Sekä Suomessa että Ruotsissa ovat lippujen hinnat herättäneet närää; monella tavallisella kiekkofanilla ei ole ollut mahdollisuutta seurata kisoja paikan päällä. Samanaikaisesti sponsoroidut ryhmät ovat ollee kaikkea muuta kuin todellisia kiekkoilun ystäviä; se että minuuttia ennen ottelun loppua aletaan valua pois, kun tilanne on vielä tiukka 1 :0, osoittaa että lopputulos ei ihmeemmin kiinnosta, tai että ei tajuta että maali voi tulla viime sekunneilla.
Kun Suomen katsomot ovat olleet puolityhjiä, sama ilmiö on tapahtunut naapurissa. Lehtitietojen mukaan vain Ruotsin ottelu Venäjää vastaan oli loppuunmyyty. Edespuoliväriottelu Tsekkiä vastaan ei katsomoa täyttänyt.
Ruotsin kiekkojohtajien tuskaa lisää tietysti Ruotsin putoaminen jatkosta.
Siinä missä Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja varmasti meidän kaikkien lailla iloitsi Leijonien upeasta voitosta USA:sta, "verivihollisen" tappio ei varmaankaan ole hyvä uutinen Suomen kisajärjestäjille. Tuhannet ja taas tuhannet ruotsalaisfanit jäävät tulematta loppuotteluihin. Unelmafinaali olisi tietysti ollut Suomi - Ruotsi.
Mitenkä on sitten Suomessa. Putoaako päitä, vai tapahtuuko sama kuin maan politiikassa: "Otan täyden vastuun!" sanoo poliitikko, ja pitää pallinsa.
No, katsellaan kisat loppuun.
Jos Leijonalauma yllättää(?) ja ensin menee loppuotteluun ja siinä tuo kultaa, fanien muisti on lyhyt ja kultahuumassa ollaan pitkämielisiä. Jos matka olisi jo katkennut, tilanne olisi varmasti toinen.
Raha ei tee onnelliseksi. Toisaalta väitetään että kurjuutta on helpompi kestää jos sitä on...
Sanotaan myös että ahneella on p*****nen loppu. Suomen jääkiekkomaajoukkue voi tuoda mainetta ja kunniaa maalle ja iloa ja itsetuntoa suomalaisille. Suomen Jääkiekkoliitosta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti