Niin nuoret kuin hieman vanhemmatkin tuntuivat ahmivan näitä kirjoja. Varauksia tehtiin, ja kirjakauppojen edessä maailmalla oli jonoja, kun uusi kirja ilmestyi, usein keskiyöllä.
Sen verran tiesin, että kyseessä oli eräänlainen "noituus" tai muu epätodellinen juttu. Ei siis minua varten. Enkä lukenut yhtään. Edes kokeeksi. Ehkä olisi pitänyt?
Tuleva vaimoni oli lukenut kaikki julkaistut kirjat ja luki myös tulevat. Hän sai minut myös tulemaan kanssaan elokuviin katsomaan kirjoihin perustuvat leffat.
Ne olivat ihan "jees" eli ihan hauskoja.
Mutta eivät nekään saaneet minua innostumaan kirjojen lukemisesta.
Jokin aika sitten löysin divarista J.K.Rowlingin aikuisille tarkoitetun romaani Paikka vapaana (The Casual Vacancy).
Kirja vaikutti heti mielenkiintoiselta. En malttanut olla lukematta kirjan saamia arvosteluja; ne olivat varsin erilaisia.
Helsingin Sanomien arvostelu on tosi rankka:
Ilman Potter-romaaneista tuttua satukontekstia monisanaisuus on usein jaarittelua – aivan kuten henkilömääräkin on realistiseen ja moderniin romaaniin ylimitoitettu.
Kirja tuntuu olevan täynnä sivuhenkilöitä, eikä yksikään heistä ole kovin kiinnostava.
Ja edelleen:
...... on kuin malliesimerkki nuorten aikuisten kirjallisuudesta, joka ei suinkaan ole uudenlaista kirjallisuutta, vaan pelkästään uusi nimi kirjoille, jollaisia on ollut aina, siltana lastenkirjoista kaunokirjallisuuden eri lajeihin, tyyleihin ja kerrontatapoihin.
Muunkinlaisia (ja nimenomaan kiittäviä) arvostelujakin on toki ollut.
Kieltämättä (kuten eräs blogisti kirjoittaa), alkuun suuri henkilögalleria voi tuottaa vaikeuksia, mutta pitemmälle lukiessa henkilöt tulevat tutuiksi ja juonen mutkat vievät mukanaan.
Pikkukaupungin poliittisia kiemuroita ja toisaalta ihmisten henkilökohtaisia ongelmia Rowling käsittelee taidokkaasti. Nuorten ja heidän vanhempiensa ongelmat eivät ole kliseisiä ja mm. pikkukaupungin ihmisten kylmä suhtautuminen huumeiden käyttäjiin tulee selvästi ilmi:
Jos huumeidenkäyttäjät ovat kunnon ihmisiä, miksi he eivät yksinkertaisesti lopeta piikittämistä ja mene töihin? Miksi heidän pitää saada valtion varoilla metadonia? Miksi heidän lapsensa, nuo rääväsuiset ja likaiset villi-ihmiset, ovat meidän lastemme kanssa meidän koulussamme?
Paikka vapaana ei ole varsinaisesti "hauska"
kirja. Siinä kun eivät noidat lentele luudilla eikä
muutakaan "pottermaista" siitä löydy.
Sen sijaan on voimakasta yhteiskuntakritiikkiä (ilman poliittista paatosta).
Samaan aikaan se on vetävä ja melko helppolukuinen (vaikka HS:n arvostelija syyttääkin jaarittelusta!)
Varmasti monet ihmettelevät, olisiko J.K. Rowling päässyt suuriin painoslukuihin "aikuisten kirjoillaan" ilman Harry Potter -kirjojen tuomaa mainetta.
Toisaalta, luultavasti Potter-kirjailijan viitta tulee pitkään pysymään yhteiskunnallisesti tiedostavan kirjailijan hartioilla pitkään.
