Näissä ravintoloissa parasta syötävää ovat erilaiset mainiot kalaruuat,mutta toki löytyy vaikkapa hampurilaisia ja ranskanperunoita niille jotka niitä kaipaavat.
Kello oli noin 2 ip eli normaali ruokailuaika etenkin eteläisessä Espanjassa.
Ulkona olevissa pöydissä istui melkoinen joukko erimaalaisia ihmisiä, useimmat syömässä. Yhdessä pöydässä juotiin kahvia. Menimme sisälle - en ole oikein koskaan tuntenut oloani kotoisaksi rantaravintolan ulkona. Mereltä saattaa tuulla, ja tulee tunne että ruoka on hiekkaa täynnä.
Odottelimme jonkin aikaa tarjoilijaa tulevaksi, ja vaimo piipahti jonnekin ohittaen kahvittelevan seurueen.
"Olipas siinä lihava nainen!" kuului pöydästä ihan selvällä suomen kielellä. Kukaan ei tähän mitään lisännyt ja niin seurue, kaksi miestä ja kaksi naista, jatkoi juttujaan.
"Sinähän puhut espanjaa," kysyi toinen naisista toiselta. Saatuaan myöntävän vastauksen hän pyysi naista sanomaan mitä olisi esimerkiksi "Artolla on auto".
"Arto hay un coche", kuului vastaus. Minun oli vaikea pitää ns. pokka.
Vaimo tuli takaisin, tarjoilijakin tuli ja saimme tilata kala-annoksemme mitkä, kuten tavallista, olivat mainiot.
Kahvittelevat maanmieheni (ja -naiset) saivat laskun ja poistuivat maksettuaan ohittaen pöytämme. Mietin, olisiko pitänyt toivottaa suomeksi hyvää päivänjatkoa ja katsoa miten se vaikuttaa.
No, sitten ajattelin että mitäpä suotta pilaamaan eläkeläisten (ehkä lomalaisten) päivää.
Jokaisessa jutussa pitää kai olla ns.opetus. Mikä tämän jutun opetus on, jääköön lukijan pääteltäväksi.
Joskus ehkä kannattaisi pitää ns. mölyt mahassaan?
Niin, ja se lause Artolla on auto on muuten espanjaksi Arto tiene un coche. Arto hay un coche taas väittää että Arto on auto, tosin verbi on väärä eli espanjalainen ei taitaisi edes ymmärtää.
Turistioppaan fraasisanastolla ei kieltä opi...
P.S. Se "lihava nainen" on nyt (2019) melko lailla hoikempi...
