta, sanomatta hyvästiä. Siinä missä espanjalainen antaa poskisuudelmat ja lupaa pitää yhteytttä (mikä usein on pelkkää puhetta, toki), suomalainen vetää matalaa profiilia. Mutta kumpi tapa poistua on miellyttävämpi sille joka jää? Puhumattakaan että tavattaessa muistettaisiin hymy ja ehkä kysyms Mitä kuuluu?
Vaimoni joka on toiminut pari vuosikymmentä kiinteistövälittäjänä sanoi että suomalaiset eivät aina ole kovinkaan miellyttäviä asiakkaina. Heillä tuntuu olevan aina kiire, he eivät jouda kahville, rupattelemaan ja hieromaan kauppaa. Hymyä tuskin irtoaa ja heillä tuntuu olevan koko ajan pelko tulla huijatuksi.
Sanoisin että edellä mainitun kuvan syntyyn suurelta osin (ehkä suurin) on juuri tuo "suomalainen puhuu vain kun on asiaa" -asenne. Sitä kireää pipoa voisi hieman löysätä, ehkä heittää kokonaan pois. Ainakaan täällä Aurinkorannikolla se on suurimman osan vuotta turha päähine.
Suomalainen käyttäytyy kesäaikaan myös kotimaassa välittömämmin kuin talven harmaudessa tai syksyn loskakeleillä. Kokemuksesta uskaltaisin sanoa että useimmat täällä Andalusiassa asuvista maanmiehistä ja -naisista ovat ainakin osittain omaksuneet paikallisille ihmisille ominaisen tavan ottaa asiat rennommin, useimmat suomalaiset joita tapaan ovat ystävällisiä ja juttua riitää "vanhasta maasta" ja siitä miten tänne on päätynyt asumaan tai miten loma on sujunut. Se pienten ja näennäisesti merkityksettömien sanojen käyttökin tuntuu onnistuvan paremmin kuin kylmässä pohjolassa.
"Räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta" kuuluu vanha suomalainen sanonta. No, tyhjälle ei kannata välttämättä nauraa mutta hymyillä kannattaa ja puhua puuta heinää jos siltä tuntuu. Minusta kun tuntuu juuri siltä miltei kaiken aikaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti