Jalkapallo, elämä ja kaikki muu

Katselin jokin aika sitten Barcelonan paikallismatsia La Ligassa.  Vastakkain maineikas, niin liigan kuin muitakin arvoturnauksia useampaankin kertaan voittanut, maineikas FC Barcelona ja sen paikallisvastustaja, Espanyol. Vaikka jälkimmäisen joukkueen nimi viittaisikin siihen, että kysymyksessä  on joukkue, joka samastuu enemmän Espanjaan kuin Kataloniaan, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa, joukkueen perustivat nimenomaan katalonialaiset eivätkä Espanjassa asuvat ulkomaalaiset (eli lähinnä britit) , kuten esim. Barçan kyseessä oli.

FC Barcelonasta muodostui kuitenkin eräänlainen Katalonian symboli. Diktaattori Franco tuki Real Madridia.
 Sisällissodan - jonka voittivat Francon johtamat falangistit - jälkeen Katalonian kieli oli kielletty. Samoin kävi Baskimaalle.  "Yhtenäinen Espanja" ei sallinut muita kieliä kuin kastilian.

Francon diktatuurin aikana Baskimaa oli miltei ainoa alue Espanjassa, missä ilmeni diktatuurin vastaista toimintaa.  Baskit olivat vähemmistö, ja heidän kielensä on yhtä kaukana euroopan kielistä kuin suomi.

Baskimaan väestösta suurin osa tänä päivänä ei puhu baskin kieltä. Tämä johtuu siitä, että Baskimaa on ollut (yhdessä Katalonian kanssa) Espanjan teollistuneinta seutua ja tarjonnut työpaikkoja koko Espanjalle.

Nyt, sen jälkeen  kun Kataloniassa järjestettiin (Espanjan hallituksen mukaan laiton) kansanäänestys itsenäisyydestä (äänestysprosentti oli tosi alhainen), näyttää siltä, että separatistiset liikkeet ovat vähenemässä.

Siinä missä monet Itä-Euroopan maat ovat halunneet mukaan (ja jotkut niistä päässeet)  Euroopan Unioniin,  toisaalta monissa jo EU:ssa jo olevissa maissa epäilyt ovat vahvistuneet.  Euroopan tilanne on epävarma.

Hajoaako Euroopan Unioni? Tuskin.

Tämän päivän Espanjan ongelma on pitkälle ulottuva korruptio.  Hallituspuolue Partido Popular ei ole halunnut (tai pystynyt) selvittämään sotkuja, vaan pikemminkin rajoittanut ihmisoikeuksia, kuten mielenosoituksia.

Mihin Espanja on menossa? Joidenkin jalkapallohuligaanien tappelut eivät anna kuvaa Espanjan tilasta. Jos - ja kun - ihmiset eivät saa osoittaa mieltään silloin, kun pankki vie omaisuuden, johon on käytetty koko elämän aikana ansaitut tulot...ollaanko todella menossa Francon aikaiseen diktatuuriin? Mitä tekee EU?

Vai tapahtuuko sama koko Euroopassa?



 

Tupakat pois ja piiput piiloon?

Kaksi vanhaa miestä istui puiston penkillä. Toinen sytytti savukkeen. Vierustoveri sanoi:
 - Tiedätkö, sillä rahalla, minkä käytit tupakkaan elämäsi aikana, olisit voinut  ostaa vaikka tuon suuren, komean  talon tuolla! 
 - Poltatko itse? kysyi tupakoitsija. 
 - En.
-  No missä on sinun talosi?
-  Ei  minulla ole taloa.
-  No, minulla on. Tuo talo on nimittäin minun.

Internet, kuten tunnettua, on paikka, missä jotkut kirjoitukset, olivat ne sitten tärkeitä  tai ei, säilyvät vuosia ja vuosia. Kukaan kun ei vaivaudu niitä perkaamaan. Joskus jopa tarpeellinen informaatio vanhenee, ilman että sitä poistetaan tai uusitaan.

Onnistuin jotenkin eksymään yhdelle vanhoista keskustelupalstoista. Ihmiset muistelivat kadonneita tuotemerkkejä. Joukossa mm. tupakkatuotteita.

Joku muisteli Boston-savukkeita. Lainasi mainos-slogania: "Tyttö poltti sydämens´ mut poika Bostonin". Koska juttu oli vuosia vanha, en viitsinyt huomauttaa, että itse asiassa tuo savukemerkki oli (myös kadonnut) Bristol.
Alkuperäinen riimi on tietystikin Rosvo-Roopesta; tyttö poltti sydämens´, mut Roope: sikarin.

Boston oli savukemerkki, jota myös minä silloin aikoinaan poltin suht. usein.(Tosin yleensä poltin vain yhden tai kaksi savuketta päivässä)  Siitä kun oli olemassa eräänlainen koululaispakkaus, "Pikku-Boston".  Se oli normaalia, 20 savuketta sisältävää pakkausta puolta pienempi, eli siinä oli kymmenen savuketta, hinta tuolloin  80 penniä. Sopi oppikoululaisen laihalle kukkarolle. (Silloin kun ei pihistänyt röökiä isän Armiro-askista.)

Tupakan haittavaikutuksista oli silloin puhuttu yleisesti jo ainakin pari
vuosikymmentä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan niitä kovin vakavasti. "Eihän sodassakaan joka mies kuole." Tupakkamainoksissa oli kuusikymmentäluvulla yhä nuoria, terveitä, urheilullisia ihmisiä. Erityisesti menthol-savukkeita mainostettiin raikkaina ja niissä oli mm. laskettelijoita, selvä viittaus raikkaisiin tuuliin.

40- ja 50-lukujen diivat, eli upeat naislaulajat ja -näyttelijät tupruttelivat savukkeita esityksissään  ja elokuvissa. Tupakointi oli  cool ja sexy.
 60- ja 70-lukujen filmeissä (ja näistä ajoista kertovissa dokumenteissa) tupakointi on yleistä kaikkialla julkisissa tiloissa ja kodeissa. Rikosfilmeissä ja  tv-sarjoissa poliisit tarjoavat kuulusteltavalle savukkeen heti alkuun...

Kesti vuosikymmeniä ennenkuin mikään muuttui. Tupakkateollisuus yritti kiistää tilastot tupakan aiheuttamista sairauksista ja kuolemista. "Kohtuullinen tupakointi" ei kuulema ollut vahingollista...

Tänä päivänä tupakan haitat tunnetaan ja yleensä myös tunnustetaan, ja joidenkin tilastojen mukaan jopa lähes 80 prosenttia tupakoitsijoista on huolissaan terveydestään ja haluaisi lopettaa.

Monenlaisia keinoja auttaa tupakoitsijaa lopettamaan on kehitetty.

Omakohtaisesti sanoisin, että paras (ja lähes ainoa) keino on oma päätös. Toki esim. erilaisia "kikkoja" kuten nikotiinipurukumi voi käyttää apuna.  Erilaisten sähkötupakoiden vaikutuksista ei ole vielä paljonkaan tietoa.  Itse en niihin koskisi.

Monet tupakoitsijat kokevat, että heitä vainotaan, syrjitään ja  jopa halveksitaan. Tästä tuskin on kysymys. Kiellot ja rajoitukset ovat olemassa, jotta ns. passiivisen tupakoinnin  haitoista päästäisiin.  Eikä tupakan haju vaatteissakaan ole kovin kiva juttu. Tarjoilijat varmasti tietävät tämän.

Tumppaaminen, se lopullinen, kannattaa aina. Lykkyä tykö! Miten olisi vaikkapa uudenvuoden lupaus, joka pitää? Tupakaton tammikuu? Ja sen jälkeen koko loppuelämä. Joka tupakan kanssa voi olla aiottua lyhempi tai sairaalloisempi...

https://www.facebook.com/pages/Savuton-Suomi/447186345378229

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tupakat_pois_ja_piiput_piiloon_76752.html#media=76757

Tipaton tammikuu - miksi, ja miksi ei? Päivitetty 2018 versio.

Suomessakin on ilmeisesti jo eräänlaiseksi perinteeksi ( mm. sosiaalisessa mediassa)  muodostunut  Tipaton tammikuu.

Suomessa, kuten monissa Euroopan ja maailman ns. kristityissä maissa, joulukuussa vietetään monia pikkujouluja. Näissä ihmiset yleensä syövät jouluun kuuluvia perinneruokia, juovat glögejä ja muita alkoholipitoisia juomia. Olutta, viiniä, schnapseja eli ruokaryyppyjä.  Espanjassa (ja muualla espanjaa puhuvassa maailmassa) sitä kutsutaan nimellä chupito.

Monet  ihmiset kuuluvat useisiin eri seuroihin ja yhdistyksiin, joten  pikkujouluja voi riittää koko kuukaudeksi, jopa parikin yhteen viikonloppuun. Tai viikolla.

Onko sitten ihme, että kun joulu (se ihan oikea "iso joulu") kotona, mihin voi mahdollisesti myös kuulua alkoholi (perinneruuathan sinne aivan varmasti kuuluvat!)  on ohi, vyö kiristää. Jos maksa tai haima ei ole oireillut, hyvä. Mutta parasta taitaa olla  antaa niidenkin levätä.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan jotkut ovat arvostelleet Tipatonta tammikuuta:  "Kyllä täytyy olla ongelmia alkoholin kanssa, jos tuollaiseen täytyy mennä! Itse olen viinaa juonut viimeksi kun join lasillisen kuohuviiniä serkun pojan häissä kaksikymmentä vuotta sitten!" No ehkä näin. Mutts miksi kaikkea/kaikkia arvostellaan  oman elämän ja kokemusten perusteella?

Espanjassa alkoholi on useille ihmisille enemmän tai vähemmän jokapäiväinen asia. Lasi tai pari punaviiniä tai valkoviiniä ruuan kanssa. Olut tai pari illalla  lähiravintolassa. Viikonloppuna etenkin nuoret aikuiset voivat juoda enemmänkin.

Jouluun kuuluu tapa nauttia ruokaa ja juomaa, ehkä hitusen enemmän kuin pitäisi. Niin Espanjassa kuin Espanjassakin. 

En näe mitään syytä, miksi tammikuuta ei voisi ajatella kuukautena, jolloin annamme elimistöllemme aikaa "huilata".

Jos ei jollakulla ole tarvetta (kuten varmasti monella ei ole), hyvä niin.

Valinta on jokaisen oma. 

Olenkohan kulttuurimarxisti?

Jos joku kysyy: mikä ihme on kulttuurimarxisti, niin samaa kysyn minäkin.

Siispä guuglaamaan! Löytyy 38.000 tulosta. Wikipediassa suomeksi  kulttuurimarxismi.
Jokseenkin epämääräinen määritelmä, joten ei ihme, että perussuomalaisten johtaja Timo Soini on liittänyt käsitteen homoseksualismiin (eli homoseksuaalien ja homoseksualismin levittämiseen "suomalaisen kulttuurin ja perheen tuhoamiseksi.") 

Mennään siis eteenpäin: mitä on kulttuuri? Tässä eräs määritelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri#Kulttuuri-k.C3.A4sitteen_m.C3.A4.C3.A4rittely

Entäpä marxismi? http://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilaisuus

Eihän noista mitään selvää saa. Eikä kai
 ole tarkoituskaan.

Eiköhän tämä riitä: "Käsite kulttuurimarxilaisuus ja kulttuurimarxilaiset saivat paljon huomiota Norjan vuoden 2011 terrori-iskuissa, jossa Anders Behring Breivik näki kulttuurimarxilaiset yhdeksi suurimmista vihollisistaan."

Nyt siis plokimies Soini on viimeinkin myöntänyt olevansa samaa porukkaa demarinuoria listineen uusfasistin kanssa.  Jokainen, joka on eri mieltä Soinin ja perussuomalaisten kanssa, on ilmeisesti kulttuurimarxisti. Aamen. MOT. 

Siis olen minä. Vaikka en marxisti olekaan. 

Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 

Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elamä on eli lyhyt vilkaisu Juha Vainion tuotantoon

Olen ollut Juha Vainion (joka varsinkin uransa alkuvuosina käytti nimeä Juha Watt Vainio) ihailija, nykykielellä fani, vuosikymmeniä.

Aikanaan Suomessa oli vain kaksi eri radiokanavaa: Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. YLE soitti kiitettävästi suomalaista iskelmämusiikkia. Ei varmasti mennyt päivääkään vuoden 1964 jälkeen, ettei radiossa olisi soinut jokin J.Vainion esittämä, sanoittama tai säveltämä (tai kaikkia näitä) kappale.

"Suomalaisen (miehen) sielun tulkki". Tätä fraasia on käytetty kyllästymiseen asti. Ei siis käytetä sitä kuvailemaan Vainiota. Todetaan vain, että Juha Vainion laulut kertovat suomalaisesta (miehestä) parhaimmillaan ja pahimmillaan. Joskus hauskasti, joskus traagisesti, joskus (harvoin) mennen huonon maun puolelle. Etenkin uran alkuaikoina, jolloin suomalainen juopottelukulttuuri (?) oli mestarille omakohtaista.

• Paras rautalankayhtye / Kaulittu twist (1964)   Humoristinen, hieman sarkastinen laulu "pitkätukista" jotka "hylkäsivät    vaikeat ja hankalat nuotit jo varhain".  
•  
• Jos vain saisin nastahampaaan takaisin / Joulupukin hipat (1964   Spike Jonesin tunnetuksi tekemä laulu, miltei suora käännös.
• Junnu haluaa nastahampaansa joululahjaksi.
• 
  
• Tangokauppias / Juhannustanssit (1965) (A-puoli: + Matti Kuusla)
•  Klassikko! Janatuisen jazziyhtye svengaa!
• 
  
• Sellanen ol' Viipuri / Turistit Tuppukylään (1965)  Molemmat puolet olivat "hittejä". A-puoli on nostalgiaa, B-puoli parodiaa.
• 
  
• Herrat Helsingin / I remember Janatuinen (1966)
•  Surullisenhauska tarina minihameiden ajalta. Lyyli Leväperä kokee Helsingin  herrojen  petollisuuden.

        Regina Rento / Pummi (1966)  

•  YLE ei soittanut tätä levyä, kaksimieliset sanat olivat liikaa tuohon  aikaan. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Cornelis Wreswijkin käsialaa. 
•      .     
• Vanha herra Igor / Lahjomaton Elias Nessinen (1966)
• Suositun tv-sarjan inspiroima laulu.
• 
  
• Seuramatkat / Ölman (1967) (A-puoli: Reijo Tani, B-puoli: Vainio + Reij    Tani. Jälleen molemmat puolet suosittuja. A-puolen tarina örveltävistä             suomalaisturisteista on onneksi enimmäkseen historiaa

• Muistatkos kun... / Rukouslauantai (1967) (+ Reijo Tani)
•  Kuusikymmentäluvulla oli vielä tällainenkin kummajainen, lauantai,    jolloin tanssien järjestäminen oli kielletty. Tämä laulu kritisoi huumorin   keinoin tätä
•  perinnettä, joka johti usein ns. ryyppäjäisiin.
•  
• Kauhea kankkunen / Lepakkomies (1967)
• Juha Vainion omakohtaisia kokemuksia, huumorin kautta välitettynä.
• 
  
• Sua muistan / Vanha salakuljettaja Laitinen (1967)

        Haikea, nostalginen balladi menneestä ajasta  kieltolain ajalta.

• Slussenin sissit / Ei pohjan poikia palele (1968)
•  Tukholman siltojen alla eläneiden elämää huumorin kautta
•  romantisoiva sinkku. Ei ehkä julkaistaisi nyky-Suomessa! 
• 
  
• Tulta päin! / Roskis (1968) 
•  "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä!" VPK:n tunnari?

• Suomi–Ruotsi / Ei maha mittää (1968) 
•  Yleisurheilumaaottelun kuvaus. Huutosakki riimittelee hieman   heikosti:
•  Esimerkiksi huutosakki huutaa ”Hakkaa päälle meidän Jaska  -  
•  Ruotsi on taas täysin lyöty” ja ”Pimeäksi meni vintti  - hiljaisena hiipii Nilsson.
• Tämän päivän poliittisen korrektiuden aikana ainakin  jälkimmäinen taitaisi olla liikaa?
•   
• Varsinaiset Seiväsmatkat / Soita mulle Sorpas (1969)
•  Seuramatkat-kappaleen uudelleenlämmitys ei oikein kanna.
•       .
• Matkarakastaja / Koltta (1971)
•               
•  Muutaman vähemmän onnistuneen sinkun jälkeen taas täyttä  Junnua, jos kohta aika on tainnut ajaa ohi tämän "sovinistisen" rallin?
•       
• 
  
•   Käyn ahon laitaa / Mesenaatti Montonen (1979)
•   Junnu herkistelee. Suomen kesän ylistyslaulu.
•              
• 
  
• Albatrossi / Siitä on jo aikaa (1980)
•   Symboliikka toimii. Kertomus miehestä, jonka
•   unelmat jäävät toteutumatta.  Laulu viiltää syvältä. 
•   Mielestäni paras Vainion itse esittämä kappale ja sanoitus.
• 
  
• Matkalla pohjoiseen / Jaska ja Eetu ja Eikka (1981)
•  Junnun kevyempää puolta, pikkutuhma laulu matkasta pohjoiseen.
• 
  
• Yleisessä saunassa / Kotkan poikii ilman siipii (1982)
•  Raitistumisen  jälkeen (1976) Vainion sanoitukset  muuttuivat yhä syvällisemmiksi. Kotkan poikii...on kunnianosoitus kotikaupungille ja sen "pojille".              
•                       
• Vanhojapoikia viiksekkäitä / Eräänlainen sotaveteraani (1982)
• Vainio yhdistelee ihmiskohtalon ja ympäristönsuojelun  haikeaan ralliin.
•             
• Ei ole Kööpenhamina kuin ennen / Lentoemäntä (1983 Nostalgia ei taida olla kuin ennen?  

        Elämää ja erotiikkaa / Mä voisin olla amerikkalainen (1984)

         Monet Junnun kappaleista kertovat elämästä, menetyistä  

         tilaisuuksista ja siitä, miten joku tai jotkut tuntuvat aina tekevän 

         parempia ratkaisuja elämässään....

        Lisäksi Vainion kappaleista on ehdottomasti mainittava Sellaista elämä on,  

        mitä ei sen suosiosta huolimatta koskaan julkaistu sinkkuna, vaan vain  

        samannimisellä LP-levyllä.

        Omien kappaleidensa lisäksi Juha Vainio sanoitti satoja kappaleita, joista 

        parhaimpia ja tunnetuimpia lienevät Pepe Wilbergin ja Jormas-yhtyeen 

        Rööperiin  ja Fredin kappale Kolmatta linjaa takaisin.

        Juha Vainion koko tuotanto on julkaistu 10 CD:n boxina.  Hieman 

        vähempään tyytyvälle riittänee 2 CD:n boxi.

          http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vainio

       https://www.facebook.com/pages/Juha-Watt-Vainion-fanisivu/761487583874109

Todellisuus on tarua tylsempi : urbaanit tarinat eilen, toissapäivänä ja tänään

 Jo paljon ennen sosiaalista mediaa ja facebookia oli olemassa eräänlainen moderni kansanperinne, jota englanniksi kutsuttiin nimellä urban legends. 

Muistan ensihätään  ainakin pari-kolme "kaupunkilegendaa". Tosiasiassahan niitä on varmasti Suomessakin kymmeniä ellei satoja. Ja lisää varmasti keksitään kaiken aikaa.

Suksiboksi
Yhdessä tarinassa  perhe on lomamatkalla jossakin Keski-Euroopassa. Vanha rouva kuolee yllättäen, ja isoäidin (eli  anopin) toimittamiseksi takaisin Suomeen sovitaan, että hänet pakataan mukana olleeseen "suksiboksiin" ja muut tavarat laitetaan tavaratilaan.
Matka jatkuu läpi Euroopan. Jossakin vaiheessa pysähdytään huoltikselle  tankkaamaan auto ja ihmiset.  Palataan autolle. Ja voi mahoton! Auto on varastettu!
Suksibokseineen kaikkineen.

Sitten tulee kliimaksi: kertoja kysyy: Voitteko kuvitella niiden varkaiden ilmettä kun avaavat boksin!

No joo... Tosi hauska.

Nainen parkkipaikalla
Toinen "hauska" tarina taas kertoo naisesta, joka on ollut supermarketissa ostoksilla, ja mies on palannut autolle jo jokin aika sitten.
Nainen on tuntenut ns. painetta jo jonkin aikaa. Kiirehtii ostoksiensa kanssa tutun näköiselle autolle, avaa oven, istuu etupenkille ja antaa palaa...eli suomeksi sanottuna pieree sydämen kyllyydestä. Sanoo: Huh, johan helpotti!
Vasta sitten hän katsoo miestä, joka istuu vasemmalla puolella. Ei se olekaan aviomies! Eikä oikea auto!

Ehe ehe...

Sitten mennään jo melkein vanhan kansanperinteen pariin.

Nainen mustissa
Mies ajaa autolla jossakin ns. hevonkuusessa, pitkin asumatonta taipaletta. On yö, mustaa ja pimeää, sataa tihuttaa.  Yhtäkkiä tien sivussa näkyy kokonaan mustiin pukeutunut hahmo. Mies pysäyttää, kysyy onko kaikki OK. Haluaisiko nainen ehkä kyydin? Nainen vain nyökkää ja istuu miehen viereen etupenkille.
Muutamaan kilometriin kumpikaan ei puhu mitään, vaikka miehen tekee mieli kysyä mihin nainen on menossa. Jotenkin vain naisen olemus kertoo, että on parempi olla kysymättä mitään.

Lopulta mies ei malta olla hiljaa, hän kääntyy naisen puoleen kysyäkseen, milloin nainen haluaa pois kyydistä. Seuraavaan kaupunkiinkaan  ei ole enää pitkälti.

Nainen on poissa. Kadonnut!

Varsin erilaisia kaupunkitarinoita/urban stories on myös  olemassa.

Monista niissä kerrotaan maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajat 
Näissä tarinoissa maahanmuuttaja tulee Suomeen.

 Ensimmäiseksi Suomi ostaa hänelle kalliit adidas- tai Nike-verkkarit (mihin suomalaisella köyhällä ei edes ole varaa!). Sen jälkeen hänelle etsitään asunto, jossa on 4-5 huonetta. Vaikka asuntojono on pitkä.  Mistä hän ei tietenkään maksa, koska hänellä ei ole tuloja.  Perhe tulee maahan myöhemmin, ja ajokortti-ikäisille (kuten myös vanhemmille, tarvittaessa) kustannetaan ilmainen ajokortti ja hankitaan kaikille ilmainen auto, yleensä vähintään BMW tai Audi. Poltttoaineen maksaa tietysti sossu. Kuten kaiken muunkin.

Edellä olevien  legendojen välillä ei näyttäisi olevan paljoakaan yhteistä.

Yksi yhteinen pìirre niillä kuitenkin on. Vain hölmö uskoo niihin.