Kuusikymmentäluvulla populaarimusiikki koki suuria muutoksia. Ensin "brittiläinen invaasio", Beatles ja Stones ja kaikki muut, sitten amerikkalainen Bob Dylan, jonka tekstit muuttivat pop- ja rock-lyriikkaa enemmän kuin ehkä mikään muu sitä ennen.
Toki Suomikin seurasi perässä. Ns. folk-musiikki oli ollut suosittua jo pitkään, Finn Trio ja Hootenanny Trio esittivät ajoittain jopa aitoa suomalaista kansanmusiikkia. Amerikkalaisen Dylanin ja brittiläisen Donovanin akustinen lippalakki-folk synnytti tarpeen luoda suomalaiset versiot: Depraveds-yhtyeen laulaja Antti Hammarbergista tuli sujuvasti Irwin Goodman. Hämeenlinnasta löytyi toinenkin "folkkari": Folk-Fredi (Matti Siitonen).
Folk-innostus muotina hiipui aikoinaan. Bob Dylan alkoi esittää laulujaan rock-yhtyeen kanssa (saaden yleisön alkuun buuaamaan). Irwin Goodman lähti tekemään suomalaista iskelmää, voitti pari Syksyn Sävel -kisaa. Folk-Fredin nimestä pudotettiin pois Folk- ja musiikki muuttui perusiskelmäksi. Mm. italohitit tekivät miehestä supersuosistun.
Irwin Goodmanista tuli jonkinlainen kansanjuntti. ( Typerämpää laulutekstiä saa hakea.) "Outo kansa korvessansa rällästi ja joi
Ja lämpimikseen muijiansa turpiin mukiloi.
Selvin päin ei turhaa sanaa kuultu niillä main
Ja juovuksissa kiroiltiin ja puukoteltiin vain."
Monelle suomalaiselle miehelle junttius on ilmeisesti sama kuin miehekkyys.
Suomalainen tosimieshän juo kaljaa ja kossua, syö lenkkimakkaraa ja makaroonilootaa eikä koske kaninruokaan eli salaatteihin.
Jopa tunnettu suomalainen teollisuusjohtaja totesi aikoinaan (80-luvulla) jotenkin siihen tapaan, että ei väliä jos joskus pöytää kaatuu, kunhan kauppoja syntyy. Venäläisten /neuvostoliittolaisten kanssa neuvottelut olivatkin ilmeisesti usein hyvinkin "kosteita".
Perussuomalaiset tekivät junttiudesta poliittisen hyveen: puolueen puheenjohtaja Timo Soini tykkää makkarasta, vihaa vihreitä ja feministejä ja kaikkia liian akateemisia tai älyllisiä ihmisiä. Hän on kirjoittanut kirjan Maisterisjätkä...plokin pitäjä kun on kansanmies...
Suomalaiset sanovat mielellään, että eivät välitä small talkista. Että suomalainen on luonnostaan rehellinen ja maanläheinen.
Junttius on kuitenkin eri asia, lähinnä typeryyttä. Ei mitään, mistä pitäisi olla ylpeä.
Jokin aika sitten muutamat perussuomalaiset ihmettelivät, miksi kummassa tiedotusopin opiskelijoissa on niin paljon vihreitä ja/tai vasemmistoa kannattavia opiskelijoita. Ja vain muutama persu...
Turha ihmetellä. Nuorisossa on tulevaisuus.
