TMeillä oli tässä joku päivä ja yö sitten vieraita. Ne oli mun iskän ihan oikeet tyttäret (minähän en ihan oikeesti oo iskän poika vaikka se aina niin sanoo.) Ihan kiva kun oli uusia ihmisä ja haisteltavaa. Ihan hyvälle ne tietysti tuoksui, kumma vaan kun ihmiset laittaa kaikkia kummia hajuja itseensä, peseekin ihan vedellä kait joka päivä. Minä en pesusta tykkää yhtään, kun joskus iskä laittaa mut ammeeseen, sit laittaa sellasta kuulema koirashampoota ja vaahdottaa ja suihkuttaa.
Ihan tarpeeks inhottavaa on kun joskus mennään ulos ja taivaalta tulee vettä ja kastuu. Oon joskus ihmetellyt ettei iskä lopeta sitä veden tuloo vaikka varmaan osais. Se kun osaa melkeen mitä vaan!
Toisaalta, nyt kun on kesä niin on melkeen aina liika kuuma. Ei voi ottaa ees vaatteita vähemmäks niinkuin ihmiset. Kissat on aika kummia, ne vaan löhöö auringossa ja nautiskelee. No, onhan ne muutenkin aika outoja. Melkeen aina jotenkin kauheen kiukkusia eikä tunnu ikinä olevan oikeen hyvällä päällä.
Niin mut niistä vieraista. Siitä en oikeen tykännyt kun iskä oli niiden kanssa aika paljon menossa joko yksin tai tuon äiskän ja sen siskon kanssa (se sisko asuu väliaikaisesti jossakin kait aika lähellä).
Ihan kauheen paljon ei sit olekaan tapahtunut. Aamusella me iskän kans mennään ulos, sit syödään aamupalaa, iskä ruokkii kissat ja sit mun on aika ottaa pikku nokoset. Joskus me kävellään supermarkettiin (minä ootan ulkona, ne ei kuulema anna koirien tulla sisälle, mikä minusta ei oo reilua!) tai ostamaan lotto, joskus mennään kahvilaan ja jos siellä on pöytiä ulkona, saan odottaa siellä. Odottaminen ei kyllä ole kivaa.
Joskus muistelen sitä mun kaveria pentuajalta, Yoggia. Ois ihan kiva tietää mitä sille kuuluu. Onko ollu yhtä onnekas kuin minä. Se on se jonka kanssa olin kun mut oli pelastettu yhteen isoo huvilaan, jos joku ei ole lukenut mun edellistä juttuani. Yoggi oli kanssa hylätty pienenä. Ihmiset voi kyllä olla tosi julmia joskus. Mutta kyllä ne osaa olla kivojakin, jotkut aina taputtelee ja silittelee ja puhuu mukavia, jotkut tarjoaa namipalojakin.
Viimeks taidettiin puhua jotain urheilusta. Iskä on aika urheiluhullu. Se oli ihan tohkeissaan kun joku joukkue kuulema voitti liigan ja sit joku Suomi kuulema jääkiekon maailmanmestaruuden. Jää on kuulema sellasta kylmää ainetta mitä täällä meillä ei ole ollenkaan, mut siellä Suomi-nimisessä paikassa on kuulema paljonkin ajoittain. Ja sitten sellasta valkoista jauhetta kuin lumi. Telkkarisssa olen nähnyt. Sen tiedän että iskä on tullut sieltä tosi kaukaa tänne Espanjan maahan asumaan ja äiti on taas jostain sellasesta maasta missä on vieläkin kuumempaa kesällä kuin täällä. En nyt muista mikä sen nimi on.
Se musta on kiva kun iskä ei enää käy työssä eikä missään niin se voi mua viedä ulos aina kun ehtii (paits näin kesällä ei kannata mennä kuin aamulla ja sit illalla kun ei enää ole liian kuuma),
******
No nyt tultiin takas. Nähtiin pari tuttua ihmistä ja koiraa. Iskä aina jää höpöttämään, milloin milläkin kielellä. Me koirat, me haistellaan toisemme ja siinä se sit on.
Taisin jo joskus puhua tuosta rotuasiasta. Iskä se aina sanoo ettei rotu oo tärkee. Et onko valkonen tai musta tai keltanen tai vaikka vihree. Minä oon valkonen ja tunnen monta muuta, jotkut on ruskeita, mustia tai monivärisiä. Kait se niin on. Mut yks mikä kyllä merkitsee on koko. Ihmiset ei sitä tajua, ne kun on suunnilleen saman kokosia kaikki. Mut minä tykkään sellasista kuin minä. Ei iso eikä pieni. Pienet koirat monesti on kovia räyskyttämään, isot taas uskoo että me kaikki pelätään niitä. No, ehkä hiukka, joo.
Voi joskus tuntua että liika usein sanon mitä iskä ajattelee. No, musta tuntuu että se on aika viisas. En tiedä onko se kauheen viisas ihmiseks mut kyllä se ymmärtää ja tietää paljon enemmän kuin minä.
Mut mua se ei haittaa. Me ollaan kavereita. Ihan parhaita!
Moi! -Billy.
(Tämän on koirankielestä suomeksi kääntänyt Rane. Pieniä virheitä voi olla. Pahoittelemme jos niin on.)
Kivaa luettavaa nämä Billyn kuulumiset!! Ja tuo kuvaus kissoista oli varsin oiva. ;))
VastaaPoista