Asialla eivät siis ole ne kuuluisat kukkahattutädit, joiden hössötykseksi yleensä kaikki "huolestuminen" yleensä laitetaan.
" Olemme huolissamme Millanin esityksestä. Suuren yleisön edessä pikaratkaisun hakeminen on mahdotonta ja koiralle stressaavaa."
- SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö.
Ymmärrän kyllä että tällainen show tuntuu väärältä paikalta, ja koirat todellakin voivat stressaantua suuren yleisön edessä. Mutta miksi sitten ns. koiranäyttelyt ovat sallittuja? Olen nähnyt joitakin näyttelyitä televisiossa, ja jotkut koirat näyttävät olevan todella sitä mieltä että ne olisivat paljon mieluummin missä tahansa muualla.
SEY:n mukaan asiantuntijat pitävät Millanin käyttämiä koulutustekniikoita haitallisina eläimille.
Keitähän ovat nämä asiantuntijat?
Olen ollut Dog Whisperer -ohjelman (El Encantador de perros) seuraaja useiden vuosien ajan. On innostavaa ja joskus miltei uskomatonta seurata miten Milan saa koirat rauhoittumaan, tottelemaan. Kuten hän itse sanoo, hän ei kouluta koiria vaan ihmisïä. Koirien omistajia.
Jotkut ovat väittäneet että Eurooppaan tuodaan "leikattuja" versioita. Amerikkalainen facebook-ystäväni kertoo ettei ainakaan hän ole koskaan nähnyt ohjelmaa missä koiria olisi kohdeltu huonosti.
Joskus vuosikymmeniä sitten punkyhtye Sex Pistols oli tulossa Suomeen. Sen ajan kukkahattutädit yhdessä kommunistinuorten kanssa estivät yhtyeen tulon, koska se kuulema oli natsimielinen, käytti svastikaa ym. Näiltä "hyvää tarkoittavilta" tahoilta jäi tajuamatta että kysymyksessä oli provokaatio jonka tarkoitus oli pikemminkin shokeerata, ei houkutella nuoria totalitarismiin vaan juuri päinvastaiseen. Olemaan yksilöitä. Olemaan rohkeita.
Ruotsalaisille irvisteltiin joskus että he yrittävät olla jonkinlainen Maailman Omatunto. Suomen maine tiukkapipoisten valtakuntana ei ainakaan vahvistu jos Milanin tulo estetään.
Joskus kun kävin espanjankielen kurssia, tanskalainen "oppilas" vitsaili että Ruotsi on ihan hyvä maa, siellä on vain liian monia ruotsalaisia.
Suomeen monet eivät halua ihmisiä muualta. Olisikohan syytä?
Ehkä se tiukka ja puristava villapipo olisi hyvä ottaa välillä pois päästä? Jos sinne pipon alle mahtuisi enemmän ajatuksia, jotakin ihan uutta? Ja olisiko joskus hyvä olla jonkin asian puolesta, eikä aina vastaan?
