Kun olin lapsi, kuulin usein fraasin, kuinka Paavo juoksi Suomen maailmankartalle.
Se Paavo oli tietysti Paavo Nurmi. Varmasti Nurmea ei ole syyttä arvioitu yhdeksi maailman kaikkien aikojen parhaista urheilijoista. Nuori, vasta itsenäistynyt kansa tarvitsi sankareita.
Urheilua on aina käytetty poliittisesti ja kansallisesti hyväksi. Kun "Itä-Saksa" halusi näyttää olevansa todellinen kansakunta, yleisurheilumenestys näytteli tärkeää osaa. Neuvostoliitto oli kansojen tasavertainen liitto, ja urheilun piti osoittaa sosialismin paremmuus.
DDR:n (eli Itä-Saksan) menestys paljastui perustuvan paljolti dopingiin. Suomen valtava menestys 1970-luvulla ei luultavasti myöskään johtunut pelkästään valmentajien omaksumista ddr-tyylisistä valmennusopeista. Kaikki suomalaiset tietävät, millaista likapyykkiä on pesty sittemmin mm. hiihdossa.
Doping ei ole ainoa "paha" asia. Nyt käynnissä olevissa Afrikan jalkapallon mestaruuskisoissa Zimbabwe näyttää jatkavan semifinaaleihin tätä kirjoittaessani.
Jos näin käy, maata diktatorisesti johtanut
Robert Mugabe saa uuden sulan hattuun.
Monet ihmiset sanovat, ettei politiikkaa pidä sekoittaa urheiluun. Ehkä ei. Mutta kautta aikain, poliittiset johtajat ovat ottaneet täyden hyödyn urheilusta. Hitlerin olympiakisat, Moskovan olympiakisat...
Ei minulla ole mitään zimbabwelaisia jalkapalloilijoita vastaan. He pelaavat omasta ja maansa kunniasta. Ja hyvä niin. Tässä maailmassa, mikä on kaukana ihanteellisesta, vain on niin, että usein väärät ihmiset saavat kunnian ja hyödyn muiden työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti