Who wrote the book of love? Kuka keksi rakkauden?

Ns. heavy metal - musiikin eli suomalaisittain hevimusiikin kannattajien keskuudessa on useita faneja jotka kertovat jokaiselle halukkaalle (tai haluttomalle) kuinka englantilainen Black Sabbath -yhtye miltei yksin kehitti koko musiikkisuunnan 70-luvun alussa. Tämähän ei tietenkään ole totta.  Jo 60-luvulta lähtien ja varsinkin 70-luvun alussa oli useita yhtyeitä jotka soittivat "raskasta rockia", kuten tuosta heavy metal- linkistäkin voi todeta.

Nimi heavy metal juontanee Steppenwolf-yhtyeen klassikosta, kyllästymiseen asti elokuvissa, tv:ssä, mainoksissa soineessa, vuonna 1968 julkaistusta Born to Be Wild  - kappaleen tekstistä:

      I like smoke and lightnin' Heavy metal thunder Racing in the wind And the feeling that I'm under.

YouTube  on sivusto jolta löytyy musiikkia kaikkeen makuun, ja kuuntelijat voivat myös laittaa kommenttejaan. Useimmiten kommentoijat ovat ns. faneja, ja negatiivinen kritiikki saa helposti aggressiivisia vastauksia. Erilaiset väittelyt ovat myös turhankin tavallisia. 


Yksi väittelyjen aiheita on juuri heavy metal -musiikin alkuperä. Toinen, vahvoja tunteita herättävä aihe on vanha kunnon 50-luvun rock and roll. 

Joillekin ihmislle on ehdottoman selvää että Elvis Presley oli pelkkä kopioija. Musta musiikki, jota kutsuttiian alkuun nimellä race records, myöhemmin rhythm and blues on heidän mielestään ainoaa oikeaa afroamerikkalaista musiikkia,. jonka Elvis ja muut valkoihoiset laulajat ja tuottajat kopioivat ja "vesittivät".
Väite pitää kyllä osittain paikkansa; monet mustan laulajan tai yhtyeen kappaleet levytettiin 50-luvulla uudestaan, "siistittynä" versiona, usein sanoja muutellen. Esimerkkeinä vaikkapa Pat Boone, Bill Haley, Ricky Nelson jne.

Elviksen nimittäminen pelkäksi imitaattoriksi on solvaus. Hän oli yksi rock and rollin pioneereja joka yhdisti (muutaman muun laulajan tavoin) mustaa musiikkia valkoiseen kantrimusiikkiin luomalla näin uudenlaista musiikkia. Siinä missä monet katosivat kuvioista tai säilyttivät tyylinsä ja vain toistivat hittejään vuodesta toiseen, Elvis laajensi musiikkiaan balladeihin, perinteisee kantriin, gospeliin jne.
Rockabilly, r&b:n ja kantrin fuusio,  on säilynyt edelleen omana rockin muotonaan, kun rock and roll (nykyisin useimmiten vain rock) on hajonnut useaan eri tyyliin. Perinteinen "rasvalettirock" ei ole koskaan todella kadonnut, ja joka vuosikymmenellä on uusi nostalgiakausi jolloin mennään takaisin juurille. Myös 70-luvun punk oli paluuta perusasioihin, takaisin 2-3 minuutin kappaleisiin kaikenkarvaisista rock-oopperoista ja progressiivisesta rockista.


Jokaisella rocking genrellä on omat pioneerinsa, joku tai joitakin suuria nimiä joita pidetään koko tyylin prototyyppinä. Viisikymmentäluvun rock, blues, 60-luvun pop-musiikki, soul-musikki, 70-luvun metalli,  punk, uusromantismi, 80-luvun syntikkamusiikki, 90-luvun brittipop, r&b-musiikin uusi nousu...

Tänä päivänä on miltei mahdotonta luoda kokonaan uutta, ennenkuulumatonta musiikkia. Kaikki perustuu johonkin aikaisemmin tehtyyn. Kiistelyt mitä kukakin on kehittänyt ovat turhia.  Aivan samoin kuin musiikin arvottaminen hyvään ja/tai huonoon. Joillekin meistä  musiikki on pelkkää taustahälyä tai kuin seinäpaperia, huomaamatonta ja häiritsemätöntä.  Monet nuoret haluavat palvoa Suurta Idolia  ( joka on suosittu siksi koska on suosittu tai koska kaikkivaltias MTV näyttää videota päivittäin...)
Sille joka kuuntelee musiikkia kokeakseen uusia (tai yhä uudellen samoja) elämyksiä, maailma on täynnä seikkailua.

 

P.S. Kappaleen Book of Love levytti amerikkalainen yhtye The Monotones vuonna 1957 ja se sijoittui Billboad-lehden listalla parhaimmillaan sijalle 5.

Kaija Koon kysymykseen en valitettavasti osaa vastata.

  

Kuormista ja niiden kantajista

Kun runsaan vuoden aikana auto, joka on jo 10 vuotta vanha, menee kolarissa korjauskelvottomaksi ( =korjaamien tulisi kalliimmaksi kuin auton arvo), lämminvesivaraaja  lakkaa toimimasta, tiskikone hukkaa ohjelmansa, voisi ajatella että hilpeäkin mies alkaisi murtaa suuta, vääntää  päätä,  murtaa mustaa haiventa...vai miten se nyt menikään Kalevalassa? Tai ainakin latoa ärräpäitä, potkia kaikkea mikä ei liiku.

Vaan kun ei.

No onko se Rane  nyt alkanut joksikin geriatriseksi hipiksi? Idunsyöjäksi? Positiivariksi?
Vai onko se tullut uskoon? Julistaa ilosanomaa?  Vai johtuuko se siitä verestä (litratolkulla, voin vakuuttaa) mitä sille annettiin sydänleikkauksen yhteydessä : espanjalaista, luultavasti andalusialaista verta. Ranesta tuli melkein espanjalainen?  "Que será será".

Jossakin Raamatussa (kai?) sanotaan että kenellekään ei anneta sellaista kuormaa mitä ei jaksa kantaa. Valitettavasti näin ei ainakaan minun mielestäni  ole. Monet eivät jaksaa kantaa sitä taakka mitä pelkkä elämä tuo.  Toiset, taas, toisaalta, pystyvät kantamaan taakan mikä tuntuu  olevan aivan liikaa.

En minä nyt NIIN naiivi ole että sanoisin että se että kun on käynyt kuoleman portilla (parikin kertaa) ja selvinnyt, se auttaisi laittamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat oikeaan järjestykseen.
Toisaalta, kun olen lähinnnä Facebookin kautta tullut tuntemaan ihmisiä ( sekä nuoria että  keski-ikäisiä) joiden parhaat vuodet pitäisivät olla joko käsillä tai vasta edessä , olen oppinut arvostamaan niitä jotka jaksavat uskoa elämään ja taistella sen puolesta, silloinkin kun se tuntuu olevan pelkkää kärsimystä ja fyysistä tuskaa. Eikä  huomisesta tiedä.  Eikä kenenkään ikääntymisenkään pitäisi olla pelkkää luopumista, pahaa oloa, niinkuin se monelle on. Jos olet yksi näistä ihmisistä, tiedät mistä puhun.

Juuri nyt en tiedä miten ja milloin voimme ostaa/korjata astianpesukoneen. Boilerikaan ei toimi.  Jos sanon että ei harmita yhtään, valehtelen. Harmittaa. Voisin jopa käyttää sitä naisen genitaalialuetta kuvaavaa sanaa. Vaan en käytä. Kuorma taitaa olla juuri ja juuri sellainen jonka jaksan kantaa. Hyvä niin. Ainakin yritetään.

Toivon kaikille voimia. Varsinkin niille, joille elämän lotto on antanut pelkät lisänumerot. Mehän olemme enemmistö.  Tsemppiä, ystävät! Jos uskoisin johonkin korkeampaan toivottaisin siunausta. No. Antaa mennä. Toivotan joka tapauksessa! :) Vointeja, jaksamista. Uskoa huomiseen!

Sarvista härkää...

Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut tässä Espanjaan kuuluvassa autonomisessa tasavallasa huhtikuussa 2010. Sunnuntaina Barcelonan  ainoalla härkätaisteluareenalla Monumental-areenalla kuusi härkää tapettiin 20 000 innokkaan fanin hurratessa. Mukana oli kolme Espanjan tunnetuinta matadoria, joukossa Espanjan tämän hetken  kuuluisin härkätaistelija Jose Tomas. Katalonian oma poika Serafin Marin sai kunnian (?) lopettaa viimeisen, kuudennen härän.

Areenan ulkopuolella tunteet kävivät kuumana kun taistelujen vastustajat ja kannattajat huutelivat toisilleen solvauksia.  "Shown" jälkeen härkätaistelijat ja heidän kannattajansa marssivat kaupungin läpi. Television uutinen näytti mm. nuorehkon naisen joka sanoi kysymyksessä olevan "vapauden ja kulttuuriperinteen rajoittamisen".  Härkätaistelijat antoivat myös kommenttinsa.



Härkätaistelu on tyypillisesti eteläespanjalainen ilmiö, toki mm. Madridissa on kuuluisa areena Las Ventas ja Ernest Hemingway ihastui lajiin Pamplonassa, Navarrassa sijaitsevassa kaupungissa, joka 
on tunnettu 6–14. heinäkuuta järjestettävästä San Fermínin festivaalista ja erityisesti 7. heinäkuuta tapahtuvasta härkäjuoksusta, toisesta kyseenalaisesta "urheiluljajista" jossa joka vuosi loukkaantuu ja jopa kuolee ihmsiä, usein turisteja.
Härkätaistelua harjoitetaan myös joissakin Latinalaisen Amerikan maissa.
Kanarian saarilla härkätaistelu on ollut kiellettyä jo kymmenen vuotta. 

Onko härkätaistelu todellakin jotakin sellaista espanjalaiseen kulttuurin ja elämäntapaan kuuluvaa että se pitäisi sallia ja säilyttää? Oikeistopuolue Partido Popular eli Kansanpuolue yritti estää lakimuutoksen vetoamalla siihen että härkätaistelu kuuluu suojeltaviin kansallisiin kohteisiin. Yritys kuitenkin epäonnistui. Asia on joka tapauksessa osin poliittinen, Katalonia on monessa suhteessa vapaamielisimpiä alueita Espanjassa, ja härkätaistelun kieltäminen korostaa autonomisen alueen halua itse päättää omista asioistaan.

Monet espanjalaiset pitävät härkätaistelua pikemminkin taidemuotona kuin urheiluna. Kirjailija Hemingwayta kiehtoi lajin maskuliinisuus, dramaattisuus. Pamplonan kokemuksista syntyi Hemingwayn ensimmäinen menestysromaan,  Ja aurinko nousee.

Ei-espanjalaiselle härkätaistelu yleensä on vastenmielinen, eläintä halveksiva laji, jota pidetään  jopa eläinrääkkäyksenä. Minultakin on joskus kysytty enkö halua kokea jotakin niin todella espanjalaista. Vataus on ehdoton EI.
Kulttuuri, perinteet. Olipa mistä ihhimillisen toiminnan lajista tahansa kysymys, niitä pitää  kunnioittaa, mutta niiden oikeutus ja arvo pitää myöskin voida asettaa aika ajoin kyseenalaiseksi. Mielestäni Katalonian päätös on ollut oikea, ja toivon että muukin osa Espanjaa seuraa perässä.  Maassa joka on maailmanmestari jalkapallossa, koripallossa, huippu tenniksessä, autourheilussa, pyöräilyssä,  moottoripyöräilyssä  - listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin - on varmasti ilon ja  ylpeyden aihetta riittämiin ilman
eläinten turhaa kiduttamista ja  teurastusta.

Kaikki muuttuu...paitsi Paavon toive

"Kaikki muutttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää." Näin Four Cats joskus kauan sitten.
Silloin, kultaiseksikin kutsutulla 60-luvulla tuskin osattiin edes kuvitella sitä vauhtia miten maailma muuttuu nyt, uudella vuosituhannella ja  jo pari vuosikymmentä aikaisemminkin. 
Paavo Väyrynen ennnusti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan uusi tuhatvuotinen valtakunta ja pani toiveensa siihen pyrkiessään kalifiksi kalifin paikalle eli Urho Kekkosen seuraajaksi.

Kuten tiedämme nyt, näin ei käynyt. Neuvostoliitto romahti, ja samalla hajosi koko itäblokki.
Samalla Paavon itäkortti tuli arvottomaksi.

60-luvulle ollaan silti haikailemassa monella muullakin taholla kuin keskustapuolueessa. Tuolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta jakoivat Suomen; ay-liike piti huolen työläisistä, Kepu maanviljelijöistä. Kokoomus oli vihelletty paitsioon, sen kun uskottiin (uskoteltiin) olevan uhka idänsuhteille. 

60-luvulla Suomen lintukotoon iski kyy: Kekkosen arkkivihollinen,  Maalaisliitosta pois potkittu Veikko Vennamo toi "uuden puolueen" eli Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaan ja sai murskavoiton vuonna 1970. Puolueella oli jossakin vaiheessa tärkeä asema maan politiikassa, mutta sen hajoamien kahtia 1972 oli lopun alkua. Taloudelliset sotkut ja sisäiset riidat johtivat suosion romahtamiseen.
SMP:n johto päätti perustaa tilalle uuden Perussuomalaiset-puolueen joka rekisteröitiin vuonna 1995.

SMP säilyi rekisterissä muodollisesti vuoteen 2003. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset  saivat  murskavoiton.

Perussuomalaiset on kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittinen puolue, EU-kriittinen puolue. Minkä puolesta se on jäänee useimmille epäselväksi.   Jotkut puolueen jäsenet ja kansanedustajat ovat aiheuttaneet melkoista hälyä kommenteillaan, kuten neuvomalla kreikkalaisia tekemään sotilasvallankaappauksen, kansa kun ei ilmeisesti tyhmyyttään näe omaa parastaan eli suostu erilaisiin etuuksien leikkauksiin.

Perussuomalaisten valtuutettu kirjoitti  Uuden Suomen verkkosivulle kommentin, jossa hän puhuu muslimisynnyttäjien tappamisesta. Kirjoitus liittyi uutiseen, jossa kerrottiin teini-ikäisen tytön kuolleen raipaniskuihin Saudi-Arabiassa. Sama kirjoittaja on myös väittänyt että ns. halokaustia on liioiteltu, ja syyttävä sormi osoittaa edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Propagandaa, kuulema. Sinänsä aika yllättävä mielipide mieheltä joka on kotoisin  Belgiasta, maasta joka oli natsimiehityksen alla.

Kauan sitten, sillä kuusikymmentäluvulla kesällä paistoi aina aurinko. Maalla lanta haisi ja kärpäset pörräsivät. Maitolaiturit olivat paikoillaan, ja  viikonloppuna kirkonkylän lavalla soi tango.  Mustia naamoja ei näkynyt kuin korkeintaan televisiossa ja neekerin pusun voi ostaa siitä osuuskaupan myymälästä. 
Nuoret nyt kyllä kasvattivat pitkää tukkaa ja kuuntelivat rockin rämpytystä, mutta muuten maassa ja maalla oli rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

"Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois...." Niinhän?  

Muutakin kuin flamencoa ja baila baila- diskoa eli mitä voi kuulla aurinkoisella rannikolla

Aurinkorannikolla ja koko Etelä-Espanjassa on tuhansittain pienempiä ja suurempia ravintoloita, baareja ja kahviloita. Useissa ravintoloissa on tarjolla elävää musiikkia. Sitä flamencoakin ON tarjolla, esittäjinä yleensä gitanot eli mustalaiset. Joissakin tapauksissa musiikkia on hieman "laimennettu" ulkomaalaisten turistien ja muiden vieraiden makuun paremmin sopivaksi.  Flamenco kun aidoimmillaan ja alkuperäisimmillään luultavasti on hieman liian rankka kokemus rantalomalaiselle. Flamencolle läheistä sukua on sevillanas-tanssille. Monet nuoretkin tanssivat tätä, iloista tanssia, joka kuuluu erityisesti fiestoihin.

Turisteja viihdyttää  usein kahden tai kolmen kitaraa soittavan ja laulavan miehen ryhmä, ja materiaali on tietysti lähes kaikille jo valmiiksi tuttu: Malagenia, Besame Mucho, Guantanamera,  Angelitos negros, La Cucaracha, Canta no llores, Donde Estan Tus Ojos Negros eli suomalaisittain Onnestain on puolet sinun. ...ja sekaan sitten ehkä jokin uudempikin latinohitti.  Toisinaan taas ravintolassa vierailee yksinäinen trubaduuri, joka soittaa hetken, kerää sitten hattuunsa kolikoita ja poistuu, mahdollisesti seuraavaan kapakkaan. Tänä päivänä vieraileva muusikko voi olla liikkeellä yksin, ehkä kitaran kanssa, ja taustat tulevat karaokesoittimesta.

Markkinoilla voi jälleen olla yksi tai useampi soittaja, joskus kokonainen yhtye Latinalaisesta Amerikasta. Katusoittaja on useimmiten nuori, usein ulkomaalainen nuorimies kokemuksia keräämässä. Nykyisin näkee ja kuulee myös Itä-Euroopasta lähtöisin olevia pelimanneja joko viulun tai harmonikan kanssa...ja voi olla varma että kappale Mustat silmät soi jossakin vaiheessa. Venäläiset romanssit ja kansanlaulut (Kalinka!) ovat tietysti myös suosittuja.

Aurinkorannikoilla on luonnollisesti suuri joukko discoja joiden musiikki on lähes sataprosenttisesti  mekaanista eli tiskijukan soittamaa ei-elävää musiikkia.      
Suomalaisissa ravintoloissa on usein suomalaisia muusikoita ja monet tunnetut  suomalaiset artistit vierailevat vuoden mittaan pitämässä pienen loma/työ- jakson, kuten esim. Reijo Taipale, joka on vieraillut täällä useana vuonna.   Eläkkeelle siirtynyt suomalaisväestö suosii nuoruutensa idoleita. Jari Sillanpää konsertoi  Fuengirolassa marraskuussa. Toki  hieman nuorekkaampaakin suomalaismusiikkia löytyy, ainakin yksi suomalaisravintola tarjoaa rockia, Costa Ganes on yksi yhtyeistä, ja nimi kertonee millaisesta rytkeestä on kysymys. Samassa paikassajärjestetään  myös vapaampimuotoista jammailua viikonloppuisin.

Blues ja tietyntyyppinen rock on suosittua etenkin brittiläisten keskuudessa. Nyt jo muutaman vuoden ajan on Mijasin kaupungissa järjestetty blues-festivaali, jonka yleisön keski-ikä lienee sama kuin vaikkapa Rolling Stonesien konserteissa. Jam sessioita järjestetään monissa pienissä klubeissa, ja "lauteille" voi kiivetä kuka tahansa soittotaitoinen. Musiikkina on vapaamuotoinen blues/rock -jammailu ja fiilis korkealla.

Mijas Blues.

► ◄

Marbella järjestää vuosittain jazz-festivaalit ja myös Mijasissa on jazzia kuultu jopa viikon ajan livenä. Muutama vuosi sitten vieraili Ray Charles, tänä vuonna  Tom Jones. 

Malagan kaupungissa Teatro Cervantesissa kuullaan joka kesä maailmankuuluja tähtiä, tänä vuonna mm. John Mayallia.  Vuosien mittaan teatterissa vierailleiden artistien lista on pitkä ja komea: Van Morrison, Marianne Faithfull, Bill Wyman´s Rhythm Kings, Herbie Hancock. Tässä ainoastaan muutamia.

Kaikki "tähdet" eivät kyllä ole todellisia tähtiä. Muutama vuosi sitten Benalmadenassa oli baari jonka omistaja väitti olleensa alkuperäinen jäsen kuuluisassa amerikkalaisessa  Drifters-yhtyeessä. Ns. kaupunkilehti kirjoitti miehestä, ja epäilykseni heräsivät heti. Tarkistin asian eikä  nimeä löytynyt sen enempää netistä kuin mistää rockin tietosanakirjastakaan. Lisäksi mies puhui täyttä roskaa: hän totesi mm. että he olivat ensimmäinen mustaihoinen yhtye uudella Atlantic-levymerkillä, kun jokainen vähänkin (mustaa) musiikkia tunteva tietää että merkki oli perustettu nimenomaan "mustaa" musiikkia kustantamaan, joukossa mm. Ray Charles, ja vasta vuosia myöhemmin julkaisi valkoisten laulajien musiikkia!  Kirjoitin lehteen oikaisun jota ei julkaistu...Taisi hävettää...Kirjoitin e-mailin myöskin senaikaisen Drifters-yhtyeen sivuston pitäjälle joka sanoi ettei asialle voi tehdä mitään. Sittemmin on viimeinenkin aito ja alkuperäinen jäsen siirtynyt manan majoille. Drifters-nimen laillisesti omistava yhtye on silti edelleenkin olemassa...Yhtyeen ura on niin pitkä  ja  jäsenten joukko on niin suuri että yksi blogi-kirjoitus täyttyisi helposti.

Monenlaista muuta supertähden kumminkaimaa ja laukunkantajaa tietysti löytyy. "Artisti  NN on soittanut mm. Eric Claptonin kanssa". Ehkä jossakin autotallissa kun pojat vasta harjoittelivat, tai jossakin jamitilaisuudessa aamuyön tunteina...

Oma lukunsa ovat sitten erilaiset Tribute to ....artistit. Rat Pack eli Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis tuntuu olevan kova sana. Samoin kunnianosoitus (?)  Rod Stewartille...lista on pitkä. Maailman eniten impersonatoreita on ilmeisesti Elviksellä. Muutaman pitkän huurteisen tai muun janojuoman jälkeen kopio ilmeisesti menee (melkein) täydestä ja nostalgia tekee biiseistä vastustamattomia...

Musiikkia löytyy kaikkeen makuun. Niin aitoa espanjalaista, brittiläistä, suomalaista kuin kopioita maailmantähdista, niin elävistä kuin kuolleista.  Jos matka tännepäin on suunnitelmissa, kannattaa ottaa netistä selville josko jotakin todella mielenkiintoista olisi tarjolla.  Jotakin kuulemisen ja näkemisen arvoista löytyy varmasti.

Tyhmä, laiska ja köyhä?

Joskus ei voi olla miettimättä kuinka paljon oikeastaan on totta siinä erityisesti poliittisen oikeiston ja rikkaiden ihmisten väitteessä että köyhyys johtuu vain ihmisen omasta laiskuudesta  ja tyhmyydestä. Laiskuus kun todellakin tuntuu liiankin usein yhdistyvän tyhmyyteen tai ainakin johtavan tyhmiin tekoihin.

Pelkkää laiskuutta kun on sellainenkin  ainakin minua rasittava tapa täyttää roskapöntöt tai -kontit niin että etummainen pursuu yli ja seuraava on puolillaan ja (jos sellainen on) kolmas on täysin tyhjä. Vain koska se etummainen on se lähin, tai, kuten valitettavan usein täällä, sen kansi on auki tai kadonnut aikain kuluessa.


Turhaa nipotusta, vai? Ei välttämättä, koska ylitäytetystä roskiksesta putoavat usein ne päällimmäiset roskapussit  alas josta kissat, koirat tai pulut ja lokit  repivät ja levittelevät ruuuanjätteitä ympäristöön.

Täällä Etelä-Espanjassa ei kierrätystä ole viety läheskään yhtä pitkälle kuin vaikkapa Saksassa. Pullonpalautuspaikkoja  on lisätty,  mutta muovin yms. keräämiseen tarkoitettuja ei käytetä tarpeeksi vaan esim. muovipullot ja juomapurkit joutuvat usein tavallisen roskan mukaan. Pullonpalautusta ja/tai purkkien palautusta kauppoihin ei ole. Toki ravintolat ym. lähettävät tyhjät korit takaisin, yksityishenkilön kohdalla näin ei tapahdu.

Paperinkeräys  ainakin täällä Mijas/Mijas Costalla lisääntynyt. Keräyspaikkoja on lisätty kiitettävästi.
 Ainakin takavuosina mm.  urheiluseurat Suomessa keräsivät rahaa paperinkeräyksellä. Täällä vastaavanlaista toimintaa ei näytä olevan.

Oma lukunsa ovat keräyslaatikot joissa lukee Basura jardin / Garden rubbish (tosin se viimeinen sana on kaikissa (!) kirjoitettu rubish). Joidenkin mielestä ilmeisesti matka-TV on puutarhajätettä, ehkä sitä on siellä katsottu vaikkapa muovituolissa istuen, niitäkin kun sieltä löytyy. Ja ihan tavallista talousjätettä, tottakai. Ja useimmiten vain siksi että tuo vihreä "laatikko" on lähimpänä. Tyhmää.

Oma lukunsa ovat sitten ihmiset jotka viskovat tyhjät purkit ja pullot "pitkin mäkiä". Rikkinäisiä pulloja onneksi näkee harvoin, ihmiset kun eivät juurikaan juopottele ulkona, nuorten ns. botellón-harrastusta lukuunottamatta. Sitä tapahtuu enimmäkseen vain suuremmissa kaupungeissa.
Botellón, (iso pullo espanjaksi) on  joidenkin espanjalaisten nuorten tapa,   jossa he kokoontuvat viikonloppuisin ulkona juomaan  alkoholia vaihtoehtona baarille tai klubille. Baarien ikäraja on 18 vuotta, eikä sitä  nuoremmille pitäisi alkoholia myydä myöskään kaupassa. Sosiologit määrittelevät sen: "Joukko  16 ja 24 vuoden välillä olevia nuoria kokoontuu ensisijaisesti juomaan alkoholia jonka he ovat aiemmin ostaneet päivittäistavarakaupasta, kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan. Lauantai- tai sunnutaiaamuna torit voivat sitten  olla melkoisessa kunnossa. Lähistöllä asuvat tuskin ovat kovin ihastuneita meluisaan nuorisoon joka "bailaa" aamun tunneille saakka. 
 
Sanottakoon vielä että tuo otsikko ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten että nimenomaan köyhät ihmiset olisivat pahimpia roskien käsittelyssä. Taitaa pikemminkin olla päin vastoin.   "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan..."

Maailman pelastajaksi minusta ei ole enkä koskaan ole siihen pyrkinytkään. Toivoisin vain että ihmiset voisivat ajatella mitä ja miten toimivat. Kuinka moni nauttii omasta kodista joka on likainen, epäsiisti läävä? Miksi luontoa ja kaikkien yhteistä ympäristöä ei voitaisi kohdella yhtä hyvin?

Jos Jeesus Nasaretilainen eläisi tänään

Koko elämäni ajan olen ollut kiinnostunut henkilöstä jota yleisesti kutsutaan Jeesus Nasaretilaiseksi, Suomessa monesti vain nimellä Jeesus. Nimi Jeesus  (Jesus) on yleinen esimerkiksi maassa jossa asun, Espanjassa.
Kun olin lapsi, jo pyhäkoulussa kuulin että  Jeesus, jolla oli lempeä katse ja pitkä, vaaleanruskea tukka ja vaalea iho, paransi ihmisiä jotka olivat sairaita. Hän jopa herätti henkiin kuolleita.

Valtaapitävät, pahat ihmiset eivät halunneet hänen saavan valtaa, koska hän kutsui itseään juutalaisten kuninkaaksi. Roomalaiset  teloittivat hänet, ja tästä seurasi legenda Jumalan pojasta joka oli lähetetty kuolemaan ihmisten syntien sovittamiseksi.
Raamattu (Uusi Testamentti) kertoo Jeesuksen elämästä tavalla joka on kuin paras Hollywoodin elokuva; ei ihme että tuota tarinaa on kuvattu lukemattomissa elokuvissa, tv-näytelmissä, puolidokumenteissa.
Mutta miksi Jeesus ilmestyi vapauttamaan ihmiskunnan synneistään maailmaan joka oli hyvin kehittymätön? Tiedonvälitystä ei ollut, ihmiset eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa.
Mitä tapahtuisi jos Jeesus ilmestyisi maan päälle nyt?

Hän menisi ja kertoisi CNN-yhtiölle, BBC:lle ja kaikille internetissä toimiville tv-kanaville ja uutissivustoille että hän haluaa pitää uutiskonferenssin.

Ja mitä tapahtuisi? Koko "show" hukkuisi kaiken reality-tv-aineiston, tarpeettoman ja tarpeellisen informaatiotulvan sekaan.  Jokin kanava kutsuisi hänet kiinnostavien julkkisten seuraan autiolle saarelle.   Jokin puolue ottaisi yhteyttä: julkisuus on aina hyvästä. Luultavasti häntä myös kyseltäisiin popidoleita tuottavaan musiikkishow´hun.


Lopulta Jeesus toteaisi turhautuneena: ette te minua tarvitse. Hoitakaa pelastumisenne itse!

Jos tämä on mielestäsi pilkkaa, ajattele uudelleen.  Kaksituhatta vuotta sitten tapahtuneet asiat joista on kerrottu eri tavalla, eri aikoina, ja hyväksytty ne jotka tuntuvat sopivan parhaiten.  Voit uskoa tai et. Ja nimenomaan: Uskoa.  Tai sitten kysyä, epäillä, ajatella itse. Valinta on jokaisen oma. 

Naamakirjan monet kasvot

Kun olin lapsi, Suomi oli vasta muuttumassa maatalousvaltaisesta maasta teollisuusvaltioksi. Kouluun mennessä aapinen kertoi isästä joka teki työtä pellolla hevosen kanssa, äiti hoiti lapsia kotona.
Oma isäni oli kirvesmies, ja äiti oli kotiäiti suurimman osan ajasta lasten ollessa pieniä.
Itsekin - tosin varsin huonolla menestyksellä - sain kokeilla hevosen ohjaksissa olemista, kun omakotitalon perunapeltoa hankmottiin. Traktoreita toki oli jo silloin, mutta vielä seitsemänkyntäluvulle asti hevosia käytettiin maataloudessa.

Autoja oli vain rikkailla. Televisio (mustavalkoinen, 23 tuumaa) tuli useimmille  vasta 60-luvulla. Levysoitinta ei ollut joka kodissa, ja levyt (singlet) olivat kalliita, LP-levyt miltei luksusta. Puhelintakaan ei ollut joka taloudessa.

70-luku toi c-kasetin, albumit syrjäyttivät singlet. Sitten tulivat CD-soittimet, kännykät, kotitietokoneet ja internet. Parissa vuosikymmenessä maailma ja Suomi näyttää muuttuneen totaalisesti.
Millainen on sitten rikkaassa lännessä ja yhä rikkaammassa idässä olevan "normi-ihmisen" maailma?
Kuinka paljon yhä nopeammin kehittyvä tekniikka muuttaa ajatteluamme, käyttäytymistämme?

Internetin alkuaikoina muodissa oli IRC. Se oli varsinkin nuorten suosiossa. "Irkissä" saattoi jutella reaaliajassa, nimimerkin eli nickin suojassa. Musiikkia ja kuviakin pystyi lähettämään. Internet laajeni kännyköihin, ilmaiset tai tosi halvat puhelut tulivat mahdollisiksi netin kautta.

Vuodesta 2004 lähtien on irkin miltei kokonaan syrjäyttänyt facebook, missä jutteleminen ja musiikin ym. jakaminen on todella helppoa.
Facebookin eri "persoonallisuustyypeistä" on laadittu enemmän tai vähemmän humoristisia karikatyyrejä.
Kukaan tuskin on juuri tietynlainen "tyyppi" vaan pikemminkin sekoitus erilaisista persoonallisuuksista.
Sosiaalinen media kuten Facebook on laatinut tiettyjä sääntöjä. Niiden noudattaminen on käytännössä miltei mahdotonta. Oikean nimen käyttö on periaatteessa pakollista; silti löytyy jos jonkinlaista keksittyä nimeä. Esimerkiksi Mystinen Metsätyömies tuskin on oikea nimi?

Vielä vaikeampaa on estää jotakuta luomasta täysin todellisuudesta poikkeavaa persoonallisuutta. En puhu nyt esim. pedofiileista tai auervaaroista. Joku saattaa esittää ns. kunnollista, arvostettavaa, luotettavaa ja olla kaikkea muuta. Erilaisten ryhmien muodostamisesta on olemassa sääntönsä: esim. rodullista tai uskonnollista vihankylvöa tai johonkin kansaan tai kansallisuuteen kohdistuvaa negatiivista propagandaa tai mustamaalausta ei  periaatteessa sallita. Myöskään tiettyyn ihmiseen kohdistuvaa pilkkaa tai halventavaa ryhmää ei sallita. Siitä huolimatta kaikkea näitä löytyy, samoinkuin esiintymistä esim. julkisuuden henkilönä. Joskus löysin ns. roolipeliryhmän jossa oli mm. Brigitte Bardot, jolla oli poikaystävä Mickey Jagger...ja monta monta julkkista.

Nipottaja kun olen, laitoin niistä raportin, ja ne hävisivät...

Monelle meistä "naamakirja" on (yhdessä mm. sähköpostin lukemisen kanssa) tullut osaksi päivän rutiinia. Päivä-pari pois "kirjasta" saattaa saada aikaan miltei vieroitusoireita.
Facebook ja muut sosiaalisen median muodot voidaan helposti tuomita tyhjänpäiväisyydeksi, pelkäksi läpän
heittämiseksi.  On väitetty että joillekin se on pikemminkin pakoa todellisuudesta kuin todella sosiaalista toimintaa. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa että internetin (ja siten myös facebookin) avulla on mahdollista pitää yhteyttä mahdollisesti kaukanakin oleviin ystäviin ja sukulaisiin (no, kuulemani mukaan ainakin  yksi pari joskus heittää läppää omakotitalon toisesta päästä toiseen...), levittää merkittäviä uutisia, kommentteja, uutta tietoa musiikista, kirjoista. Mitä ikinä sydän ja sielu halajaa!

Omalla kohdallani lisäisin, että olen "löytänyt" kokonaan uuden maailman ja tavan suhtauatua terveyteen, elämään ja sen todellisiin arvoihin, kuulostakoon tämä kuinka pateettiseltä tai kornilta tahansa.

Heitetään läppää! Mutta vältetään kivien heittämistä...

 

Hei, me guuglataan! Ai mut nyt tuli nälkä...mikähän ois terveellistä, maukasta ja hyvää?

Vieläkö joku muistaa sen ajan kun joka talossa (no, ainakin melkein) oli se mahtava, 12- tai 24-osainen
tietosanakirja? No, jos ei kotona ollut  niin  kai sitten ainakin siellä mummolassa...
Sieltä löytyi tietoja sellaisista kummajaisista kuin Neuvostoliitto, Tsekkoslovakia, Jugoslavia.  Johonkin maailmanaikaan maat ja kansat tuntuivatkin olevan pysyviä.

Nyt tieto on joko CD-rom -levykkeillä, tai (yhä useammin) internet-sivuilla.
Yksi internetin luultavasti suosituimpa sivustoja on wikipedia.
Helpoin tapa löytää tietoa nopeasti on tietysti "googlaaminen.

