Ei ne persut nyt NIIN pahoja ole...

Vanhan sanonnan mukaan kauempaa voi nähdä paremmin. 

Vaikka asun pysyvästi Aurinkorannikolla, Espanjassa, pyrin seuraamaan elämää vanhassa maassa.

Muutaman vuoden sisällä Perussuomalaiset on kasvanut Suomessa suurpuolueeksi.

Puolue tuntuu herättävän varsin kuumia tunteita sekä puolesta että vastaan.  Monet puolueeseen kuuluvien kansanedustajien ja paikallisten poliitikkojen kommentit ovat olleet ns. sosiaalisen median jatkuvaa aineistoa. Joskus ilmeisesti aikaansaaneet enemmän pahaa kuin hyvää puolueella. 

Nuori keskustapoliitikko ehdotti, että Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten tulisi aloittaa neuvottelut mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta.  

Tämä lienee  oireellista. Maahanmuuttajiin ja Euroopan Unioniin vihamielisesti suhtautuvat perussuomalaiset ovat alkaneet löytää yhä enemmän hengenheimolaisia muissa puolueissa. Keskustahan on aina leijunut sopivasti jossakin välimaastossa.  Ja itse asiassa, ns. työväenluokkaan perinteisesti luettujen ihmisten keskuudessa perusssuomalaisten kannatus on kaiken aikaa ollut  ilmeisesti yllättävän suurta.  Mamuja pelätään, jopa vihataan. Eikä ole muodikasta olla komari tai sossu.

Minulla on myös ystäviä facebookissa, jotka ovat ns. liberaaleja (ei pidä sekoittaa libertaareihin eli äärioikeistoon).  Joidenkin heistä  mielestä perussuomalaisia vihataan (?) ihan turhan takia.   Todellako? 

Perussuomalaisten ideologia perustuu menneen ajan ihailuun.  Maitolaitureiden aikaan, kun Katri-Helana lauloi radiossa Puhelinlangat laulaa, ja lauantaina nuoret kuuntelivat Nuorten Sävellahjaa klo 16.05 alkaen. Minäkin kuuntelin. 

Nyt puolue haluaa hallitukseen. Siksi imagoa on kevennetty hieman.  Mutta se maahanmuuttajaa vihaava ja pelkäävä persu on silti siellä. 

Suomalaiset päättävät, haluavatko he jatkaa maana, jonka maine on hyvä; koulutus, terveydenhoito, sivistystyö,  vapaudet, hyvinvointi.
Kaikki huippuluokkaa.   

Valinta on teidän, arvon suomalaiset.  

Aprillia, syö silliä! Kohtahan on taas huhtikuun ensimmäinen.

Joskus aikoinaan, kun sanomalehti tarkoitti sitä isokokoista paperista aviisia, joka useimmille(?) tuli postiluukusta tai maalla postilaatikkoon, niillä oli tapana julkaista huhtikuun ensimmäisenä ns. aprillijuttuja.

Jotkut niistä olivat tosi mainioita. Minä muistan erityisesti yhden, josta on sanottu, että se on kaikkien aikojen parhaita piloja.
Kansan Lehti julkaisi joskus Kyproksen ensimmäisen kriisin (1964) jälkeen uutisen, että Suomen YK:n rauhanturvajoukkojen karvalakkeja jaetaan  (muistaakseni) Tammelan torilla. Tiettävästi melkoinen joukko kerääntyi hakemaan ilmaisen hatun.

Tämän päivän perättömät "uutiset" löytyvät - tietysti - netistä. Jopa sanomalehdet  (nettilehdet)  ovat menneet ns. halpaan, ja jakaneet "tietoa".

Osa tästä tiedosta on tarkoituksellista harhaanjohtamista.  Poliittista, tai, kuten myös usein on, epätieteellistä tietoa esim. lääkkeistä tai ruuasta.

Osa taas on tehty ns. kieli poskessa. Trollit pyrkivät saamaan ihmiset tarttumaan usein täysin typeriin väitteisiin ja/tai uutisiin.

Luen mieluusti ihmisten blogeja. Jotkut niistä ovat niin uskomattomia, etten parin lukemisen jälkeenkään tiedä, onko kysymys jonkinlaisesta parodiasta vai oikeasta mielipiteestä. Joskushan sanotaan, että jokin asia, ihminen tai ihmisryhmä on jo kuin parodia itsestään, sitä ei voi panna paremmaksi.

Useimmat ns. ääriryhmät ovat tällaisia.

Olen vuosien ajan kirjoittanut blogiani, asioista jotka koen tärkeiksi, toki joukkoon mahtuu "kevyempääkin" tekstiä.

Joidenkin blogien lukeminen saa ajattelemaan. Jos Jouko Pihon kaltainen mies saa satoja lukijoita, miksi en pyrkisi samaan?

Kirjoittaminen Aamulehden tai Hesarin blogiin voisi tuoda lisää lukijoita. Haluanko niitä?

Toisaalta, jos otan toisen profiilin, kirjoitan raiskaavista mamuista, ihmisistä, jotka saavat heti Suomeen tultuaan ilmaiseksi ylleen adidas-verkkarit, kaupungin asunnon ilman jonottamista, ja ajelevat Porschella  muutaman kuukauden päästä, voisin päästä isoihin lukijamääriin. Postimerkki perseeseen ja maasta pois! Suomi suomalaisille, perkele!

Älkää ainakaan sanoko, etten varoittanut.

Byrokratia - paha peikko?

Vein vaimon eilen aamuna Malagaan, mistä otti junan Madridiin.
Joitakin asioita ei vieläkään voi hoitaa pelkällä klikkaamisella netissä.

Ehkä hyvä niin; jos vaikka avioeron voisi päättää klikkaamalla (no toki se kysyisi: oletko varma, että haluat avioeron? ( ) kyllä ( ) ei)
 ( )mietin vielä. Voisi olla, että maanantaiaamuna olisi monia ihmisiä perumassa "varmaa päätöstään".

Jokin aika sitten kävimme Suomessa. Syystä, joka liittyy samaan asiaan.  Byrokraattista? 

Mitä byrokratia sitten oikein on? 
Käytännössä ihmiset kokevat sen virkamiesten  ja -naisten haluttomuudeksi tehdä mitään ilman tarkkoja, joskus jopa tarpeettomia sääntöjä ja uskomatonta paperimäärää.  

Olin itse kunnan virkamies. Kirjastovirkailijana en milloinkaan kokenut olevani byrokraatti. 

Kaupunginsihteeri valaisi kerran asiaa esimerkein. Kun joskus joku kuulema kyseli, miksei kaupunki aurannut hänen tietään,
 vaan lopetti kymmen metriä aikaisemmin, se perustui siihen, että kaupungin tie päättyi siihen, ja jatko oli pihatietä. 

Toisaalta, muistan, kuinka kaupungin  liikuntapuolen mies kerran  kertoi, että  ihmiset eivät voineet ymmärtää, miksi traktori, joka oli 

menossa auraamaan luistinrataa, ei voinut pitää auraa alhaalla mennessään sinne; ei, koska teiden auraaminen ei ollut liikuntapuolen työtä! Joopa joo. 

Tänä päivänä byrokratiaa puretaan, sanovat. Toisaalta hyvä. Mutta voi olla  toisaalta huonokin juttu. 

Kapitalismissa (OK, käytetään nimeä markkinatalous, jos se maistuu paremmalta)  asiat sujuvat usein mallikkaasti. Raha ratkaisee. 

Jos byrokratia estää ns. tavista, köyhää ihmistä, saamasta palveluksia tai apua silloin, kun se on tarpeen, se on pahasta. Jos se taas estää röyhkeitä ihmisiä käyttämästä valtaansa, se on oikein.

No, katsotaan. Papereita on täytelty, fotokopioita otettu ja laitettu eteenpäin. 

Toivotaan, toivotaan. 

Halitaanko Walia? Tottahan mies puhuu.

Toimittaja Wali Hashi uskaltaa kolumnissaan ihmetellä suomalaisten vauhkoa alkoholinkäyttöä. Ylen kommentoijat ovat valtaosin samaa mieltä maahanmuuttajan kanssa: juominen on kansakunnan ongelma. Puhumattomuudenkulttuuria pidetään yhtenä ryyppäämisen syynä.

Näin YLE. Saman kolumnin olin lukenut jo aikaisemmin, ja ollut pääpiirteissään samaa mieltä.  Ulkopuolelta Suomeen tulleen on helppo huomata suomalaisten omituinen (?) suhtautuminen alkoholiin.  Muslimit eivät juo alkoholia; islamin syntyaikoina juopottelu oli suuri ongelma arabimaissa, ja profeetta Mohammedin halu päästä siitä eroon oli ymmärrettävä.  

On muistettava, että siinä missä Raamattu on toiminut sekä lakikirjana että eräänlaisena käytösoppaana, Koraani on ollut (ja on  edelleen)  samassa asemassa. 

Kuinka suuri ongelma alkoholi todellisuudessa sitten  on Suomessa?  Uskoakseni pienempi kuin esimerkiksi Venäjällä, missä viina tappaa huomattavan osan työikäisistä miehistä. Britanniassa taas ns. binge drinking eli (useimmiten nuorten eli 15 -30 vuotiaiden) viikonlopun älytön juopottelu on jopa rajumpaa kuin Suomessa.  Usein alkoholin kanssa nautitaan myös huumeita.

Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin kyllä on, kuten kirjoittaja toteaa, melko merkillinen; monet todellakin rehvastelevat "nakit silmille"- "lärvit"- "kokovartalokänni"- jutuillaan. 

Espanjassa käytetään runsaasti alkoholia. Monet nauttivat viiniä, olutta tai molempia päivittäin. Ja usein melkoisen suuriakin määriä. Se liittyy useimmiten ruokailuun, eikä - kuten usein Suomessa - ole se tärkein osa. Suomalainenhan usein juo itsensä humalaan, sitten menee vaikkapa nakkikioskille hakemaan huikopalaa. Jos espanjalainen huomaa olevansa hieman maistissa, hän luultavimmin sanoo, että nyt riittää, paras mennä kotiin ja nukkua se pois. Suomalainen taas kysyy:  kuka lähtee jatkoille?
Espanjalainen laulaa, soittaa  ja tanssii myös ilman alkoholia. Suomalainen mies - minä mukaanlukien - tuskin astuu tanssialattialle ilman paria ryyppyä tai "huurteista".

Valitettavasti viime vuosina espanjalainen nuoriso on "eurooppalaistunut"; viikonloppuna järjestetään botellóneja eli suomeksi sanottuna ryyppäjäisiä, mielijuomina viski (!) ja olut.

Joku vuosi sitten  muuan tunnettu suomalainen teollisuusmies totesi, että "ei ole väliä, jos joskus pöytää kaatuu, kunhan kaupat syntyvät."  Vanhan Neuvostoliiton aikoina varmasti monet kaupat syntyivätkin vodkahuuruissa. 

Saksalaiset juovat toisinaan litratolkulla olutta teltoissaan, kuten kuuluisan Oktoberfestin aikana. No, ehkä ns. ylilyöntejä tapahtuu, mutta ylisummaan, juhlat sujuvat ilman suurempia ongelmia. 

Itse sanoisin, että oluen kittaamisen pahin ongelma on joskus löytää se vapaa veski ajoissa.  Mieluusti jätän vodkan venäläisille ja itäeurooppalaisille, viskin irlantilaisille ja skoteille ja bourbonin amerikkalaisille. 

Humaltuminen on Suomessa poikkeuksellisen hyväksyttävä olotila muihin kansakuntiin nähden, toteavat päihdetutkijat. Suomi ei silti ole Euroopan eikä edes Pohjoismaiden juopoin maa. (YLE).

Keskustelua jatkoivat YLEn Aamu-tv:ssä Hashin lisäksi saksalaistaustainen toimittaja Roman Schatz sekä Juoppohullun päiväkirjasta tunnettu kirjailija Juha Vuorinen.

Mitään olennaisesti uutta en ohjelmassa kuullut; mielenkiintoista oli kyllä kuulla että nykyisin raitistunut Vuorinen väitti kirjojojensa ryypiskeleviä henkilöhahmoja karikatyyreiksi...

Keskustelijoiden yhteinen mielipide oli, että  Suomessa juodaan, jotta päästäisiin eroon estoista.

Hashi muisteli, kuinka aiemmassa työpaikassa työtoverit tulivat ensi kertaa kysymään hänen taustoistaan ja perheestään vasta firman pikkujouluissa, hieman (?) humalassa.

Matti - pieni suuri mies.

Matti, hieman nuorempana. Ja selvänä. 

Mäkihyppääjä Matti Nykänen täytti 17.7. vuosia. Viisikymmentä. Vanhan sanonnan mukaan "tuli miehen ikään". Oli ehkä jo aikakin?

 Hän kuulema ansaitsee tulla kutsutuksi suurmieheksi.

"Syntymäpäivän kunniaksi seitsemän turkulaista tutkijaa julkaisi kirjan, jossa pohditaan Matti Nykäsen merkitystä suhteessa kansallisuuteen, suurmieheyteen, mediaan ja suomalaiseen yleisöön."-

" Nykänen auttaa suomalaisia (miehiä? -   kirjoittajan lisäys)  ymmärtämään itseään paremmin kansakuntana ja sen jäseninä."

Jaa. Niinkuin minuakin. Hyvä tietää. 

" Nauru Matille ei kerro niinkään Matti Nykäsestä vaan suomalaisen yhteiskunnan kipupisteistä kuten kansainvälistymisen paineista, ongelmallisesta suhteesta alkoholiin sekä kansallisen ylpeyden ja häpeän tunteiden yhteenkietoutumisesta"



No nyt päästiin asiaan.
Suomalaisille on kautta aikain ollut tyypìllistä tuntea toisaalta ylpeyttä, toisaalta häpeää 
 suomalaisuudestaan.  

Luulisin, että tässä onkin  yksi syy, miksi muukalaisviha ja epäluulo muualta tulevia vastaan on niin voimakas. Ei toki Matissa, jonka mielipiteistä (?) minulla ei ole aavistustakaan. Niitä tunnettuja filosofisia mietteita lukuunottamatta, jotka ovat kuluneet kansan kärttyisen käden kautta sosiaalisessa mediassa. 

Matti Nykänen on ehkä kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä. 


Humalassa suorassa tv-ohjelmassa pieraiseva, miltei sammumispisteessä oleva entinen urheilusankari on suomalaisen miehen kuva, symboli? 


Kansallisen identiteetin symboliksi  tai suomalaisen miehen malliksi hänestä on yhtä  vähän kuin Uuno Turhapurosta.

  Uuno on parodia, Matti ei. Ei suomalainen mies ole tuollainen. Sankari ja luuseri samassa persoonassa.  

En minä ainakaan tunnusta.  

En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea

Oscar Wilde (16. lokakuuta 1854 Dublin – 30. marraskuuta 1900 Pariisi) syntyi epäonnekseen aivan liian aikaisin.

Omasta erinomaisuudestaan ja neroudestaan vakuuttunut mies ei lopulta päätynyt juhlituksi sankariksi, vaikka olikin aikanaan  menestynyt romaani- ja näytelmäkirjailijana.

Miksi? Koska, vaikka avioitui ja sai kaksi lasta, Wilde oli pikemminkin homoseksuaali. Ja hänen aikanaan se oli sekä rikos että - ennenkaikkea - suuri häpeä.

Kuten wikipedia kertoo, Wilde päätyi "siveettömyydestä" vankilaan, minkä jälkeen viktoriaaninen yhteiskunta hylkäsi hänet, ja hän päätyi eräänlaiseen maanpakoon Ranskaan, unohdettuna ja hylättynä. 
Hänen veitsenterävä älynsä, viiltavä sarkasminsa elää hänen lausunnoissaan, joko hänen itsensä sanomana tai hänen roolihahmojensa kautta.

En malta olla ajattelematta, miten Oscar Wilde menestyisi tämän päivän maailmassa. Homoseksualismi ei ole enää rikos, monissa maissa samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton. 
Joskus jopa tuntuu, että homoseksualismi on etu, esimerkiksi  useat tv-hahmot ovat avoimesti gay-ihmisiä.

Oscar Wilden (ilmeisesti) itsetietoinen olemus ja muodikas, keikarimainen vaatetus (tämän päivän muotiin sopeutuneena) olisi varmaankin  tehnyt miehestä talk show- ja tosi tv- ohjelmien tähden. 
Paljon mieluummin kuuntelisinkin hänen teräviä  kommenttejaan, kuin erilaisten big brother- bimbojen typeryyksiä.

Kukaan meistä (valitettavasti) ei voi valita aikaa, milloin olemme tällä maapallolla.  Olen varma, etten haluaisi olla elänyt Wilden aikakaudella. Sen sijaan toivoisin, että hän todellakin olisi elänyt paljon paljon myöhemmin. 

Otsikko on muuten yksi hänen "lohkaisujaan", minkä tunnen olevan melkein oma tunnuslauseeni. 

Mää ja sää ja ne.On se taas ilmoja pidellyt.

Suomi, Espanja, Iso-Britannia. Mitä yhteistä, EU:n lisäksi?

Äkikseltään ei ihan mahdottoman paljon, mutta toki niitä löytyy: ilmat, eli säätila. Maailman ehkä puhutuin aihe.

Jokaisessa maassa "talvi yllättää". Vaikka se tiettävästi tulee joka vuosi.
 No, eteläisessä Espanjassa se tulee vain vuoristoon, missä joitakin teitä suljetaan "musta jään" vuoksi, ajoittain. Pohjoisessa voi lunta tulla joskus metrikaupalla. 
Iso-Britanniassa, erityisesti Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa, lunta voi tulla joskus puoli metriä vuorokaudessa, ja liikenne on kaaoksessa.
Suomessakin talvi yllättää. Suvikumeja ei ole vaihdettu ajoissa. Peltiä ruttaantuu. Henkilövahinkojakin tulee. 

Entäpä kesä sitten? Suomessa ja Iso-Britanniassa joko valitetaan jatkuvaa sadetta tai voivotellaan "kamalaa kuumuutta" (27-30 ºC).
Espanjan tv näyttää ihmisiä, jotka kärsivät hieman korkeammista lämpötiloista: yli 40ºC.

Tiedemiehet eivät (ilmeisesti?) ole vielä kehittäneet eräänlaista termostaattia tai muuta säätöä, millä esimerkiksi talviset miinuslämpötilat voitaisiin pitää aisoissa. Ja millä kesän lämpötilat pysyisivät siedettävinä, jossain 20 - 23 asteen välillä. 

Ehkä sellainen vielä tulee? Ajatellaanpa: pari vuosisataa sitten tuskin kukaan uskoi, että huoneen lämpötilan voisi säätää jostakin nappulasta seinällä.  Tai, toisaalta, että siellä huoneen nurkassa tai seinällä olisi taulu (TV), missä joku kertoisi huomisen säästä!

Toisaalta. Ihminen on jo tehnyt tarpeeksi ja liikaakin muuttaakseen luontoa.  

Annettaisiinko olla? Mutta, tuskin ne (tiedemiehet, poliitikot, talousmiehet) meiltä taviksilta kysyvät, jos ne haluavat hallita säätä. 

P*E*L*K*O!

Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta pelko?
 Pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne.
-Wikipedia.

Monet varmasti muistavat lapsuudesta esim. pimeän pelon. Kun heräsi yöllä, ja halusi äidin ja/tai iskän petiin, halimaan ja ajamaan pelon pois.Joku ehkä pelkäsi, että sängyn alla oli "mörkö". 

Joku onneton taas heräsi yöllä esim. isän huutoon, äidin kirkumiseen ja tappelun ääniin.  Tai toisin päin. Äiti huusi, isän matalampaa ääntä tuskin kuuli.


Monet lapset pelkäävät katsellessaan elokuvia, missä lapsi on uhattuna.

Tästä päästäänkin todelliseen, fyysiseen pelkoon. Miljoonat ihmiset, yleensä naiset, pelkäävät fyysistä väkivaltaa, usein miehen, poikaystävän tai "kumppanin" taholta. Jotkut eronneet miehet eivät jätä ex-vaimoaan rauhaan: "Mieluummin tapan sinut kuin annan sinut jollekin toiselle!"

On isovanhempia jotka pelkäävät lapsenlasta, joka eläkkeenmaksupäivänä tulee vaatimaan rahaa viinaan ja/tai huumeisiin. Ikääntyviä vanhempia, joiden aikamiespoika uhkailee, vaatii rahaa.

Sitä  pelkoa, mikä estää naista kulkemasta öiseen aikaan pimeällä kadulla, voi pikemminkin kutsua viisaudeksi.

Hämähäkkien tai käärmeiden pelko on lähinnä inhoamista.

On kuitenkin olemassa muunkinlaista pelkoa. Aiheellista tai aiheetonta. 

Tänä päivänä mm. sosiaalisessa mediassa törmää pelkoon, joka on kääntynyt tai verhottu - joko todelliseksi tai aidoksi - vihaksi.

Pelätään "suomalaisen yhteiskunnan" tuhoa. Kulttuurin tuhoa.  Koko länsimaisen sivistyksen tuhoa.

Onko tällaisille peloille mitään perusteita?

Ymmärtääkseni ei. Miksi olisi? 

Kerran  eksyin jollekin vihaa uhkuvien  urpojen  sivustolle, missä nämä sankarit heittivät kommentteja, kuinka "noi apinat (maahanmuuttajat) on vasta hiljattain tulleet alas puusta!"

No, eiväthän nämä kaljaa kiskovat juntit edes tiedä , mistä inhimillinen sivistys on lähtöisin. 

Sukunimilaki, tasa-arvoinen avioliittolaki, maahanmuuttajat. Mikä niissä pelottaa? 

Muutos.

Vammaisia, alkoholisteja ei haluta naapuriin. Tekosyyksi käyvät vaikka sammakoiden tai lintujen suojelu.

Pelko, parhaimmillaan, on viisautta. Viisautta välttää jotakin.
Valitettavasti pelkoa käytetään turhan usein manipuloimiseen.  

Tieto on pelon vihollinen. Siksi, sen sijaan, että esim. tiettyjä poliitttisia liikkeitä vastaan taistellaan esimerkiksi  sarkasmin asein, tulisi jakaa oikeaa tietoa. Se on varmasti vaikeaa. Mutta "pitkässä juoksussa" tieto ja sivistys on ainoa tie.

¡ Y viva España!

Espanjan uutisia ovat viimeisten viikkojen (jopa kuukausien) ajan hallinneet kaksi uutista.

Toisessa on isän epäilty tappaneen lapsensa ja myöhemmin hävittäneen heidän ruumiinsa. Itse mies väittää lasten kadonneen puistosta. Turvakamerat näkivät isän puistossa, ei lapsia.

José Breton

Toisessa Partido Popularin eli Suomen Kansallisen Kokoomuksen veljespuolueen rahasotkut.

Ensimmäisen  jutun oikeuskäsittelyssä syytetty on todettu syylliseksi. Lopullinen tuomio on vielä julistamatta. 
 Espanjassa oikeudenkäynnit ovat julkisia, jopa tv-kamerat (päinvastoin kuin monessa muussa maassa) ovat sallittuja oikeussalissa.
Koko oikeudenkäynnin ajan isä on vakuuttanut syyttömyyttään. 
Tuomion (syyllinen) julistamisen tapahtuessa miehen kasvoilla ei näkynyt minkäänlaisia tunteita. Silmät, jotka tuntuivat katsovan pikemminkin jonnekin kaukaisuuteen tai sisälle omiin ajatuksiin, eivät täyttyneet kyynelistä, kasvot eivät peittyneet käsiin, pettymyksen, epäuskon merkiksi.

Mies oli ostanut pari viikkoa ennen lasten katoamista suuren määrän bensiiniä ja polttopuita. Hän oli kuulema "poltttanut kokossa löytämänsä kuolleen kissan".

Partido Popularin rahastonhoitaja on oikeudessa lahjusten ottamisesta. Kirjanpito osoittaa, että puolue on sekaantunut korruptioon, jossa myös puolueen nykyinen puheenjohtaja on ollut osallisena. 
Pitkään puolueen edustajat puhuivat "poliittisesta ajojahdista". Myöhemmin hoettiin, että kyseessä ovat "manipuloidut valokopiot".

Nyt tietyt sivut kirjanpidossa on todettu aidoiksi.

Luis Bárcenas

Espanjasta on pitkään (ilmeisesti jopa maan sisällä)  ajateltu, että korruptio ja Isojen Poikien kaupat on maan tapa. Varmasti näin on ollutkin, erityisesti Francon diktatuurin aikana. Nyt kansa, joka on vaikeuksissa, ei tällaista enää siedä. 

Nähtäväksi jää, miten pitkälle korruptiosyytteet menevät, ja keiden päitä putoilee.  
Kansa on ilmeisesti  saanut tarpeekseen.

