Eilen ohitin blogissa mainitsemani talon taas kerran Billy-koirani kanssa. Iltakävely, koiran wc-reissu...Maisema alas Välimerelle on fantastinen!
Talo oli edelleen paikallaan.
Vanha Sierra oli poissa, samoin sen alla yleensä asustelevat kulkukissat, osat vielä pentuja. Joku, tai jotkut, toivat niille kissanruokaa.
Edellisellä viikolla olivat koneet siivonneet tonttia. Kun silloin taas kerran ohitimme talon, työ oli parhaillaan käynnissä. Villiintyneestä puutarhasta lähti paljon tavaraa kuorma-auton lavalle.
En kuitenkaan ollut varma, oliko kyseessä vain turvatoimi. Espanjassa on kesäisin useita tulipaloja; lähimmät ovat olleet vain muutaman kilometrin päässä, Calahondassa ja Mijas Pueblossa.
Tämän vuoksi on yritetty poistaa kuivaa, pitkää heinää ja hoitamattomia pensas- ja puualueita.
Koska vuosia autokatoksessa seissyt kulkuneuvo oli viety, ja kadulla oli siirtolava täynnä purettua kalustoa, on ilmeistä, että talo ollaan ottamassa uudelleen käyttöön.
Ehkä talon aikaisempi omistaja on kuollut, ja viranomaiset ovat ottaneet yhteyttä mahdollisiin omaisiin, ja sitä kautta talo on laitettu myyntiin, tai perikunta haluaa kunnostaa talon omaan käyttöön.
Ihmettelin jo tuossa aikaisemmassa jutussa, miten ihminen voidaan unohtaa täysin, talo hylätä. Naapurin mukaan miestä ei kaivannut kukaan.
Nyt,lopultakin, jotakin tapahtuu. Vanhat seinät saavat uuden pinnan, kalustot vaihdetaan. Puutarhakin alkaa uuden elämän.
Espanjan talous on ollut (lähes koko Euroopan tapaan) miltei lamaantuneessa tilassa.
Merkkejä elpymisestä, vaikkakin hitaasta, on kuitenkin olemassa.
Joka kerta ohittaessani hylätyn auton ja talon tunsin itseni surulliseksi. Nyt näyttää siltä, että jokin päivä talossa asuu ehkä nuori perhe tai pariskunta, joka on tullut viettämään ansaittua eläkeaikaa. Miten tahansa. Elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti