"- Miksi sinut kauas karkoitin?
- Kauempaa näät ehkä paremmin?"
Näin lauloivat suomalaiset Jarkko ja Laura monesti kultaiseksi kutsutulla 60-luvulla. Silloin alettiin olla Suomessakin kansainsvälisiä. Sodanvastaisuus oli muotia. Ja yhä enmmän Vietnamin sodan laajennettua.
Tuo vanha sanonta kaukaa näkemisestä voi pitää joskus paikkansa.
Olen ollut poissa Suomesta pian kaksi vuosikymmentä . Kun seuraan maan uutisia, mikä internetin ja television 24/7 -kanavien ym. kautta on yhä helpompaa, en voi sanoa että näkisin silti todella hyvin entisen kotimaani elämään ja ilmiöihin. Pikemminkin päin vastoin.
Maa tuntuu muuttuneen hurjaa vauhtia.
Eikä välttämättä parempaan suuntaan.
Joskus ircin aikoina ihmiset kertoivat joillakin kanavilla kuinka Suomi on menossa hurjaa vauhtia kohti ns. kovia arvoja. "Köyhät kyykkyyn". Ajattelin silloin että ehkä kysymys on vain heidän omista mielipiteistään.
Keskustelut siskojeni ja veljieni kanssa todistivat että mitään radikaalia muutosta ei ollut (ainakaan vielä) tapahtunut. No worries?
Vuosia on kulunut. Maahanmuuttajia vastaan taisteleva puolue sai suuren vaalivoiton. Onko kyseessä siis "äärioikeistolainen, populistinen puolue" kuten esim. Espanjan (ja koko muun Euroopan)
uutisissa on annettu ymmärtää? Tuskin. Perussuomalaiset itse kutsuvat itseään ei-sosialistiseksi työväenpuolueeksi. Jätetään se heitto saksalaisesta "työväenpuolueesta" (Arbeiterpartei) sikseen.
Eivät perussuomalaiset natseja ole. Vain (useimmiten) vähän koulutusta ja sivistystä saaneita ihmisiä jotka pelkäävät tulevaisuutensa vuoksi.
Voiko ylipäänsä olla patriootti, arvostaa maata, kansaa ja kulttuuria olematta natsi tai äärioikeistolainen?
Varmasti. Neuvostoliitossa kutsuttiin Toista Maailmansotaa nimellä Suuri Isänmaallinen Sota. No, taitaa olla jotakin mitä tuskin kannattaa verrata nykyaikaan?
Miten sitten itse koen suomalaisuuden, isänmaan, isänmaallisuuden?
Monet suomalaiset täällä Espanjassa kokevat voimakkaasti itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, jotka sattuvat samaan aikaan kuin paikallinen Dia de la Constitution eli perustuslain päivä mitä on vietetty Espanjan palattua demokratiaan Francon diktatuurista. Useat Aurinkorannikolla elävät ihmiset ovat eläneet ajan milloin Suomen tulevaisuus itsenäisenä valtiona oli vaakalaudalla. Toki ymmärrän heitä.
Olen elänyt miltei koko elämäni maassa joka on demokraattinen. Suomessa. Missä ihmisiä ei ole laitettu vankilaan poliittisten mielipiteiden tai "väärän" uskonnon vuoksi. Isäni on taistellut sekä talvi- että jatkosodassa.
Miksi, kuitenkin, tunnen että kun juhlitaan itsenäisyyttä, ei juhlita sitä tavalla joka (minun mielestäni) on se paras? Miksi ei juhlita itsenäisyyttä karnevaalin tapaan vaan valutetaan kyyneliä niiden puolesta jotka antoivat elämänsä? Kaikki kunnia heille, tietysti. Ehkä voisimme kuitenkin julistaa Juhannuksen (tai minkä tahansa kesäviikonlopun?) toiseksi juhlaksi Vapaalle, itsenäiselle, modernille Suomelle? Kylmä, räntäsateinen joulukuun kuudes tuskin on mikään Ilon Päivä.
Älkääkä edes yrittäkö kertoa minulle että itsenäisyys EI olisi iloinen asia. Sehän on! Nauttikaa siitä. Kukin tavallanne. Nostan kaljani (espanjalaisen) Suomelle. Kippis!
