Sohvaperunan missatut elämykset

Sohvaperuna on valmistautunut Suuren Elokuvaelämykseen: leffakanavalta on tulossa muutavan vuoden takainen kassamagneetti. Hollywoodin suurella rahalla ja supertähdillä ryyditettyä massaviihdettä.
Vatsa on vieläkin melkein täynnä maittavan lounaan jälkeen, kaffikin on nautittu. Ei tarvis nauttia sipsejä sen enempää kuin pop cornejakaan.

Puolen tunnin katselun jälkeen tapahtuu kauheita!

Ruutu menee pimeäksi! Mitä kummaa??  Jaahas. Sähkö on mennyt. No, ei hätiämitiä. Tuleehan se takaisin, joskus. Kai?
Vaan paras silti vilkaista onko huoneiston ulkopuolella sähvöä, tai josko jostain syystä automaattisulake on ponnahtanut päältä pois.
Voi kauhistuksen kanahäkki! Valo ulkopuolella syttyy! Sähkö on siis pois vain meidän asunnosta.

No, soitto vaimolle, mitäs tämä nyt on? Selviäähän se.
Ei sen kummempaa kuin että sähkölasku on ilmeisesti jäänyt maksamatta; suoralaskutuksen aikaan tilillä ei ole ollut tarpeeksi rahaa, ja lasku on palautunut sähköyhtiölle. Toista huomautusta maksamattomasta laskusta ei tule, vain seuraava lasku sitten kun sen aika on.

Niinpä sähkömies tuli ja katkaisi sähkön ja sinetöi sen ettei virtaa voi itse kytkeä päälle.  Mikään laki tai asetus Espanjassa ei tätä estä, kuten esim. Iso-Britanniassa, missä mm.  talous jossa on alaikäisiä lapsia on suojattu tällaiselta. Sähkölämmitteinen asunto tulee Etelä-Espanjassakin  talvella nopeasti kylmäksi ja kosteaksi, puhumattakaan esim. pakastimelle tapahtuvasta vahingosta.  Ruokaa ei voi laittaa ellei ole kaasua käytettävissä....valaistus, kodin elektroniikka, kaikki tarvitsevat sähköä. Kesällä ruoka pilaantuu helposti jos jääkaappi on pois päältä. Ei kiva.

Tietysti voi syytttää vain itseään ellei ole maksanut laskua ajoissa (kovin pian sähköä ei katkaista), mutta tapa jolla se tehdään ja  ennenkaikkea miten wirtasen saa takaisin on lievästi sanottuna ärsyttävä;  maksu pankkiin tai postiin ja sitten maksetun laskun kanssa sähköyhtiön konttoriin, ja jos sattuu että se ei ole auki (suljettu klo 13-17), niin eikun toista kertaa illalla tai seuraavana päivänä. Sähkön takaisin saaminen voi näin kestää pahimmassa tapauksessa 2-3 vuorokautta. Periaatteessa sähkönjakelussa on vapaa kilpailu mutta käytännössä monopoliasemassa oleva yhtiö voi kohdella asiakkaita täysin mielensä mukaan. Palvelusta ei juuri kannata puhua.

No, se leffa kyllä varmasti tulee pari-kolme kertaa uusintana kuluvan vuoden aikana. ja päivän parin aika ilman sähköä auttaa  tajuamaan  kuinka riippuvaisia olemme nykyajan mukavuuksista. Ja voihan se olla (ja tämän voin todistaa omasta kokemuksesta!) että sen paremman puoliskon kanssakin tulee juteltua enemmän kun ei ole se paholaisen silmä kaiken aikaa läsnä eikä aika kulu feisbukkailemassa...Jos vielä iltapimeällä laittaa kynttilät palamaan ja avaa sen punkkupullon ja ruokaahan saa aina vaikka kiinalaisesta take awaystä.Asioilla on aina valoisatkin  puolensa, jopa ilman sähkövirtaa.

Peltilehmä ja muut nelipyöräiset ystävämme

Maailmanlaajuisen laman suurimpia kärsijöitä Euroopassa ovat maat joiden teollisuusaste on alhainen ja joiden talous perustuu suuresti turismiin ja/tai ulkomaalaisiin jotka asuvat joko pysyvästi tai osan vuotta maassa. Tällaisia maita ovat Välimeren maat: Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali.
Näistä maista joittenkin taloudelliset lamat johtuvat osittain huonosta taloudenpidosta ja pankkien holtittomasta lainanannosta.  Näin ilmeisesti on kyse etenkin Kreikassa, missä ollaan selvästi eletty yli varojen.

Espanjan talous on ollut myös ns. kuralla. Turismi on elpynyt hitaasti, ja se buumi jolloin uusia asuntoja rakennettiin ja myytiin hurjaa vauhtia on ohi. Vielä muutama  vuosi sitten täällä Andalusiassa, tarkemmin Aurinkorannikolla ja Mijas Costalla, saatoin parvekkeelta nähdä  samanaikaisesti neljäkymmentä (!) nostokurkea, tiet olivat iltaisin täynnä pois ajavien rakennusmiesten autoja, ruuhkat olivat jatkuvia.

Jäljellä ovat enää ne ulkomaalaiset, jotka ovat hankkineet asuntonsa/talonsa jo muutama vuosi sitten, uusia asukkaita tulee hitaasti. Lama-aikanakin on olemassa varakkaita ja rikkaita, ja  heille aika on hyvä; hinnat ovat romahtaneet muutaman vuoden huippulukemista. Monet eläkkeellä oleavat britit ovat kuitenkin  palanneet maahansa kun  heikko kurssi on vienyt ostovoimaa punnalta. Espanja ei muutenkaan enää ole todella halpa maa vaikkakin  esim. pohjoismaihin verrattuna hinnat ovat paljon alhaisemmat.

Etelä-Espanja ja Andalusia erityisesti joutuu yhä enemmän perustamaan toimeentulonsa turisteihin. Britit, saksalaiset, pohjoismaalaiset, amerikkalaiset tulevat yhä Espanjaan ja Aurinkorannikolle; vaikka kilpailijoiksi ovat nousseet mm. Kroatia ja muutama muu entinen Jugoslavian osavaltio vanhojen kilpailijoiden (Italia, Kreikka, Turkki) lisäksi, on maa säilyttänyt hyvin asemansa turistien suosikkina. Syynä ehkä se että Espanjalla on pitkä perinne turismista ja se on kehittyneempi maa kuin esim. Kroatia. Maan maine paikkana missä voi syödä ja juoda hyvin, nauttia musiikista ja auringosta ja jos kiinnostaa, myös tutustua maan vanhaan historiaan ja nähtävyyksiin, on jotain mitä on vaikea panna paremmaksi. 

Espanjalaisten ihmisten (erityisesti etelässä) uskomattoman kärsivällinen ja ystävällinen asenne ulkomaalaisia kohtaan ei myöskään varmasti ole pahitteeksi. Maassa ovat vierailleet milloin roomalaiset, milloin maurit (arabit), Napoleonin joukot. "Ulkomaalaisiin" on siis totuttu, joskin hieman eri tavalla kuin nykyisin...
Kun kävin espanjankielen tehokurssia, nuori nätti opettaja tuntui uskovan että kaikki pohjoismaalaiset ovat - jos eivät rikkaita -  niin ainakin varakkaita. Ihminen jolla on varaa paitsi omaan kotiin omassa maassaan, myös asuntoon tai taloon Espanjassa täytyy olla vauras...Tällä hetkellä asia ehkä näin onkin. Halpojen asuntojen aika etelässä on ohi.

Vanhan sanonnan mukaan kolikolla on aina kaksi puolta. Espanjalaisen ystävällisyyden ja sallivuuden pimeämpi puoli on se että ulkomaalaisten edesottamuksia ei aina oteta tarpeeksi vakavasti. Auton voi usein melko huolimattomasti parkkeerata laittomaille paikalle tai jättää lappuliisan tiketin maksamatta; sakkoa ei peritä oikeusteitse. Minun kokemukseni Ruotsista on toinen: pysäköimme auton Tukholman satamassa parkkipaikan ulkopuolelle nurmikentälle mikä oli silloin täynnä autoja. Gröna Lundista palatessa olivat muut autot kadonneet, meidän automme ei. Tuulilasissa oli sitten sakkolappu...

Toki Espanjassakin voi saada sakot ja pahimmassa tapauksessa vika paikalle parkkeerattu auto on viety pois.
Grua on vienyt auton paikkaan josta sen saa ulos maksamalla kuljetusmaksun ja sen lisäksi annetaan vielä sakko. Näin etenkin  esim. markkinoitten tai muun suuren tapahtuman aikana.  Kovin usein näin ei tapahdu, ja yleensä parkkeerattu auto on ollut liikennettä haittaamassa tuntien ajan. Hiustenhalkomisesta ei poliisia voi ainakaan syyttää.


Pysäköinnin valvonnan puutetta monet varmasti pitävät ainoastaan hyvänä asiana. Kukapa siitä tiketistä ilahtuisi?  Espanjalainen piipahtaa puotiin ostamaan pikaisesti jotakin, laittaa hätävilkut päälle kun "tuplapysäköi" eli pysäköi kadun varressa olevan auton rinnalle. Täytyy myöntää että olen oppinut tuon tavan itsekin, tosin yleensä joko minä tai vaimo odottaa autossa ja siirtää auton jos poliiisetä käskee. Eli ajaa korttelin  ympäri ja pysähtyy samaan paikkaan jos ei ketään näy...tai jonnekin hieman kauemmaksi ja odottaa soittoa. Parkkihalliinkaan kun ei esim. muutaman minuutin vuoksi viitsisi mennä.

On kuitenkin toinen liikennettä ja erityisesti ulkomaalaisia koskeva asia joka ei ole varmasti kenenkään etujen mukainen.

Espanjan lain mukaan maassa residenttinä eli  vakituisesti  asuvan on rekisteröitävä auto Espanjan autorekisteriin ja vakuutettava auto paikallisesti. Tilapäisesti eli vain osan vuotta (esim. muutaman viikon kerrallaan)  maassa asuva voi pitää autonsa oman maansa rekisterissä ja vakuutuksen voimassa.  Aika minkä jälkeen rekisteröinti on tehtävä on muistaakseni vain 60 vrk. Ne jotka esim. asuvat talvikaudet "rannalla", näin tekevätkin.  Nämä asiat kannattaa selvittää jos suunnittelee muuttamista maahan osavuotisesti tai pysyvästi.  Tietoa löytyy helposti mm. netistä.

Eteläisessä Espanjassa on varmasti satoja ellei tuhansia laittomia kulkuneuvoja. Pääsääntöisesti kyseessä ovat Iso-Britanniassa rekisteröidyt autot. Joidenkin autojen tuulilasi kertoo että katsastusaika on mennyt ohi jopa vuosia sitten - tämähän merkitsee ettei autolla myöskään välttämättä  ole voimassa olevaa vakuutusta. Vielä useammasta laittomasta autosta puuttuu tuo dokumentti kokonaan.  Melkoisen outoa on että liikenteessä näkee brittirekisterissä olevia pakettiautoja joissa on jonkin firman maalaukset: auto on mitä ilmeisemmin pysyvästi käytössä Espanjassa, ja jopa ammattimaisessa käytössä!

"Alkusasukkailla" eli espanjalaisilla on laittomia autoja luultavimmin yhtä paljon kuin yleensä maan kansalaisilla eri maissa. 

Meitä suomalaisia on usein kutsuttu  (hieman naureskellen, ja monesti maanmiestemme suulla) Euroopan Unionin mallioppilaiksi; me kun kuulema teemme kaiken viimeisen päälle oikein, ja lempioppilaan tapaan jopa vielä enemmänkin. Mitä tulee liikennesääntöjen noudattamiseen ja laillisuuteen, tuo "kuuliaisuus" tuskin on pahe. Katsastamaton, rekisteröimätön auto on riski liikenteessä, kukaan ei voi taata se teknistä turvallisuutta, ja vakuutuksen puuttuminn tekee onnettomuustapauksessa syyttömän aseman turhan vaikeaksi.

Onko poliisin ilmeisen välinpitämätön suhtautuminen tahallista (turisteja ja ulkomaalaisia paijataan) vai vain välimerenmaan ihmisten luontaista löysäranteisuutta? Sitä en tiedä. Toivoisin vain että jos/kun jotakin sattuu liikenteessä, vastapuoli on liikkeellä laillisella kulkuneuvolla. 

Kun sairaalasta leikkauksen jälkeen päästyäni  kuulin lääkäriltä että liikkuessa kannattaa olla varovainen kun elimistö on vielä toipumassa ja tikkeja ja muuta ovat sisuskalut täynnä, en malttanut olla sanomatta että mitenkäs sitten jos sattuu vaikka liikenneonnettomuus. Lääkäri heitti vain huulta ja totesi että kannattaa yrittää olla ajamatta kolaria vähään aikaan!  No, noudatin neuvoa, ja onnistuinkin, useamman vuoden.  Olen  edelleen päättänyt yrittää olla törmäilemättä, tulee liikenteessä vastaan sitten rehellinen suomalainen tai epärehellinen britti tai kuka hyvänsä.

Drogas no - no drugs - suomalaistytön tarpeeton kuolema

Suomessa ja  Espanjan Aurinkorannikolla on mieliä kuohuttanut suomalaistytön raaka murha.  Mijasista lokakuun 6. päivänä loytyi Jenna Lepomäen ruumis. Tyttö oli ollut kadoksisa kesäkuun lopusta saakka.

Olé-kustannuksen Suomalainen Espajassa -lehti kertoo tapauksen vaiheista viime numerossaan sivulla 5.
Tuosta kirjoituksesta selviää että ihmisten käsitys Espanjasta maasta jossa kaikki on hidasta (mañana eli huomenna voi jotakin tapahtua) kun taas suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat tehokkaita ja nopeita reagoimaan, ei aina pidäkään paikkaansa. Suomalaisten viranomaisten toiminta oli yllättävän  hidasta ja (ainakin lehden mukaan) poliisi reagoi vasta yleisön painostuksesta, mikä taas johtui lehden edustajien järjestämästä tiedotustilaisuudesta.

Se että tapausta pidettiin pelkkänä "katoamisena" on sitäkin ihmeellisempää kun poliisin tiedossa olisi pitänyt olla tapaukseen liittyvien nuorten miesten rikollinen tausta.

Viimeisten tietojen mukaan toisen taposta epäillyn nuoren äiti on päästetty vapaaksi, mutta isä on  edelleen vangittuna Espanjassa, kuten varsinaiset epäillytkin.

Kuinka sitten on mahdollista että Jennan vanhemmat antoivat tyttärensä matkustaa kahden nuoren miehen kutsumana ja jopa heidän kustannuksellaan vieraaseen maahan? Tietojen mukaan Jenna oli "tuntenut" nuoret miehet vain internetin kautta.   En halua syyttää vanhempia, he kuuleman mukaan eivät pystyneet estämään tytärtään lähtemästä.  Ainakin Jennan surullinen tarina varmasti saa jokaisen nuoren tytön suhtautumaan epäilevästi  "mukaviin" tarjouksiin ilmaisesta matkasta ja majoituksesta. Vanhan sanonnan mukaan ilmaista lounasta ei ole. Seksuaalisesta painostuksesta ei mainintaa ole, sen sijaan hinta olisi ollut toimiminen huumekuriirina.  Kieltäytyminen maksoi nuoren ihmisen elämän.

Jutun lopputulos on monen onnettoman sattuman summa. Jos, ja jos.
jos Jenna olisi jättänyt lähtämättä....jos  hän olisi odottanut pääsevänsä turvakotiin (jota hänelle oltiin jo järjestämässä) ...Viimeiset tekstiviestit Suomeen tulivat päivä hänen Guardia civil - vierailunsa jälkeen.

Aurinkorannikolla on omat synkät varjonsa. Yksi niistä ovat huumeet. Suuri joukko huumeita kulkee Espanjan kautta muualle Eurooppaan. Nuorten huumeiden käyttö (lähinnä kannabis) on yleistä. Huumekaupassa voitot ovat suuria ja ihmisehenki on halpa. Siksi niin vanhempien kuin heidän aikuisikään tulevien lastensa on syytä pitää järki kädessä.  "Tarjoukset" on paras unohtaa, oli se sitten matka tai ilmainen huumekokeilu. Muussa tapauksessa lopputulos voi olla kohtalokas.

Blogi blogista ja hammas hampaasta - tai ainakin paikka parhaasta

Edellisessä blogissa vertailin eri kansallisuuksien tapaa reagoida eri asioihin ja ilmiöihin eli laajemmin sanottuna ns. kansallisuonnetta. Maailman tappiin asti voidaan peistä taittaa siitä onko sellaista edes olemassa. Yksilöitä kun olemme ja käytöstä ja olemusta muovaavat monen monet seikat, ei vähiten ns. sosiaalinen tausta ja esim. koulutus, perheen vaikutuksesta puhumattakaan. Työpaikkakin varmasti vaikuttaa. Rekkakuskin käytös ei ehkä ole samankaltaista kuin vaikkapa myyntimiehen tai pankinjohtajan. Ankara ilmasto, pitkä talvi voi masentaa.
Samoin uskon että jos  suomalainen pellavapää muuttaisi varhaislapsuudessa vaikkapa Italiaan, hänestä tulisi mitä luultavammin yhtä puhelias ja vilkas kuin ne tummasilmäiset kaverit lastentarhassa ja myöhemmin koulussa.

Olipa syy mikä tahansa, meille suomalaisille on jostakin syystä syntynyt tapa reagoida negatiivisiin asioihin voimakkaasti, ja välttää toisaalta voimakkaita ilonpurkauksia. Tämä on todettu mm. joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa, joihin en valitettavasti voi antaa linkkiä kun en sellaisia tiedä.
Unohdetaan silti se hokema räkänokasta ja tyhjännaurajasta. Toki suomalaiset osaavat hauskaa pitää ja ns. heittää läppää. Varsinkin parin huurteisen jälkeen joka toinen kuvittelee(?) olevansa varsinainen koomikko ja terassin hauska veikko.

Alunperin tuo ajatus eri kansallisuuksista ja eritoten meidän suomalaisten reaktioista  lähti siitä kun piipahdin sivustolle nimeltä espanja.org. Laitoin sinne keskustelupalstalle parikin vinkkiä blogistani ja jäin odottamaan.

Ja tulihan niitä, kommenteja. Joku valitti ettei blogissa nyt juurikaan Espanjaa käsitelty (olin sanonut että asun Espanjassa ja kirjoittelen blogissa Espanjasta. En sanonut että VAIN Espanjasta.
"Olihan siinä noita mainoksia" kuului toinen argumentti.

Joku toinen säesti kyselemällä paljonko ja kuka noista mainoksista saa rahaa. Sanoin ettei niistä mitään kerry, turha kadehtia, ainoa joka hyötyy on sivuston omistaja. Totesin että jos ei mitään positiivista ole sanottavana on turha heittää ilkeitä kommentteja. No, tähän tuli tietty vastaus että pitää kestää kritiikki...Varmasti kestänkin jos se koskee kirjoitusta, ei mitään muuta.
.
No, turha sitä oli pitempään jatkaa, jankutusta. Kun kuulema en osaa edes kirjoittaa kun en ole ammattikirjoittaja (en ole esim. julkaissut yhtään näytelmäkäsikirjoitusta(!). Hyvä kirjoittaja kun (kuulema) koukuttaa lukijan eikä vain jaarittele.


"Taitava kirjoittaja voi luoda hyvät kulissit, kiertää kuin kissa kuumaa puuroa varsinaista ydinkysymystä viittaamatta siihen sanallakaan. Ja loppujen lopuksi lukija melkein älähtää ääneensä "mutta entä se ydin". Johdattelu on onnistunut."

Jaaha. Minä kun luulin että blogissa kirjoittaja kirjoittaa juuri siitä ja sillä tavoin kuin itse haluaa. Ei blogi ole mikään salapoliisiromaanin käsikirjoitus jossa jännitys kohoaa sietämättömälle tasolle ennen loppuhuipennusta. Toki monikin lukija voi melkein älähtää ääneen: mene jo asiaan. Silloin EN mielestäni ole onnistunut...

Jotkus kommentoijat ihmettelivät miten kukaan jaksaa lukea noita blogeja.  Kun sanoin että onhan siellä laskuri mistä näkee käynnit ja luetut kerrat  niin kuulin että  "niin, minäkin kävin siellä kaksi kertaa: "ensimmäisen ja viimeisen, enkä lukenut". Tuo lukema kun kuulema ei kerro että blogi on todella luettu...No ei toki.  Olettaisin että ainakin muutama sivulla käynyt on jopa lukenut. Miksi mennä blogiin jos on jo päättänyt olla lukematta?!

Lisää kannustavia kommentteja:  
"Ja kuka näitä kuutta miljoonaa blogia joita pelkästään Suomesta löytyy, viitsii lukea, kirjoitukset niissä kiinnostavat lähinnä kirjoittajaa itseään, ei muita.
Kirjoittajilla on yleensä kova pätemisen tarve ja vakava puute itsekritiikin suhteen"   (blogin kirjoittajan valitsema fontti).

 Bloigit ovat kuulema yhtä turhia kuin vaikkapa Facebook. "Turhuuden turhuus kaikki on...."

"Meitä tasapäisiä kirjoittajia sitten on miljoonittain, sinä, minä ja Hentun Liisa, jotka kirjoitamme koulussa opitulla tavalla alkulauseen, kuivan asian käsittelyn ja nousujohteisen loppulauseen. Usko pois, ei me lukijoita mukaamme saada. Meidän kannattaa pysyä keskustelijoiden sakissa vain, vaikka siellä eivät mainosvalot vilkukaan."

Me pieniä ollaan ja kainoja vaan....Kummasti se "mainostaminen" on rassannut...Ja se että joittenkin hiekkalaatikolle on tullut uusi kakara.


Noiden espanja-org- keskustelijoiden sakissa en taida viihtyä.Kiitos vaan kutsusta.
Nukke pois leikistä ja kotia!
Kun siinä edellisessä jutussani kerroin sen vitsin  eri kansallisuuksista, se suomalainen ominaisuus oli että liikaa miettii mitä muut ajattelevat. Taidan itse nyt syyllistyä siihen samaan? Mitenkäs se entinen pappi sanoikaan... :)
Mutta: Suomalaisilla on myös mitä ilmeisimmin  uskomaton "taito" ja tarve väheksyä muita, tyyliin "kukahan toikin luulee olevansa". Muistanpa kuinka joskus nuorna miesnä senaikaisen tyttöystävän kanssa tanssiessani tuli joskus rinnakkaisluokalla ollut juopunut vetämään turpiin kun kuulema makeilin liikaa...


No, loppuhuipennukseksi  aiheeseen ainakin jotenkin sopiva juttu (jota jopa todeksi väitetään).
Saha oli syttynyt palamaan (jostain syystä varsinkin lamakaudet ovat erityisen vaarallista aikaa tässä suhteessa) ja  paikalle oli hälytetty kahden naapurikunnan  VPK:t. Toisten letkumiesten tulo kesti jostain syystä, ja kun se saapui paikalle, oli tuli  saatu jo aisoihin.
Myöhässä olleen VPK:n palopäällikkö katseli happaman näköisenä palopaikkaa ja totesi: "Väärin sammutettu!"

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun. Jaaritellaan taas joskus toiste? Yleisön pyynnöstä huolimatta!

Taas tekee niin mieli Pariisiin...

Johdanto:

Amerikkalainen, ruotsalainen, saksalainen ja suomalainen mies olivat eläintarhassa.
He pysähtyivät apinahäkin eteen, kun amerikkalainen keksi kysyä mitä he miettivät katsoessaan apinoita.
Amerikkalainen idean keksineenä sai aloittaa. - Tuli mieleen että tekeeköhän tällaisella eläintarhalla paljonkin rahaa?
Saksalainen kertoi pohtivansa että onkohan tällaisen eläintarhan pitäminen kuinka kallista ja kuinka paljon aikaa siihen menee.
Ruotsalainen taas sanoi olevansa huolissaan siitä pidetäänkö eläimistä huolta kunnollisesti.
Suomalainen oli suosista jäänyt viimeiseksi. - No entäs sinä, Pekka?
- No, minä mietin että mitähän nuo apinat oikein ajattelevat minusta, kun katselevat noin pitkään...

Joskus vuosia sitten kun kerroin tämän vitsi vaimolleni, hän ei oikein tajunnut sitä.

- Ovatko suomalaiset noin itsekeskeisiä? hän kysyi.
Selitin ettei tästä ole kysymys, vaan siitä että meillä on ilmeisesti liikaakin tapana miettiä mitä  muut meistä ajattelevat: naapurit, työtoverit, ventovieraat ihmisetkin. Itsetuntokaan ei aina ole kovin korkealla.
Kun muutamaa vuotta myöhemmin kysyin, joko hän (oltuaan suomalaismiehen kanssa naimisissa useita vuosia) tajusi vitsin, hän myönsi näin olevan. Ihan tuulesta temmattu tuo juttu ei siis ole. Varmasti turhan usein olen miettinyt mitä ihmiset mahtavat mistäkin ajatella.

Ovatko eri kansalaisuuksista olemassa olevat stereotypiat oikeutettuja? Onko niiden taustalla jotakin todellista?
Kun kävin espanjankielen intensiivikurssia joskus kauan sitten, oli koulun (jossa oli useita eurooppalaisia kansallisuuksia) ilmoitustaululla jostakin kopioitu parodia kansallisuuksista. Tarkkaan en muista kaikka mitä se sisälsi mutta ainakin sellaisia "kuvailuja" kuten:  ujo kuin amerikkalainen,  vaatimaton  kuin ranskalainen, täsmällinen kuin espanjalainen, pidättyväinen  kuin italialainen, raitis kuin venäläinen, suurpiirteinen kuin saksalainen, puhelias kuin suomalainen.

Erilaisuuksia kansojen välillä voi tuskin selittää geeniperimällä. Varmasti pitkälti ympäristö, kulttuuri, historiakin, muokkaa meistä mitä olemme. Ilmasto on varmasti suuri vaikuttaja: joskus miettii kuinka pohjoismaalaiset jaksavat elää maassa jossa suuren osan vuotta on pimeää, märkää tai jäätävän kylmää.
Kun vettä vihmoo tai lunta sataa, maailma on pimeä ja kylmä, ei varmasti tee mieli jutella mukavia naapurin tai tuttavan kanssa kadulla. Olutterassit ovat muisto vain.

Toisaalta, miksi ruotsalaiset näyttävät selviävän (yhdessä norjalaisten kanssa) kaamoksesta paremmin kuin me suomalaiset? Du gamla du fria  Ruotsi on tietysti ollut itsenäinen jo 1000-luvulta saakka.
Suomen alistettu asema Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa vuosisatojen ajan ei riitä  selitykseksi; norjalaiset ovat olleet täysin  itsenäisiä  miltei yhtä lyhyen ajan.  Tosin Norjan kuningaskunta on ollut olemassa jo vuosisatoja, ensin Kalmarin unionissa ja sitten valtioliitossa Ruotsin kanssa.

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksesta missä selvitettiin eri kansallisuuksien eroavaisuuksia tunteiden ja niiden osoittamisen suhteen. Suomalaisista todettiin että heille (meille) on ominaista negatiivisten tunteiden voimakkuus ja ja niiden näyttäminen. Tämä tuskin on mikään yllätys. Suomalaiset eivät ole tunnettuja räiskähtelevinä, iloisina ihmisinä. Edellä kertomallani espanjankurssilla muuan tanskalainen oppilas totesi jotakin mitä en voinut kiistää: Kun suomalainen lähtee seurasta, hän usein vain ikäänkuin liukenee pois, siinä missä monet muut huolehtivat että jokainen seurassa tulee hyvästeltyä. Usein jopa poskisuudelmin naisille. Suomalainen kun ei halua tehdä numeroa itsestään...vai lieneekö ujoutta?

 Stereotypiat sikseen, yhdentyvässä Euroopassakin tavat ja etiketti  ovat yhä riippuvaisia maan kulttuurista ja sille ominaisista käyttäytymismalleista. Aiheesta on kirjoitettu myöskin erilaisia oppaita: on hyvä tietää mikä on hyväksyttävää, toivottavaa tai toisaalta ei-toivottavaa tietyssä maassa ja kulttuurissa.

Donde fueres haz lo que vieres, sanoo espanjalainen sananlasku, joka suomeksi kuuluu Maassa maan tavalla, englanniksi When in Rome, do as Romans do. Muistetaanpa tämä. Ehkä poskisuudelmat Suomessa olisivatkin liioittelua?  Taitaa olla parempi tyytyä vaikka kättelemään niin ei jouduta puhumaan nyrkeillä aviomiehen tai poikaystävän kanssa.
Toisaalta, kun Suomeenkin tulee ihmisiä erilaisista kulttuureista, lienee tarpeen ainakin yrittää ymmärtää heidän tapojaan ja käyttäytymistään.

Muuten, en ole koskaan käynyt Pariisissa. Mieli tekee silti, taas.

Sanoista ja symboleista, edelleen

Kirjoitin joskus aikoinaan blogissani tekstin nimeltä Sanat ovat symboleita. Siinä ihmettelin miten jotkut ihmiset joko eivät ymmärrä tai halua ymmärtää sanojen ja nimitysten erilaisia  sävyjä ja merkityksiä.
Luin viimeisimmästä Fuengirolassa ilmestyvästä kaupunkilehdestä kolumnin, missä ymmärtääkseni Raumalta kotoisin oleva entinen (?)  urheilutoimittaja Asko Tanhuanpää  kommentoi "professori Erkki Havansin perussuomalaisille räätälöimää" listaa sopivista ja sopimattomista nimityksistä ja sanoista.
Kolumnisti ihmettelee miksi esim. homo-sanaa eri variaatioineen ole listalla. Hänen nuoruudessaan kun homo "tarkoitti sairasta ja rumaa, kun se nyt tarkoittaa suotavaa  ja somaa".
Tuon jo pitäisi näyttää missä mennään. Ryssäkin on kuulema (edelleen)  ryssä vaikka voissa paistais.

Väännetäänpa rautalangasta. Urheilutoimittaja kun on, kolumnisti ehkä kaipaa esimerkkejä urheilumaailmasta.

"Kestävyysjuoksussa neekerit ovat olleet ylivoimaisia vuosikausia. Naisten puolella taas ryssät ovat hallinneet erityisesti keskipitkiä matkoja, joskus joku polakki on saattanut päästä mitaleille".

"Euroopanmestaruuskilpailuihin saavat nykyisin osallistua myöskin Israelin  jutkut, kun rättipäänaapureiden eli ählämien kanssa kilpaileminen ei onnistu."
Varmuuden vuoksi sanottakoon  että em. tekstit eivät ole suoria lainauksia vaan fiktiivisiä.

Todettakoon vielä lisäksi että oma isäni oli myös rintamalla. Silti en käytä nimitystä ryssä. Nyt kun "demokratia" ja kapitalismi ovat sielläkin vallalla, miksi venäläisiä edelleen pitää vihata?   Eiköhän  (Uusi)Fuengirola voisi ottaa luskan kauniiseen käteen? Tuskinpa taustavoimat Uusi Rauma ja Uusi Suomi käyttävät edellä mainitun laista kieltä?

Demarit kuulema eivä välitä vaikka heitä näin nimitetään.  "Jotain hyvää vasemmalta laidaltakin" (sic). 
Ja vihreä eivät olekaan oikeasti vihreitä vaan punavihreitä...Joopa joo.

Mitenkähän Kokoomus, onko kokkari haukkumasana?