Google search etsii nopeasti linkkejä, usein ensimmäinen (ja joskus paras) on Wikipedian linkki. Monet linkit ovat tietysti kaupallisia. Wikipedian puute taas on että se on kenen tahansa editoitavissa, eikä sen tietoihin aina voi luottaa 100-prosenttisesti. Myos artikkelien taso vaihtelee. Suomenkielinen versio on usein lyhyt, eräänlainen tiivistelmä.
Google tarjoaa myös käännöksen kieleltä toiselle; ilman pientä tai suurempaa korjailua on kuitenkin turha yrittää saada tekstiä käännetyksi, suomenkieli on monimutkaisuudessaan erittäin "hankala" kieli  ja tulokset saattavat olla joskus lähinnä koomisia. Ja varsinkaan tietynlaisia sanontoja on turha yrittää kääntää, ne kun ovat omanlaisiaan joka kielellä. Jos vaikkapa kääntää englantilaisen tokaisun: "No, this can not be true, you must be pulling my leg!"  lopputuloksena on todellakin "sinun täytyy vetää jalkaani" kun suomalainen sanonta   on lähinnä "yrittää syöttää pajunköyttä".

Internetin myötä yhä useammat tahot ovat alkaneet käyttää sitä oman informaationsa välittämiseen. Monet (useimmat?) lehdet julkaisevat ainakin osan netissä, joko ilmaiseksi tai maksusta.
Monesti tuntuu siltä että maailmassa käydään monenlaista "informaatiosotaa", oli sitten kysymyksessä maailmanpolitiikka tai vaikkapa ravintotieto.

Joka viikko tuntuu tulevan uusi tieteellinen tutkimus, joka todistaa tietyn väittämän joko todeksi tai paikkansapitämättömäksi. Kun jokin aika sitten kaikki eläinrasva oli myrkkyä, nyt ovatkin synteettiset levitteet se todellinen riski. Lihaa ja eläinrasvoja piti välttää, nyt rasva ei olekaan pahasta vaan ne hiilihydraatit! Sokeri oli myrkkyä. Ei enää. Kahvi, alkoholi, lähestulkoon kaikki mikä sai ihmisen nauttimaan elämästään, on vuorollaan julistettu pannaan ja sitten kohta siitä vapautettu. Viimeisimmän (huom. tätä kirjoittaessani) tiedon mukaan lasillinen-pari viiniä päivässä saa maksan toimimaan, eli on parempi juoda päivittäin pieniä määriä kuin esim. viikonloppuisin enemmän. Litra olutta päivässä on kuulema sydämelle ja verenkierrolle ainoastaan hyväksi. (No, vatsan kasvamista se kyllä  helposti aiheuttaa...).

Pohjois-Karjala-projekti oli vuosina 1972–1997 toteutettu kansanterveyden edistämishanke, jonka tavoitteena oli parantaa suomalaisten terveystottumuksia. Kolme kartettavaa asiaa olivat tupakka, liika suola ja kovat rasvat. Tämän projektin aikaansaamat positiiviset muutokset on nyttemmin yritetty kiistää.  Tupakan ja suolan puolestapuhujia ei sentään ole ilmoittautunut. (Viiskymmentäluvun amerikkalaisessa tv-mainoksessa kyllä kehuttiin savukkeitten polton olevan hyväksi keuhkoille...)

Muutama päivä sitten luin että muodissa olevan karppaamisen  eli vähähiilihydraattisen ravinnon suosion takana on väitetty olevan  lihanjalostus-  ja maitoteollisuuden. Tämä luonnollisesti näiden taholta  kiistetään.  Näyttää siltä että monet ns. luontaistuote- ja muut netin kautta kauppaa käyvät yritykset ovat käyttäneet hyväkseen internetin nopeaa tiedonvälitystä. Osa varmasti on vilpittömästi asiaansa uskovia ihmisiä ja yrittäjiä; osaa taas ei voi ottaa vakavasti, vaan kysymyksessä on enemmän uskoon ja mystiikkaan perustuva ei-tieteellinen kvasitieto. Jos ravintotietoon sotketaan erivärisiä kiviä, värähtelyjä (?), väriterapiaa (?)  yhteyttä luontoon (?), ollaan jossakin myöhäishippie-filosofian sokkeloissa

Lihantuotanto tuhoaa luontoa Valitset mitä tahansa, valintasi on väärä.

Jos/kun haluaa suunnitella itselleen terveellisemmän tavan elää ja syödä, saattaa turhautua törmätessään internetin ristiriitaiseen sirpaletietoon.  Jokaisella uskonnolla on omat kannattajansa. Ruuasta ja syömisestä on mitä ilmeisemmin tullut uusi uskonnon muoto: kun uskot, se muuttuu todellisuudeksi.  Usko siis mihin haluat, viimeistään huomenna joku osoittaa sinun kuitenkin olevan väärässä. Ja sadan vuoden kuluttua sillä ei ole enää penninkään  - anteeksi - sentinkään vertaa merkitystä.

No mutta onhan meillä sentään jääkiekko!

Korean yleisurheilun MM-kisat tulivat ja menivät. Mikään  yllätys ei varmastikaan ollut että Suomen menestys jäi lievästi sanottuna vaatimattomaksi.  Tuskaa helpottaa tietysti se että rakas vihollinen Ruotsi oli aivan yhtä surkea Talviurheilun kunkkumaa Norja ei myöskään saanut yhtään kultaa, hopeaa silti, ja vielä Suomen perinteisessä menetyslajissa, keihäänheitossa. Ensimmäistä kertaa kisojen historiassa Suomi ei saavuttanut edes pistesijaa. Parhaat saavutukset olivat keihäässä ja moukarissa, molemmissa 9. sija.

Suomen historia sekä kesä- että talviurheilussa on kunniakas. Jo ennen itsenäisyyttä, vuonna 1912 Hannes Kolehmainen toi Suomelle kultaa Tukholman olympiakisoissa.
Kesäolympialaisten menestyneimpiä urheilijoita ollut Paavo Nurmi toi Suomelle yhteensä yhdeksän kultamitalia 1920-luvulla. Ville Ritola, joka oli asunut USA:ssa, osallistui Pariisin kisoihin vuonna 1924 ja
voitti siellä 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa.  1928 Amsterdamissa  hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä.  Suomi oli  kesä- ja talviolympialaisissa vv. 1918 - 1936 mitalitaulukossa 4. paras maa, suurin osa mitaleista tuli yleisurheilusta ja painista. Suomen vei kultakantaan uudelleen (ja toistaiseksi viimeisen kerran olympiakisoissa) Lasse Viren, joka voitti olympiakultaa 5000 ja 10 000 metrillä niin vuonna 1972 Münchenissä kuin 1976 Montrealissa.
Kestävyysjuoksun lisäksi Suomen menestyksekkäimpiä lajeja on ollut tunnetusti keihäänheitto. Olympiavoittajia on kuusi, maailmanmestareita viisi.

Vuonna 1983 alkaneet yleisurheilun MM-kisat pidettiin aluksi neljän vuoden välein. Suomen menestyksestä ovat vastanneet ennen muuta keihäänheittäjät ja kävelijät.Suomi on saanut eniten mitaleita keihäänheitossa (neljä kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi)ja kävelyssä (kaksi kultaa, yksi hopea ja pronssi).

Edellisen kerran Suomi sai mitalin MM-kisoissa, Tero Pitkämäki  voitti kultaa keihäässä Osakassa 2007. Korean kisoissa mies karsiutui loppukilpailusta.

Suomalaisen yleisurheilun huippuhetket (alkuvuosia lukuunottamatta) sijoittuvat 70-luvulle, jolloin mm. Rooman EM-kisoissa saavutettiin 10 mitalia joista 4 kultaa. Mitalitilastossa Suomi oli viides, jättäen taakseen mm. Ranskan ja Italian, ja saavuttaen enemmän kultamitaleita kuin Länsi-Saksa.   Tänä päivänä tuntuu uskomattomalta että mitaleita tuli mm. 4x400 m viesteissä, 200 metrillä (naiset) ja 800 metrillä (miehet),  Nuo ajat tuskin koskaan palaavat.

Eipä siis hyvältä näytä yleisurheilukentällä. Mutta onhan meillä jääkiekko! Maailmanmestarit!  Joka pojalle luistimet jalkaan ja treeneihin! Ja yksi laji on missä Suomi on ylivoimainen: pesäpallo!

Näin helppoa ja hauskaa se on! Nyt kieltä oppimaan!

Suomea väitetään usein  - ja varmaan syystäkin - vaikeaksi kieleksi. Kun joku kysyy mistä päin maailmaa olen  ja kerron olevani Suomesta, pari ensimmäistä kommenttia ovat kuinka kylmä maa se on ja kuinka sen kieli on vaikeaa. Jotkut ihmettelevät miksi suomenkieli on niin kovin erilaista muihin pohjoismaisiin kieliin verrattuna kun muut puhuvat "skandinaviskaa".  Minä tietysti siihen että siksi kun me suomalaiset olemme joka suhteessa niin ainutlaatuisia...

Suomessa kielen vaikeuden suurin syy on ehkä ns. sanojen taivutus. Sijamuotoja on hirmuinen joukko kun ns. pre- ja postpositioita  ei ole. Myöskin verbien aikamuodot ovat monimutkaisia.

Espanjankieli (eli castellano, maassahan on useita virallisia kieliä ja lisäksi murteita) on vaikea erityisesti verbien osalta: eri aikamuodot ovat monimutkaisia ja melko vaikeita ulkomaalaiselle oppia.
Suomalaiselle lausuminen on helppoa, mekin annamme r-kirjaimen pärähtää oikein kunnolla ("perrrkele!" on varmaan tunnetuin suomalainen sana kaikkialla maailmassa).

Erityisesti briteille espanjan lausuminen tuottaa vaikeuksia jo lukemisesta asti; aakkoset kun jo "luetaan" eri tavalla. A-kirjain on heille Ei ja E-kirjain taas Ii  tai se jää kokonaan pois kuten sanan lopussa.
Suomen ja espanjan samanlaisuus näkyy yllättävästi myös sanoissa. Aivan samoja sanoja on miltei roppakaupalla.
En nyt tarkoita viimeisen sadan vuoden aikana syntyneitä sanoja jotka ovat miltei samoja joka kielessä: radio, televisio, stereo, auto, skootteri,  jne. Monet ulkomaalaiset ovat vitsailleet että suomenkielen sanahan tulee kun vain lisää i-kirjaimen: baari, dokumentti, pastilli, makrilli, sentti, alkoholi...

Ei, tarkoitan sanoja jotka ovat ulkoasultaan samoja, mutta sisältö ja (osin) lausuminen on jotain muuta.
Otetaanpa esimerkkejä (suluissa lausunta jos poikkeaa suomesta):

ajo ( aho) valkosipuli
ala           siipi        
arpa         harppu
asunto     asia, juttu
este         itä
lento        hidas
multa       sakko
paja 
(pa-ha)    korsi, olki *)
pala        lapio, pesä, kengän päällinen
pato        ankka
poro        huokonen
pulla 
(pujja)     letkautus
puro        puhdas, turmeltumaton, mutta myös
puro        sikari
raja 
(ra-ha)    viipale, halkeama
risa         nauru
sisar       pienentää, kaventaa, pihistää
tarjeta
(tar-heta) kortti
vale        lahjakortti, ostokuponki
Reino     (pienellä alkukirjaimella) kuningaskunta 

Monet espanjankielen sanat taas lausutaan kuten suomen sana vaikka kirjoitustapa on erilainen, esimerkkinä vaikka hijo (i-ho) eli poika.

*) tämä sana tarkoittaa puhekielessä myös  "käteenveto". Ei siis ihme että ne ulkomaalaiset jotka täällä ajelevat Mitsubishi Pajerolla saavat joskus hymyileviä katseita osakseen. Espanjassa ja Portugalissa po. maasturia on myyty nimellä Mitsubishi Montero (=metsästäjä).

Tässäpä ensimmäinen osa sarjastamme Hauskaa ja helppoa espanjaa - puhu kieltä sujuvasti kahdessa viikossa!
¡Hasta luego!