Myyjänä oli Saksassa lapsuutensa ja suurimman osan aikuisiästään asunut espanjalaisnainen, joka siis puhui täydellistä saksaa. Minun vähemmän täydellinen koulusaksa oli melko ruosteessa mutta leipä tuli ostetuksi sen suuremmitta vaivoitta ja yritin siinä samalla viritellä meille suomalaisille vähemmän tuttua jutustelua mitä lännessä small talkiksi kutsutaan. Pikku hiljaa sanat alkoivat sieltä muistilokeroista löytyä.
Kadulla jotkut ihmiset sanoivat joko Hola, buenos dias, tai hello. Englantia olisin toki osannut enemmänkin mutta mitäpä ujo suomalainen maalaispoika uskaltaa. Naisihmiset ajattelisivat että mitähän se tuokin oikeen itsestään luulee...
Muutaman kuukauden jälkeen menin espanjankielen eli katalaanin ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan_kieli#Espanjan_kielen_nimet) intensiivikurssille, joka kesti kohdallani 3 kuukautta eli 12 viikkoa. Tunteja oli päivässä neljä, viitenä päivänä viikossa, eli tahti oli melkoinen. Muutaman viikon alun helpon jakson jälkeen alkoikin olla tunne kuin saavilla mihin kannetaan lisää ja lisää. Joko pursuu yli tai ei ota enää vastaan.
Kurssin toisen viikon jälkeen menimme perjantaina katsomaan koiranpentuja triple-A -yhdistyksen antamaan osoitteeseen ( http://www.aaahelps.com/ ). Se muutti elämääni enemmän kuin olisin voinut ikinä uskoa. Marbellassa, suuren huvilan tiloissa oli muutama koiranpentu, joista kaksi oli vapaana "pelastettavaksi". Molemmilla tuntui olevan tosi hauskaa juosta ja leikkiä vapaana puistomaisessa puutarhassa. Toinen ns. sekarotuisista koirista kuitenkin oli selkeästi kiinnostuneempi meistä. Mies ja nainen ja ääni -periaatteella äänestyksessä tämä koira tuli valituksi 2 : 0. Heti emme koiraa mukaamme saaneet vaan vasta seuraavalla viikolla. Pentu oli jo saanut kaikki tarvittavat rokotukset ym.
Koira oli jo saanut hienon nimen William. Prinssimäistä olemusta sillä ei ollut, pikemminkin suloinen ja vaatimaton olemus. Williamista tuli sitten Billy, tai Willy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinpä pennusta tuli Silly Billy, siitä huolimatta että se osoittautui erittäin oppivaiseksi ja helposti käsiteltäväksi. Vain pari kirjaa tuhoutui, ei yhtään paria kenkiä. Jokunen tyyny sai hampaanjälkiä. Sisäsiistiksi koira oppi tosi pian ja hihnassa kulkemisen oppimiseen meni yksi ainoa päivä.
Olin aina pitänyt koiranomistajia hieman Outoina Tyyppeinä; puhuvat koiristaan kuin nuoret perheet lapsistaan. Muutamassa viikossa olin täysin myyty. Pentu seurasi minua kaikkialla, vessaankin se olisi halunnut tulla.
Heti alusta asti teimme melko pitkiä kävelylenkkejä. Ja sitä kautta tulvat niin ympäristön koirat kuin niiden isännät ja emännät tutuiksi. Monen koiran nimen opin tuntemaan, joskus omistajan nimi jäi kysymättä eikä sitä sitten myöhemminkään ehkä saanut tietää. Monista koirista ja koiraihmisistä tuli kuitenkin niin läheisiä että voisi kutsua heitä ytstäväkseen; moniat kerrat seisoimme juttelemassa, koira jaloissa makaamassa. Koirajuttuja, maaliman menoa, mitä milloinkin. Kun juttelin naispuolisen koiranomistajan kanssa siihen oli ihan hyväksyttävä (teko?)syy... Oli brittejä, saksalaisia, norjalaisia. suomalainenkin pariskunta. Osa koirista on jo siirtynyt autuaammille nuuskimiskentille. Myös jokunen koiraihminen on muuttanut pois paikkakunnalta. Uusia on tietenkin myös tullut.
Pari vuotta myöhemmin saimme perheenlisäystä. Suloinen cavalier King Charles spanieli joka sai nimekseen Nur tai Noor ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Noor_al-Hussein) tuli Billyn seuraksi, Valitettavasti sen elämä päättyi jo 6 vuotta myöhemmin vakavaan sairauteen.
Espanjan kurssilla yksi luku kertoi perheestä jonka lomamatka päättyy auton hajoamiseen ja muihin vastoinkäymisiin. Niinpä perhe palaa kotiin, ja mieli on "humor de perros" eli koiran mielellä. Kun koiranpennun onnellisena ihmisenä ihmettelin sanontaa ("Koirathan on melkee aina iloisia!") ei la profesora eli opettaja osannut selittää sanonnan syytä. No, olen joskus ihmetellyt muitakin sanontoja. Koiran ilma...Koiran virka....Ja varsinkin sanonta "Kohtelee kuin koiraa" saa minun karvani nousemaan pysytyyn; jos jotakuta kohdellaan yhtä hyvin ja rakastavasti kuin minun (meidän) koiraa, on tuo ihminen todella onnekas. Varmasti useimmat vastuulliset koiranomistajat ovat kanssani samaa mielta omien lemmikkiensä suhteen.?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti