Suomalainen, eurooppalainen, EU-kansalainen, maailmankansalainen?

Kun olin nuori joskus vuosikymmeniä sitten, Eurooppa ja maailma olivat varsin erilaiset kuin tänä päivänä. Jos suomalainen halusi mennä työhön tai opiskelemaan pohjoismaiden ulkopuolelle, se merkitsi byrokratiaa, lupia, passeja etc.
Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, me melko paljon 2. maailmansodan jälkeen syntyneet, post-hippi-sukupolvi tunsimme olevamme enemmän "kansainvälisiä" kuin mikään aikaisempi sukupolvi.

Osa meistä hurahti äärivasemmistolaisiksi, jopa taistolaisiksi. Useimmat halusivat (naivisti?)  uskoa rauhaan ja rakkauteen ja rockenrolliin. Amerikasta ja Brittien saarilta tuli paras musiikki.
Nyt kun olen vanhempi, koko pakka on muuttunut. Suomi on EU:n jäsen, rahamme on euro. Itse olen muuttanut pysyvästi Espanjaan. Mihin on kadonnut, vai onko se kadonnut, kansainvälisyys?  Lähes jokaisessa unioniin kuuluvassa maassa on puolue tai puolueita jotka vastustavat eurojäsenyyttä. Yleensä nuo puolueet edustavat (vanhan) poliittisen kartan äärilaitoja. Suomessa Perussuomalaisia on kutsuttu ei-sosialistiseksi työväenpuolueeksi. Vaikka tiedänkin että minua voidaan syyttää ns. hitler-kortin käyttäjäksi, muistuttaisin että Saksan natsipuolue oli nimeltään Kansallissosialistinen TYÖVÄENPUOLUE.

Missä itse olen, suomaisena, joka asuu ja elää pysyvästi Espanjassa? Olen edelleenkin suomalainen, tunnen voimakkaasti kun suomalainen joukkue tai yksittäinen urheilija saavuttaa jotakin, mutta tunne on (miltei) sama kun Espanja voittaa euroopanmestaruuden ja/tai maailmanmestaruuden vaikkapa jalkapallosssa.

Tunnen paljon nuoria ihmisiä joille sana "isänmaallinen" on kirosana. Muistan kuinka kodissani itsenäisyyspäivänä laitettiin ehkä kynttilä ikkunalle, mutta isänmaa oli "porvareitten" sana. Isäni(kuten äitini) oli sosialidemokraatti, jolle demokratia, ihmisoikeudet,tasa-arvo,  meni kaiken edelle. Olimme suomalaisia. Mutta Suomi ei ollut tasa-arvoinen maa.  Se vaati työtä.

Itse en  milloinkaan  ole kokenut olevani nationalisti. Jos sanon olevani patriootti, se tarkoittaa että rakastan  ja arvostan niitä hyviä asiota mitä suomalaiset ovat aikain saatossa saavuttaneet. Jos tunnen voimakkaasti kun esim.  siniristilippu nousee  urheilussa salkoon voiton merkiksi, se ei merkitse että vihaisin ketään tai uskoisin että me (tai kukaan muukaan) edustaa mitään korkeampaa, parempaa, sivistyneempää kultuuria tai rotua.

Uskon todella että esim. Euroopan Unionissa on tilaa monenlaiselle kulttuureille, eri kielille, erilaiselle ajattelulle. Ja, mitä meidän ei koskaan pitäisi unohtaa: Jokainen ihmiselämä on arvokas. Me kaikki olemme ihmisiä, tällä samalla planeetalla. Ei ne (me?) hipit ihan väärässä olleet, rauha ja rakkaus on parhautta. Eikä se vaadi edes huumeita...