Joskus toivoo, että oli sitten kysymys korruptiosta, poliittisista lehmäkaupoista tai urheilun dopingista, syylliset myöntäisivät tekonsa.  "Ottaisivat täyden vastuun" muutenkin kuin sanoissaan. Niin Suomessa kuin Espanjassakin, koko maailmassa!

Se taitaa olla liikaa vaadittu? 

Zen ja moottoripyörän kunnossapito - tai jotain sellaista

Näin tänään Billy-koirani kanssa kävellessäni jotakin, johon rakastuin ensi silmäyksellä.

Ei ollut yksikään Andalusian upeista naisista.  (No, minähän olenkin naimisissa.) Upeita ne kyllä ovat...ne naiset. Kun vain malttavat olla blondaamatta hiuksiaan!

Moottoripyörä. Menin lähemmäksi. Harley Davidson, täynnä kromia.  Omistaja oli siellä, jutteli jonkun brittiläisen miehen kanssa. Ainakin puhuivat englantia. 

Mies (prätkän ilmeinen omistaja) näytti olevan  melkein kalju. Sitten huomasin  melkein puoli metriä pitkän, harmaan poninhännän.

Jälleen siis yksi niitä miehiä, joiden unelma nuorena oli ilmeisesti  ajaa maantiellä, pitkät hiukset  kypärän alapuolella  liehuen, kuin merkkinä vapaudesta. 

60- ja 70-luvun nuoria.  Nyt tulossa vanhaksi, toteuttamassa unelmiaan...aurinkorannikolla. 

Mikä minä sitten olen?  Toteutinko minä nuoruuteni unelmia?  

Kuinka moni voi? Ovatko parhaat unelmat sittenkin  niitä, jotka eivät koskaan toteudu? "Kas unelmista parhaat on unta vain" lauletaan suomalaisessa iskelmässä. 

En minä  tiedä, mitä esimerkiksi tämän päivän nuori haluaa. Jokin aika sitten vaikutti siltä, että se oli Bemari, iso palkka, mahdollisuus nousta yhä ylemmäs, ansaita yhä enemmän. Puhuttiin jupeista.

Kun minä olin nuori, minä, kuten monet muut silloin,  halusin uskoa siihen, että maailma muuttuu. Paremmaksi. Inhimillisemmäksi.  ME muuttaisimme sen.
 Sen ajan nuoret pääsivät myöhemmin  valtaan, ja muuttuivat aivan samanlaisiksi kuin heidän vanhempansa. Mikään tuskin muuttui, ei ainakaan paremmaksi. Idealismi kuoli.

En  tarkoita (eikä uskonut silloinkaan) ettei jonkun elämän suurimpia  tavoitteita  voisi ja saisi olla vaikkapa omistaa Harley Davidson- moottoripyörä,jonka hinnalla tänään  voisi helposti  ostaa vaikkapa halvan korealaisen perheauton. Ehkäpä edellä mainitulla miehelläkin on  jo  sellainen. Tai Mersu? 

Enhän minä todellaan voi tietää. Paljon mahdollista, että  tuo kalju mies niskaponinhäntineen on mitä parhain persoona.   60-luvun lapsia. Geriatrinen hippi? Uskoi rauhaan ja rakkauteen? 
 Unelmat yhteiskunnasta, jossa me kaikki rakastaisimme toisiamme, sotia ei olisi  ja jakaisimme toisillemme kukkia, on kuitenkin poissa.  Lapsellinenhan se toki olikin.

Tuleeko onni sitten siitä, että ostaa ja omistaa? Vai onko se, ostaminen ja omistaminen,  pikemminkin polku, jolle  loppua ei ole? 

No, minulle onnen tunteeseen riittävät lähinnä  pienet asiat.  Eikä onnellisuus muutenkaan   ole koskaan pysyvä. Pikemminkin ohikiitävä tunne.   

Kun näin tuon kauniin moottoripyörän, tuntui hyvältä. Omistaa sitä en voi enkä haluakaan.
 Mutta...kyllä minä lottoan, ja ehkä jonakin päivänä Espanjan Eno ajelee kromikaunottarella. Mutta japanilainenkin riittää. Yamaha, vaikka. Ne kun ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia ja (kuten jotkut asiantuntijat sanovat) helpompia käsitellä. 

  No, tiistaina siis  taas lottoa ostamaan! Born to be wild!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_moottoripy%C3%B6r%C3%A4n_kunnossapito