Huonoja vitsejä, uskontoja ja koodeja.

Alkuun ja aasinsillaksi visainen arvoitus: Mikä on se mikä Johnny Deppillä on lyhyt, Arnold Schwarzeneggerillä  tosi pitkä, mikä Paavillakin on mutta mitä hän ei milloinkaan käytä? No, ettei jännitys kasvaisi kestämättömiin mittoihin niin niille jotka eivä tiedä kerrotaan että sehän tietty on sukunimi.
Tämä johdantona sille, että tuo vitsi on juuri ja juuri siinä kategoriassa minkä ei pitäisi loukata  kenenkään uskonnollisia tunteita, vaikka paavi siinä mainitaankin. Onko se "hyvä" tai hyvän maun mukainen on taas jokaisen pääteltävissä. Eri uskontokuntoja ja uskontoja selkeästi pilkkaavista vitseistä en pidä ja pyrin niitä välttämään.

Isäni joka ei ollut uskonnollinen mies uskoakseni, oli kuitenkin kirkkovaltuuston jäsen ajoittain. Itse en hänen kanssaan asiasta koskaan jutellut (luultavasti siksi että kumpikaan meistä ei pitänyt asiaa tärkeänä), mutta äitini kertoi isän haluavan osallistua kirkon hallintaan koska kirkolla on paljon maallista, taloudellista valtaa.
Äitini, joka oli hyvin oikeamielinen ja rehellinen ihminen, ei ollut uskonnollinen minun ollessani lapsi. Toki meidät lapset laitettiin pyhäkouluun ja äiti luki iltarukouksen: Levolle lasken luojani kun vei minut nukkumaan.  Uskonnolliseksi en voi kotiamme kuitenkaan nimittää.

Viimeisten elinvuosiensa aikana äiti koki jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen. Hän oli aina ollut hyvin krittiinen  kirkkouskovien suhteen. Hän piti useita tekopyhinä silmänpalvojina. Jotenkin tunsin että hänellä oli jossakin olemassa taipumus hengellisyyteen, vaikka emme kirkossa käyneet kuin korkeintaa koulujen kautta tai joulukirkossa. Kirkossakävijäksi äidistä ei viime vuosinakaan ollut kun fyysinen kunto heikkeni, mutta Jeesuksesta hän alkoi puhua, kristittyjen tapaan.

Olen viime aikoina lukenut paljon kohua herättänyttä kirjaa  da Vinci -koodi.
  http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Brown.
Kirja on melkoisen suuri pala purtavaksi enkä edes kuvittele kirjoittavani siitä arvostelua. Jokaisen kannattaisi tututustua kirjaan, sillä mikään ns. kupla se ei ole, kuten turhat monet best sellerit.
Jopa jokaisen itseään todellisena kristittynä pitävän "tosiuskovaisen" toivoisin kirjaan tutustuvan.
Kirja, joka ei ole historiankirja vaan fiktiivinen eli  kirjailijan mielikuvitukseen nojautuva, sisältää suuren määrän tietoa mutta aivan ilmeisesti myös perustelemattomia väitteitä ja osatotuuksia.

Kirjassa mainittua täpärää äänestystä ei käyty suinkaan Jeesuksen jumaluudesta vaan eräästä heprean sanamuodosta: tarkoittiko kyseinen sana uskontunnustuksessa "neitsyttä" vai "nuorta naista". Muoto "neitsyt" voitti äänestyksen. Lisäksi Jeesuksen jumaluus on ns. universaalinen totuus – on ollut sitä aivan alusta asti – joten siitä ei edes keskusteltu.

Edellä mainittu lainaus löytyy sivusta ttp://fi.wikipedia.org/wiki/Da_Vinci_-koodi
Eli, heprean sana on ilmeisesti sama kuin neito suomenkielessä, eli ei välttämättä tarkoita neitsyttä. Onko myytillä neitseellisestä synnytyksestä merkitystä, ei ainakaan minulle.

Mailmassa on uskomaton (sic!) määrä uskontoja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot
Kun olin koulussa, uskonnontunti tarkoitti evankelis-luterilaisen papin opettamaa kristinuskoa. Joulujuhlissa oli takuuvarmasti yksi numero: Tiernapojat.  Luetteloa voitaisiin jatkaa. Usein paheksutaan sitä kuinka ns. islamilaiset maat eivät anna uskonnonvapautta muille uskonnoille. Kun olin lapsi ja nuori ei tulllut kuuloonkaan että esim. minulle olisi tarjottu vaihtoehtoja. Armeijassa olisi voinut tehdä  valan mainitsematta Jumalaa, isänmaan ja kodin ohella.

En aio kaivaa esiin historian roskakoreja ristiretkistä, inkvisitiosta. Miekalla ja verellä on uskontoa levitetty,  Tänä päivänä, enemmän kuin koskaan, tulisi mielestäni antaa jokaisen valita uskonsa tai olla valitsematta. Kaksi tuhatta vuotta ns. kristityt ovat levittäneet omaa ainoaa oikeaa uskoaan, osin todistein joita on tarpeen mukaan muuteltu.  Jos ja kun joku haluaa (vilpittömästi, kuten uskon) kritisoida joitakin kristinuskon peruspilareita, ne eivät varmasti horju mikäli ovat niin vahvoja kuin kannattajat uskovat.

Tässä vain joitakin mietteitä mitä Dan Brownin da Vinci -koodi minussa herättää. Tarkoituksena ei ole ärsyttää, provosoida tai pilkata ketään.  Kodillani ei ollut paljon perintöä jättää suuren perheen pojalle, mutta uskon (tai ainakin toivon) että jotakin sain: kunnioituksen toisia ihmisiä kohtaan, erilaisista lähtökohdista, asenteista ja maailmankuvista huolimatta (tai ehkä juuri siksi),