torstai 5. toukokuuta 2016

On niin helppoa tottua onneen...ja alkoholiin?







Millä mittarilla tahansa mitattuna jokseenkin vaatimattoman koulumenestykseni harvoja valopilkkuja oli, että minun oli melkoisen helppo oppia vieraita kieliä. Hieman suuremmalla innostuksella opiskeluun ja koulutyöhön siitä olisi voinut tulla jopa tie ammattiin.

Koulu ei vain kiinnostanut.  Siksi keskikoulun jälkeen ajauduin (aivan oikea sana) kauppaoppilaitokseen. 
  
Kauppaopistossa saksaa opetti pieni, hieman pyöreä mies, jota oppilaat kutsuivat nimellä Putte (vai oliko se sittnkin Patu?). Oikean nimen olen autuaasti unohtanut. Yksi hänen oppilailla käännättämiään sanontoja oli Es ist sehr leicht zu Alkohol zu gewöhnen. On hyvin helppoa tottua alkoholiin. No, olihan niitä varmasti monta muutakin. Tämä vain jäi mieleen, nuori mies (minä) kun mietti, josko oli tarkoitettu varoitukseksi vastaisen elämän varalle...ehkä ope iltaisin laittoi itselleen brandylasillisen tai pari, tai kippasi muutaman saksalaisoluen? Wer weisst? 

Johtuneeko siitä, että olen viime aikoina puhunut saksaa melko paljon (mm. muutamat "koiraihmiset", joita tunnen, ovat saksalaisia ), olen muistanut monta saksalaista "schlageria" vuosien takaa. 

Yksi lauluista on Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne.  Olin aivan varma, että kyseessä oli jokin saksalaisen schlagerin eli iskelmän kulta-ajan tuote. Vaan ei, laulu edusti Saksaa Eurovision laulukilpailussa vuonna 1964. Laulaja oli Nora Nova. Menestys ei ollut kaksinen. Aika oli ajanut ohi tällaisesta musiikista.  

Suomeksi laulu levytettiin nimellä On  helppoa tottua onneen.  




Ennen amerikkalaisen ja myöhemmin brittiläisen musiikin maailmanvalloitusta, saksalainen iskelmämusiikki oli hyvin suosittua Suomessa. Samoin italoiskelmä.  

Tänä päivänä angloamerikkalainen musiikki jyrää melkein kaiken alleen, jopa suomalaiset, maailmalla menestyvät yhtyeet  esittävät musiikkia,  (usein  hevimetallia) jossa on  tuskin  mitään "suomalaista" jäljellä. 

On jotenkin raikasta kuunnella välillä  wanhaa hyvää iskelmämusiikkia, ilman nostalgista rautalankasovitusta, kuten on niin usein tämän päivän  suomi-iskelmässä.  Kannattaa muuten muistaa, että 60-luvulla iskelmä ja rock eivät olleet symbioosissa Suomessa.   Itse kuuntelenkin mieluummin Olavi Virtaa kuin niitä, jotka häntä kopioivat tänä päivänä. 

Mutta sehän on jokaisen oma valinta.  

Bei mir bist Du shein.







 

Bates Motel