Maapallo ei ole litteä. Kiekko on.

"Elämä on vain osa jalkapalloa" sanovat kuulema italialaiset. Toinen, luultavasti helpommin todistettavissa oleva fakta on että   " pallo on pyöreä". Sanonnan tarkoituksena on, kuten tunnettua, todeta että mikään ei jalkapallossa ole edeltäkäsin varmaa, yllätyksiä tulee.
Maailmassa tapahtuu tsunameita, sotia käydään, terrori-iskut jatkuvat. Yksi on kuitenkin aina varmaa: urheilu jatkuu.

Meneillään olevissa jääkiekon MM-kisoissa on jälleen tapahtunut niitä ns. yllätyksiä. Toki Saksan voitto Suuresta ja Mahtavasta ensimmäisen kerran koko maan jääkiekkohistoriassa on suuri saavutus. Ruotsin kompastuminen naapurimaan Norjan kanssa on melkein yhtä suuri shokki, ruotsalaisille jopa  vielä suurempi.
Ensimmäisillä kierroksilla MM-kisoissa on kuitenkin usein nähty yllättäviä tuloksia, kuten Suomen tappio Tanskalle viime vuonna. Ruotsi on monesti takkuillut alkupeleissä mutta sitten kun todellinen taisto alkaa on taitoa ja taktiikkaa löytynyt.

Ruotsin tappion jälkeen suomalaisen iltapäivälehden nettiversiossa lukijoilta kysyyttiin olivatko he onnellisia Ruotsin tappiosta. Yllätys ei liene että lukijoista 95 % klikkasi kyllä. Minäkin, täytyy tunnustaa.
Miksi Ruotsi sitten on se "rakas vihollinen"? Syyt voivat olla historiallisia. Suomea ovat nöyryyttäneet millon ruotsalaiset milloin venäläiset.

Sama ilmiö on tuttu muuallakin maailmassa; italialaiset eivät halua hävitä espanjalle jalkapallossa, Englannin pelatessa Saksaa vastaan kaivetaan miltei ne vanhat natsivitsit esiin. Ja sitten tulee taas tappio...Entinen huippujalkapalloilija ja nykyisin BBC:n kommentoija Gary Lineker totesikin joskus että "jalkapallo on peli missä 22 miestä potkii palloa 90 minuuttia ja lopulta saksalainen joukkue voittaa".

Champions League - eli mestarien liigan karsinnassa Real Madridin ja Barcelonan välillä nyrkkitappelu oli lähellä ensi puoliajan jälkeen. Jalkapallohuliganismi oli muutama vuosi sitten paha ongelma.
Kaikesta huolimatta urheilu parhaimmillaan yhdistää ihmisiä, kansoina tai joukkueen faneina, eikä jopa tietyssä kansallisessa innostuksessa ole mitään pahaa. Heilutetaan me vaan sinivalkoisia värejä ja maalataan kasvomme jos siltä tuntuu.

Tänä iltana (tiistai toukokuun 3.) puen  kuitenkin jälleen Leo Messin barcelonan väreissa olevan paidan päälle.
Vaan kun Suomi asettuu kaukaloon seuraavan kerran, istun tietsikan ääreen ja silloin olen  se suomalainen Espanjassa.  Hyvä Suomi. "Hakkaa päällä!"