Superviikonloppu.

Viime viikonloppu eli la-su 19. - 20, toukokuuta oli urheiluhullun taivas. Tai ainakin melkein.
Jääkiekossa jaettiin MM- mitalit, jalkapallossa pelattiin Champions Leaguen eli Mestarien Liigan loppuottelu.

Ei tarvitse ilmeisestikään olla jääkiekkofani Suomessa, että tietää että Leijonat eivät ottaneet kultaa kotikisoissaan. Eivät niitä himmeämpiä mitaleitakaan. Kuinka moni todella, "aikuisten oikeesti", siihen uskoi? Toivoahan aina voi, ja pitää.

Se, että  paras joukkue voitti, on fakta. Venäjä oli ylivoimaisesti paras joukkue kisoissa . Kaikilla osa-alueilla.
Suomen sijoitus, neljäs, on "pahin" mahdollinen. Pronssi olisi ollut lohtu, vaikkakin melko laiha. No, rakkain vihollinen Ruotsi jäi mitalipelien ulkopuolelle, samoin supertähtien Kanada.

Lippujen hinnoista on puhuttu ilmeisesti tarpeeksi.  Ja.  toivon mukaan, järjestäjät ottivat opikseen. Seuraavat kisat kun ovat Ruotsissa ja Suomessa. Jälleen.

Jalkapallossa maalit ovat usein tiukassa. Siinä missä kiekossa parin-kolmen maalin johto voi kääntyä tappioksi (Suomi jos kuka tämän tietää!), jalkapallossa yksi ainoa onnistunut hyökkäys voi olla tarpeeksi.
Chelsea pääsi loppuotteluun oltuaan jyrän alla molemmissa otteluissa FC Barcelonaa vastaan.
Loppuottelu Bayern Müncheniä vastaan  jatkui samaan tapaan. München hallitsi.  1 : 1 varsinaisella peliajalla, jatkoajalla ei maaleja.
Rangaistuspotkukilpailu toi voiton  Chelsealle.

Chelsean faneja lukuunottamatta kukaan tuskin uskoo että joukkue on Euroopan paras.
Cup-systeemi on raaka.
Mutta. Tässähän   on urheilun "kauneus".  Kukapa haluaisi seurata urheilua, missä se "parempi" takuuvarmasti voittaa? No, joukkueen fanit, totta kai...

No, Neuvostoliitto voitti vuonna 1986 maailmanmestaruuden isäntänmaana. Ja kuinkas kävi? Koko Neuvostoliitto hajosi   muutama vuosi sen jälkeen!

Ensi vuonna jatketaan. Mutta, sitä ennen: jalkapallon Euroopan mestaruuskisat! Niin, ja onhan ne euroviisutkin kuulema tulossa...