Suomessa, kuten monissa Euroopan ja maailman ns. kristityissä maissa, joulukuussa vietetään monia pikkujouluja. Näissä ihmiset yleensä syövät jouluun kuuluvia perinneruokia, juovat glögejä ja muita alkoholipitoisia juomia. Olutta, viiniä, schnapseja eli ruokaryyppyjä. Espanjassa (ja muualla espanjaa puhuvassa maailmassa) sitä kutsutaan nimellä chupito.
Monet ihmiset kuuluvat useisiin eri seuroihin ja yhdistyksiin, joten pikkujouluja voi riittää koko kuukaudeksi, jopa parikin yhteen viikonloppuun. Tai viikolla.
Onko sitten ihme, että kun joulu (se ihan oikea "iso joulu") kotona, mihin voi mahdollisesti myös kuulua alkoholi (perinneruuathan sinne aivan varmasti kuuluvat!) on ohi, vyö kiristää. Jos maksa tai haima ei ole oireillut, hyvä. Mutta parasta taitaa olla antaa niidenkin levätä.
Tyypilliseen suomalaiseen tapaan jotkut ovat arvostelleet Tipatonta tammikuuta: "Kyllä täytyy olla ongelmia alkoholin kanssa, jos tuollaiseen täytyy mennä! Itse olen viinaa juonut viimeksi kun join lasillisen kuohuviiniä serkun pojan häissä kaksikymmentä vuotta sitten!" No ehkä näin. Mutts miksi kaikkea/kaikkia arvostellaan oman elämän ja kokemusten perusteella?
Espanjassa alkoholi on useille ihmisille enemmän tai vähemmän jokapäiväinen asia. Lasi tai pari punaviiniä tai valkoviiniä ruuan kanssa. Olut tai pari illalla lähiravintolassa. Viikonloppuna etenkin nuoret aikuiset voivat juoda enemmänkin.
Jouluun kuuluu tapa nauttia ruokaa ja juomaa, ehkä hitusen enemmän kuin pitäisi. Niin Espanjassa kuin Espanjassakin.
En näe mitään syytä, miksi tammikuuta ei voisi ajatella kuukautena, jolloin annamme elimistöllemme aikaa "huilata".
Jos ei jollakulla ole tarvetta (kuten varmasti monella ei ole), hyvä niin.
Valinta on jokaisen oma.
