Kun joskus melkein ihmisikä sitten olin nuori poika ja kansakoulun alakoulussa (nykyisin peruskoulun ala-aste), meillä oli vuosittain Raittiuskilpakirjoituksia. Meidän piti lukea kammottavia kertomuksia isistä, jotka olivat ihan kunnon suomalaisia miehiä mutta joilla oli hirvittävä pahe: himo viinaan! Tuo himo tarkoitti että jos mies oli vaikkapa tehtaan työläinen, perjantaina (taisi olla silloin lauantaina) tilipussin saatuaan hän meni ja osti VIINAA, ja sitten kun se oli juotu, harhaili ties missä etsien lisää, kunnes koko tili oli enemmän tai vähemmän tuhottu.
Kotona odotti hyvä ja kaunis ja nuhteeton vaimo ja sinisilmäiset pellavapäiset lapset.
Kun krapulainen haiseva isä lopulta saapui, hän pyhästi vannoi ettei moinen ikinä tapahtuisi uudelleen. Eikä se tapahtunutkaan, ennen seuraavaa tilipäivää. Jouluna sama mies joi itsensä tolkuttomaan humalaan, riiteli, heitti koko perheen lumihankeen. Todellinen hirviö. Ja kaiken syy oli tuo hirmuinen myrkky: alkoholi.
Ihmekö että me kirkassilmäiset viattomat lapset vannoimme ettei meistä KOSKAAN tulisi tuollaisia.
En edes muista kuinka monta kertaa voitin tuon raittuskirjoituskilpailun. (Kehuu taas. lat.huom.)
Nyt olen hieman vanhempi. Ikuinen raittiuslupaus särkyi jo ehkä 15 vuoden vanhana.
Olenko nyt se hirviö joka pahoinpitelee lapset ja vaimon. No en. Mutta en myöskään "sylje lasiin". Voisin kai kutsua itseäni "kohtuulliseksi käyttäjäksi". Alkoholisti juo koska se on pakkotoimintaa, usein tajuttomuuteen saakka. Juoppo juo koska nauttii siitä, kuuntelee musiikkia, menee kavereiden tai vaimon (tyttöystävän-poikaystävän) kanssa ulos, heittää "pari huurteista".
Suomalaiseen, evankelis-luterilaiseen kulttuuriin kuuluu vahva synnintunto. Kaiken mikä tuottaa iloa täytyy olla syntiä (tai sitten se on laitonta tai lihottaa...) Saksalaiset juovat olutta litrakaupalla ja laulavat noita kamalia Brüderlein trink -juttujaan...venäläinen juo vodkaa...miksi meille suomalaisille hauskanpito (en puhu kännissä örveltämisestä!) olisi kielletty? Ymmärrän että osalle ihmisistä alkoholi ON ongelma, jopa lääke joka sisältää alkoholia voi laukaista viikkoja kestävän putken. Mutta, useimmat meistä, eiköhän sovita että ei tehdä ongelmaa asiasta jos ei sitä ole olemassa? Kippis!
Kotona odotti hyvä ja kaunis ja nuhteeton vaimo ja sinisilmäiset pellavapäiset lapset.
Kun krapulainen haiseva isä lopulta saapui, hän pyhästi vannoi ettei moinen ikinä tapahtuisi uudelleen. Eikä se tapahtunutkaan, ennen seuraavaa tilipäivää. Jouluna sama mies joi itsensä tolkuttomaan humalaan, riiteli, heitti koko perheen lumihankeen. Todellinen hirviö. Ja kaiken syy oli tuo hirmuinen myrkky: alkoholi.
Ihmekö että me kirkassilmäiset viattomat lapset vannoimme ettei meistä KOSKAAN tulisi tuollaisia.
En edes muista kuinka monta kertaa voitin tuon raittuskirjoituskilpailun. (Kehuu taas. lat.huom.)
Nyt olen hieman vanhempi. Ikuinen raittiuslupaus särkyi jo ehkä 15 vuoden vanhana.
Suomalaiseen, evankelis-luterilaiseen kulttuuriin kuuluu vahva synnintunto. Kaiken mikä tuottaa iloa täytyy olla syntiä (tai sitten se on laitonta tai lihottaa...) Saksalaiset juovat olutta litrakaupalla ja laulavat noita kamalia Brüderlein trink -juttujaan...venäläinen juo vodkaa...miksi meille suomalaisille hauskanpito (en puhu kännissä örveltämisestä!) olisi kielletty? Ymmärrän että osalle ihmisistä alkoholi ON ongelma, jopa lääke joka sisältää alkoholia voi laukaista viikkoja kestävän putken. Mutta, useimmat meistä, eiköhän sovita että ei tehdä ongelmaa asiasta jos ei sitä ole olemassa? Kippis!
