"Kauempaa näät ehkä paremmin...?"
Jossakin suomalaisessa iskelmässä laulettiin noin aikoinaan.
Itse olen ollut fyysisesti kaukana poissa Suomesta jo vuosia, ja kontaktit ovat olleet lähinnä sähköisen median varassa. Tänä aikana euro on muuttunut valuutaksi, monet uudet maat ovat liittyneet Euroopan Unioniin ja maahan on muuttanut paljon uutta väkeä sekä EU:sta että muualta maailmasta.
Monet ovatkin minulle sanoneet että Suomi on muuttunut, ja paljon.
Kuinka paljon se todella on muuttunut, riippunee paljolti ihmisen omista näkemyksistä. Vieraan näköistä väkeä on ehkä naapurissa. Vierasta kieltä kuulee kaupassa ja kadulla.
Siirtolaisuus Suomeen on uusi asia; pikemminkin leivän perään on lähdetty Suomesta pois. Ruotsiin ja Amerikkaan, Australiaan työn hakuun. Sota-aikana lapset turvaan Ruotsiin.
Suomi oli joskus köyhä maa, Ruotsi rikas. "Raukat vain menköhöt merten taa"....?
Ruotsi otti suomalaiset vastaan 50-luvulla koska työvoimaa tarvittiin. Suomalainen on yleensä vähään tyytyväinen. Oman kielen asemasta ei rettelöity. Seuraava sukupolvi ruotsalaistui, oppi kielen ja tavat. Jotkut eivät maassa viihtyneet; he olivat vain "asumassa" maassa vaikka olisivat viipyneet vuosikymmeniä. Ja olihan se hienoa kurvata sillä laina-Volvolla sinne Itä-Suomen kotipitäjään kesälomilla.
Jotkut suomalaiset eivät onnistuneet. Alkoholinkäyttö oli runsasta, väkivalta leimahti, puukko heilahti.
Ruotsalainen lehdistö sai taas hehkutella: "En finne igen!"
Jotkut päätyivät "Slussenin sisseiksi" siltojen alle.
Kaikenkaikkiaan Ruotsin siirtolaispolitiikka oli ilmeisesti hyvin tehokasta ja järkevää. Muualta tulleille opetettiin maan kieltä, kulttuuria ja historiaa. Vuosikymmeniä kaikki näyttikin toimivan todella hyvin "kansankodissa".
Tänä päivänä myös Ruotsissa on ulkomaalaisvastaista liikehdintää. Osa siitä on selkeästi uusnatsilaista.
Suomen käydyt eduskuntavaalit päätyivät Perussuomalaisten murskavoittoon. Se oli odotettu.
"Kansa on kyllästynyt vanhaan johtoon" on puolueen selitys. Suurin häviäjä on Keskustapuolue. Eikä syyttä. Aikoinaan hyvin EU-vastainen puolue oli tukka putkella viemässä maata unioniin ollessaan hallitusvallassa.
Vihreät ja kokoomus kärsivät myös selkeän tappion. Demarit ja Vasemmistoliitto miltei säilyttivät asemansa, mikä ei todista sitä että ns. rasvanahkaduunari (vähenevä luonnonvara!) olisi siirtynyt perussuomalaisten kannattajiin suurin joukoin.
On puhuttu suomalaisten jakautumisesta kahtia. Sananmukaisesti tuo ei tietenkään ole totta; tai jos on niin ainakin 4/5 äänestäjistä kannattaa muita arvoja kuin PerSu.
Kuinka vakavasti tulos pitäisi ottaa? Se että suuri osa kansasta hyväksyy maahanmuuttokielteisen, EU-kielteisen, kulttuuriin ja taiteisiin vanhakantaisesti asennoituvan, aborttia vastustavan puolueen omakseen, on tosiasia. Demokratiassa heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.
Aikaa ei kuitenkaan voi kääntää takaisin päin; Suomi on EU:n jäsen ja pysyy, ellei koko järjestelmä romahda.
Kultuuri ei voi olla vain maalaustaiteen kultakauden mestareiden arvostamista tai "suomalaista identiteettiä ja kansallistuntoa kohottavaa" kirjallisuutta.
Oma lukunsa ovat selkeästi vihamieliset kirjoitukset joilla maahanmuuttajat leimataan sosiaalipummeiksi ja loisiksi. Niiden hyväksyminen ehdokkaiden kampanjoihin on jotakin sellaista mikä ei suomalaiseen poliittiseen elämään ole aikaisemmin kuulunut.
Jopa rikosilmoituksia on tehty perussuomalaisten kampanjoinnista.
Kansa on puhunut. Niinpä. Nyt on tekojen aika. Uhoaminen ja lupsakka(?!) huulenheitto saa riitttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti