Muusikko on ihminen joka soittaa instrumenttia tai laulaa.
Ulkoisesti hän yleensä muistuttaa paljon ns. tavallista ihmistä (homo sapiens). Ulkonäön ei kannata kuitenkaan antaa johtaa harhaan.
Muusikon lapsuus on lähellä tavanomaista. Jotkut ovat ylivilkkaita, jotkut hiljaisia. Monet kuitenkin rummuttavat pöytää tai ovat laulavinaan, pitäen mikrofonina mm. hiusharjaa tms. Näitä oireita ei vanhempien kannata kuitenkaan säikähtää.
Jos kysymyksessä on rock-muusikko, olemukseen voi kuulua hyvin pitkät hiukset, joskus parta ja/tai pulisongit. Rockmuusikon eli rokinsoittajan instrumentti on yleensä kitara tai rummut. Henkilöä, joka rokkiorkesterissa soittaa bassoa, kutsutaan usein muusikon parhaaksi ystäväksi, mikä ei luonnollisestikaan aina pidä paikkaansa. Varsinkin rock-yhtyeissä veljekset ovat usein toistensa suoranaisia vihollisia, jotka tuskin sietävät toisiaan, paitsi silloin, kun rahoja jaetaan. Silloin he tappelevat kuten vain veljekset voivat.
Jazz-muusikko taas on ns. älykkö, joka vihaa yleisöä. Se kun ei yleensä tiedä (siis yleisö) musiikista enempää kuin sika hopealusikasta. Siksi jazz-muusikko joskus sydän verta itkien alkaa soittaa esimerkiksi iskelmää tai humppaa. Kerää rahat ja palaa kotiin kuuntelemaan John Coltranea.
Muusikoille ominaista on ns. huumori, jota tavallisen ihmisen on vaikea ellei jopa mahdotonta ymmärtää.
Suomessa aikoinaan oli tavallista, että keikkaa tekevät muusikot, jotka eivät pystyneet maksamaan hotellien korkeita maksuja, joutuivat yöpymään milloin minkäkinlaisissa murjuissa. Niinpä jotkut keksivät nimikseen sellaisia hauskoja juttuja, kuten Topi Sorsakoski.
Yksi heistä ikäänkuin adoptoi tuon nimen, rockin sijaan alkoi imitoida Olavi Virtaa,tuli hyvin suosituksi ja pystyi näin ns. kusettamaan ihmisiä. Ihan hyvä! Sehän on muusikon elinehto!
Oma lukunsa on muusikoiden hauskanpito työssä. Se tapahtuu esimerkiksi laulamalla La Cucaracha -kappale ihan omilla sanoilla:
La cucaracha, la cucaracha,
ya no puede caminar =
Ja kuka rahat saa ja kuka rahat saa?
Ja kuka kusi kaminaan.
Muusikon elämä on vaihtelevaa, ja usein he (jos onnistuvat elämään vanhaksi) muistelevat mieluusti uransa huippuaikoja.
"Niin paljon olis muisteltavaa, kun vaan muistais" totesi muuankin, kun istuimme olusilla. "Niih", vastasin tähän, "nii olis!"
