Uusi Uljas Vuosi Portugalissa (jatko Jo joutui armas aika -tekstiin)

Ennen uutta vuotta kävimme "vanhassa kaupungissa"
joka on itse asiassa vieläkin Penelan keskusta; siellä ovat
mm. posti ja kaupungintalo. Uudemmilla alueilla kadut ovat modernimpia ja liikkeet "uusia".

Kylmässä punaviini lämmittää.

Täällä vanhassa kaupungissa oli jonkinlainen, ei-kirkollinen joulun sanoman nykyversio; nuoret miehet olivat pukeutuneet kuten paimenet, ja löytyivätpä Joosef ja Mariakin.  Mitään teatterin tapaista Tiernapoikien tapaan ei nähty.
Nautimme mukilliset punaviiniä.

Penela

Tuuliturbiineita, 

Seuraava päiva ja  käynti katsomassa kaupunkia miltei lintuperspektiivistä. Ajelimme siis ylöspäin.  Tuulivoiman luomiseen käytetyt tuuliturbiinit olivat  yllättävän massiivisia. Niitä kun en ollut koskaan nähnyt näin läheltä

Coimbra, n. 3o km:n päässä Penelasta,  on entinen Portugalin pääkaupunki ja vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on ollut kaupungissa vuodesta 1537. Alun-
perin yliopisto perustettiin Lissaboniin vuonna 1290,
ja se on yksi Euroopan vanhimpia. UNESCO on
lisännyt sen Maailmanperintoluetteloonsa.

Yliopiston kuvia

Havaintoja maasta


Portugali on vanha maailmanvalta.  Tuon ajan rikkaudesta ovat tänään vain rippeet jäljellä. Maa on pitkään ollut yksi läntisen Euroopan köyhimpiä valtioita. Kun joskus aikoinaan esim. puuvillapaidat ja -kankaat usein tulivat maasta, tänään Kiina ja monet muut kaukoidän maat ovat vieneet markkinat miltei täysin.

Pieni erikoisuus: Pitkään ihmettelin, miksi maassa liikkuvien, pienten tai pienehköjen kuormureiden lavat näyttivät olevan "kotitekoisia". Sitten näimme matkalla suuren rekan, jolla oli kuormana useita pikkukuormareita, joissa ei         ollut lavaa lainkaan. Ilmeisesti autovalmistajat myyvät maahan lavattomia           autoja, joihin sitten paikallisesti rakennetaan yleensä puusta ja metallista lava.

Tyypillinen pieni kuorma-auto

Maukas sandwich, tonnikalaa ja majoneesia

Portugali on sekä kallis että halpa maa, verrattuna vaikkapa Espanjaan. Polttoaine on kalliimpaa, ja erityisesti kaasu huomattavasti kalliinpaa.  "Ulkona" syöminen on selvästi halvempaa (etenkin turistien Aurinkorannikkoon verrattuna). Leipä on halpaa. Ulkomaiset tuotteet kalliita.





Pienellä paikkakunnalla (kuten Penela) ihmiset ovat yleensä ystävällisiä. Tervehtivät jopa ulkomaalaista. Omia, pieniä yrityksiä (kaupat ym.) tuetaan, ehkä siksi, että esim. ajaminen suuriin supermarketteihin maksaa.

Ottelu käynnissä, taisi olla jokin puulaakimatsi

Jalkapallo on intohimo, kuten Espanjassakin. Paikallinen amatöörijoukkue pelaa menestyksellisesti Coimbran alueliigasssa.  Paikallisella stadionilla tuntui olevan harjoitukset lähes joka ilta.




Joulu- ja tammikuussa  auton ikkunat voivat aamulla vaatia raapimista. Lämpötila talvella laskee hieman alle nollan.

Tuulilasi jäässä

Ja vaikka en ole mikään petroolipää, toki bongaan
upean auton, kun sellaisen näen!

Makee auto Coimbrassa

Eläinten (ja erityisesti koirien) ystävänä en pitänyt tavasta millä useimmat koirat näyttivät viettävän aikansa ulkona, usein ketjussa, joka oli lyhyt. Koko aikana näin vain yhden koiraansa kävelyttävän pariskunnan.

Jouluista rekvisiittaa Coimbrassa

Niin ne vuuet männöö...

Otsikko on lainattu nyt jo edesmenneestä Kansan Lehdestä.
Lehteen sai lähettää lasten kuvia heidän syntymäpäivänään, ja muistan ainakin pikkuveljeni Eskon kuvan tulleen julkaistuksi kun hän täytti ehkä viisi vuotta.

Minun kuvaani ei kukaan julkaise syntymäpäivänäni lehdessä, vaimo sen sijaan saattaa laittaa kuvan sosiaaliseen mediaan.

Jokin aika sitten tulimme syntymäpäivälounaalta Caffe Stellasta. Suomalainen ei yleensä käytä noin juhlavaa sanaa, pikemminkin sanoo, että "käytiin syömässä kun oli mun synttärit".

Vanha mikä vanha...

Onko syntymäpäivä syy juhlia? No, juhlimiseen kai aina löytyy syy, jos niin haluaa. Itse voisin kyllä lopettaa vuosien keräämisen.

Pizza de la casa Stella. 

Ensimmäinen tärkeä vuosi on seitsemän vuoden ikä. Silloin kun mennään kouluun. Itse menin kouluun kuusivuotiaana, täytin seitsemän vasta tammikuussa, mutta minun annettiin aloittaa koulu jo syksyllä, kun parhaat kaverit menivät silloin kouluun.

Seuraava merkkipaalu on sitten se 18 vuoden ikä. Silloin kun avautuvat (laillisesti) kapakin ovet, ja keskikaljaa ja väkeviäkin saa ostaa.

Miehelle sitten tulee aika, jolloin Suomen raskas kutsuu, ja voi haluta, meneekö "inttiin" vai ei. Tänä päivänä kuulema kieltäytyminen asepalvelusta ja sen sijaan siviilipalvelun suorittaminen on helppoa.

Nyt kun olen kohta saavuttamassa iän, jolloin olen Virallisesti Vanha, eli eläkeläinen, voin vain todeta, että ikä EI ole vain numero.
Kun ihminen täyttää kymmenen vuotta, hänen ikänsä on kaksi numeroa! Ja joskus, jos hyvin (?) käy, kolme numeroa. Itse menin armeijaan, kun en viitsinyt alkaa siihen ruljanssiin, missä kysellään typeriä.

"Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta" lauloi Juha Vainio aikoinaan. Valitettavasti hänen taiteensa niin tässä kuin muussakin mielessä päättyi liian varhain.

"Good die young" eli hyvät kuolevat nuorena on taas mm. amerikkalaisten usein käyttämä sanonta. Parissakin laulussa näin todetaan, lisäksi on mm. sen niminen 50-luvun brittiläinen elokuva.
Vladimir Vysotski, venäläinen "toisinajattelija", runoilija ja laulaja, kertoi Runoilijat-kappaleessaan runoilijasta, joka oli "jo" 37 eikä ollut tajunnut vielä kuolla, kuten mm. Majakovski ja Pushkin. No, Visotski kuoli sitten itse 42-vuotiaana.

"Mikäs pahan tappais!" taas toteaa suomalainen sanonta.

Niinpä. Mennään etiäpäin, vuosi kerrallaan.



.

Jo joutui armas aika. Vihreä joulu Portugalissa

Matka Portugaliin alkaa luonnollisesti pakkaamalla. Automatkan etu on, ettei kaikkea tarvi saada mahtumaan esim. pariin suureen matkalaukkuun, tavaroita voi laittaa auton takaosaan kasseissa, laatikoissa...ja irrallaan.

Matka on pitkä, ja vaikka huoltamoita on tasaisin välein erityisesti Espanjan puolella, mukaan otetaan myös "evästä". Lahjat, henkilökohtaiset tavarat, vaatetta (keskimmäinen osa Portugalia on talvella kylmä). Ja tietysti lemmikkikoira ja sen peti.

Billy boy

Matkalla ohitettiin tunnettu turistipaikkakunta

Nykyajan tuulimyllyt

Matka sujuu kommelluksitta. Tunti ajoa, sitten pieni paussi. Ja taas jatketaan. Portugalin puolella ohitamme Algarven, rannikolla on valtava määrä tuulivoimaa tuottavia "propelleja". Ohitimme myös Setúbalin kaupungin, jossa 50-luvun iskelmän mukaan asui seksikäs pesijätär.

 Perillä ollaan, kun ilta jo pimenee.
Ensimmäinen päivä menee taloon asettumassa  ja "toipumisessa".

Seuraava päivä on jouluaatto. Vaimoni, hänen siskonsa ja minut on kutsuttu naapuriin joulupäivälliselle. Ruokaa riittää samaan tapaan kuin vaikkapa Suomessa, toki "menu" on paikallinen. Paikalla on isäntäväen lisäksi perheen tytär miehineen  ja lapsineen sekä isännän veli vaimoineen. Kommunikoimme espanjan ja portugalin sekoituksella sekä englannilla.

Seuraavana päivänä on vuorossa joulupäivän lounas, jolla ruoka on hieman muuttunut.

Otilla. Ainoa potilas. Kirja, tottakai, on mukana. 

Olen ilmeisesti kylmittänyt itseni, joten terveyskeskukseen käy tie. Lääkäri näyttää enemmän  tavalliselta "naapurin mieheltä". Valkoista takkia ei ole, vaan mokkatakki, koska huone on viileä. Nimeni (tietenkin) on kirjoitettu väärin.
Espanjassa toinen etunimeni ymmärretään usein ensimmäiseksi sukunimeksi. Espanjassahan käytetään  "kaksois-sukunimiä" molempien vanhempien mukaan.

Rauno Armas Hakanem...no, melkein oikein

 Saan reseptin, mutta koska  minulla ei ole Espanjasta mitään EU-dokumenttia mukana (sairausvakuutuskorttia ja passia lukuunottamatta), joudun maksamaan korvauksen. Samoin lääke on täysihintainen.

Sitten tulee arki.

Kävelen Billy-koiran kanssa päivittäin Penela-nimisen pikkukaupungin kaduilla. Lähellä on kirjasto, uimahalli, valaistu jalkapallokenttä, useita kouluja.
Paikkakunta on muuttotappiokunta, ja väkiluku on pudonnut yli kymmenestätuhannesta nykyiseen kuuteen tuhanteen. Kaikki em. palvelut lienevät perua "hyviltä ajoilta". Hakematta tuli mieleen entinen kotikaupunkini.

Takkatuli lämmittää

Joulupukkia ja ruokaa odotellessa. Ei tullut pukki, oli vain jättänyt lahjat.

"Lomaa" on vielä paljon jäljellä. On siis aikaa tutustua mm.  muihinkin paikkakuntiin keskisessä Portugalissa.  ¡Continuamos!

Jalkapallo, elämä ja kaikki muu

Katselin jokin aika sitten Barcelonan paikallismatsia La Ligassa.  Vastakkain maineikas, niin liigan kuin muitakin arvoturnauksia useampaankin kertaan voittanut, maineikas FC Barcelona ja sen paikallisvastustaja, Espanyol. Vaikka jälkimmäisen joukkueen nimi viittaisikin siihen, että kysymyksessä  on joukkue, joka samastuu enemmän Espanjaan kuin Kataloniaan, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa, joukkueen perustivat nimenomaan katalonialaiset eivätkä Espanjassa asuvat ulkomaalaiset (eli lähinnä britit) , kuten esim. Barçan kyseessä oli.

FC Barcelonasta muodostui kuitenkin eräänlainen Katalonian symboli. Diktaattori Franco tuki Real Madridia.
 Sisällissodan - jonka voittivat Francon johtamat falangistit - jälkeen Katalonian kieli oli kielletty. Samoin kävi Baskimaalle.  "Yhtenäinen Espanja" ei sallinut muita kieliä kuin kastilian.

Francon diktatuurin aikana Baskimaa oli miltei ainoa alue Espanjassa, missä ilmeni diktatuurin vastaista toimintaa.  Baskit olivat vähemmistö, ja heidän kielensä on yhtä kaukana euroopan kielistä kuin suomi.

Baskimaan väestösta suurin osa tänä päivänä ei puhu baskin kieltä. Tämä johtuu siitä, että Baskimaa on ollut (yhdessä Katalonian kanssa) Espanjan teollistuneinta seutua ja tarjonnut työpaikkoja koko Espanjalle.

Nyt, sen jälkeen  kun Kataloniassa järjestettiin (Espanjan hallituksen mukaan laiton) kansanäänestys itsenäisyydestä (äänestysprosentti oli tosi alhainen), näyttää siltä, että separatistiset liikkeet ovat vähenemässä.

Siinä missä monet Itä-Euroopan maat ovat halunneet mukaan (ja jotkut niistä päässeet)  Euroopan Unioniin,  toisaalta monissa jo EU:ssa jo olevissa maissa epäilyt ovat vahvistuneet.  Euroopan tilanne on epävarma.

Hajoaako Euroopan Unioni? Tuskin.

Tämän päivän Espanjan ongelma on pitkälle ulottuva korruptio.  Hallituspuolue Partido Popular ei ole halunnut (tai pystynyt) selvittämään sotkuja, vaan pikemminkin rajoittanut ihmisoikeuksia, kuten mielenosoituksia.

Mihin Espanja on menossa? Joidenkin jalkapallohuligaanien tappelut eivät anna kuvaa Espanjan tilasta. Jos - ja kun - ihmiset eivät saa osoittaa mieltään silloin, kun pankki vie omaisuuden, johon on käytetty koko elämän aikana ansaitut tulot...ollaanko todella menossa Francon aikaiseen diktatuuriin? Mitä tekee EU?

Vai tapahtuuko sama koko Euroopassa?



 

Tupakat pois ja piiput piiloon?

Kaksi vanhaa miestä istui puiston penkillä. Toinen sytytti savukkeen. Vierustoveri sanoi:
 - Tiedätkö, sillä rahalla, minkä käytit tupakkaan elämäsi aikana, olisit voinut  ostaa vaikka tuon suuren, komean  talon tuolla! 
 - Poltatko itse? kysyi tupakoitsija. 
 - En.
-  No missä on sinun talosi?
-  Ei  minulla ole taloa.
-  No, minulla on. Tuo talo on nimittäin minun.

Internet, kuten tunnettua, on paikka, missä jotkut kirjoitukset, olivat ne sitten tärkeitä  tai ei, säilyvät vuosia ja vuosia. Kukaan kun ei vaivaudu niitä perkaamaan. Joskus jopa tarpeellinen informaatio vanhenee, ilman että sitä poistetaan tai uusitaan.

Onnistuin jotenkin eksymään yhdelle vanhoista keskustelupalstoista. Ihmiset muistelivat kadonneita tuotemerkkejä. Joukossa mm. tupakkatuotteita.

Joku muisteli Boston-savukkeita. Lainasi mainos-slogania: "Tyttö poltti sydämens´ mut poika Bostonin". Koska juttu oli vuosia vanha, en viitsinyt huomauttaa, että itse asiassa tuo savukemerkki oli (myös kadonnut) Bristol.
Alkuperäinen riimi on tietystikin Rosvo-Roopesta; tyttö poltti sydämens´, mut Roope: sikarin.

Boston oli savukemerkki, jota myös minä silloin aikoinaan poltin suht. usein.(Tosin yleensä poltin vain yhden tai kaksi savuketta päivässä)  Siitä kun oli olemassa eräänlainen koululaispakkaus, "Pikku-Boston".  Se oli normaalia, 20 savuketta sisältävää pakkausta puolta pienempi, eli siinä oli kymmenen savuketta, hinta tuolloin  80 penniä. Sopi oppikoululaisen laihalle kukkarolle. (Silloin kun ei pihistänyt röökiä isän Armiro-askista.)

Tupakan haittavaikutuksista oli silloin puhuttu yleisesti jo ainakin pari
vuosikymmentä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan niitä kovin vakavasti. "Eihän sodassakaan joka mies kuole." Tupakkamainoksissa oli kuusikymmentäluvulla yhä nuoria, terveitä, urheilullisia ihmisiä. Erityisesti menthol-savukkeita mainostettiin raikkaina ja niissä oli mm. laskettelijoita, selvä viittaus raikkaisiin tuuliin.

40- ja 50-lukujen diivat, eli upeat naislaulajat ja -näyttelijät tupruttelivat savukkeita esityksissään  ja elokuvissa. Tupakointi oli  cool ja sexy.
 60- ja 70-lukujen filmeissä (ja näistä ajoista kertovissa dokumenteissa) tupakointi on yleistä kaikkialla julkisissa tiloissa ja kodeissa. Rikosfilmeissä ja  tv-sarjoissa poliisit tarjoavat kuulusteltavalle savukkeen heti alkuun...

Kesti vuosikymmeniä ennenkuin mikään muuttui. Tupakkateollisuus yritti kiistää tilastot tupakan aiheuttamista sairauksista ja kuolemista. "Kohtuullinen tupakointi" ei kuulema ollut vahingollista...

Tänä päivänä tupakan haitat tunnetaan ja yleensä myös tunnustetaan, ja joidenkin tilastojen mukaan jopa lähes 80 prosenttia tupakoitsijoista on huolissaan terveydestään ja haluaisi lopettaa.

Monenlaisia keinoja auttaa tupakoitsijaa lopettamaan on kehitetty.

Omakohtaisesti sanoisin, että paras (ja lähes ainoa) keino on oma päätös. Toki esim. erilaisia "kikkoja" kuten nikotiinipurukumi voi käyttää apuna.  Erilaisten sähkötupakoiden vaikutuksista ei ole vielä paljonkaan tietoa.  Itse en niihin koskisi.

Monet tupakoitsijat kokevat, että heitä vainotaan, syrjitään ja  jopa halveksitaan. Tästä tuskin on kysymys. Kiellot ja rajoitukset ovat olemassa, jotta ns. passiivisen tupakoinnin  haitoista päästäisiin.  Eikä tupakan haju vaatteissakaan ole kovin kiva juttu. Tarjoilijat varmasti tietävät tämän.

Tumppaaminen, se lopullinen, kannattaa aina. Lykkyä tykö! Miten olisi vaikkapa uudenvuoden lupaus, joka pitää? Tupakaton tammikuu? Ja sen jälkeen koko loppuelämä. Joka tupakan kanssa voi olla aiottua lyhempi tai sairaalloisempi...

https://www.facebook.com/pages/Savuton-Suomi/447186345378229

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tupakat_pois_ja_piiput_piiloon_76752.html#media=76757

Tipaton tammikuu - miksi, ja miksi ei? Päivitetty 2018 versio.

Suomessakin on ilmeisesti jo eräänlaiseksi perinteeksi ( mm. sosiaalisessa mediassa)  muodostunut  Tipaton tammikuu.

Suomessa, kuten monissa Euroopan ja maailman ns. kristityissä maissa, joulukuussa vietetään monia pikkujouluja. Näissä ihmiset yleensä syövät jouluun kuuluvia perinneruokia, juovat glögejä ja muita alkoholipitoisia juomia. Olutta, viiniä, schnapseja eli ruokaryyppyjä.  Espanjassa (ja muualla espanjaa puhuvassa maailmassa) sitä kutsutaan nimellä chupito.

Monet  ihmiset kuuluvat useisiin eri seuroihin ja yhdistyksiin, joten  pikkujouluja voi riittää koko kuukaudeksi, jopa parikin yhteen viikonloppuun. Tai viikolla.

Onko sitten ihme, että kun joulu (se ihan oikea "iso joulu") kotona, mihin voi mahdollisesti myös kuulua alkoholi (perinneruuathan sinne aivan varmasti kuuluvat!)  on ohi, vyö kiristää. Jos maksa tai haima ei ole oireillut, hyvä. Mutta parasta taitaa olla  antaa niidenkin levätä.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan jotkut ovat arvostelleet Tipatonta tammikuuta:  "Kyllä täytyy olla ongelmia alkoholin kanssa, jos tuollaiseen täytyy mennä! Itse olen viinaa juonut viimeksi kun join lasillisen kuohuviiniä serkun pojan häissä kaksikymmentä vuotta sitten!" No ehkä näin. Mutts miksi kaikkea/kaikkia arvostellaan  oman elämän ja kokemusten perusteella?

Espanjassa alkoholi on useille ihmisille enemmän tai vähemmän jokapäiväinen asia. Lasi tai pari punaviiniä tai valkoviiniä ruuan kanssa. Olut tai pari illalla  lähiravintolassa. Viikonloppuna etenkin nuoret aikuiset voivat juoda enemmänkin.

Jouluun kuuluu tapa nauttia ruokaa ja juomaa, ehkä hitusen enemmän kuin pitäisi. Niin Espanjassa kuin Espanjassakin. 

En näe mitään syytä, miksi tammikuuta ei voisi ajatella kuukautena, jolloin annamme elimistöllemme aikaa "huilata".

Jos ei jollakulla ole tarvetta (kuten varmasti monella ei ole), hyvä niin.

Valinta on jokaisen oma. 

Olenkohan kulttuurimarxisti?

Jos joku kysyy: mikä ihme on kulttuurimarxisti, niin samaa kysyn minäkin.

Siispä guuglaamaan! Löytyy 38.000 tulosta. Wikipediassa suomeksi  kulttuurimarxismi.
Jokseenkin epämääräinen määritelmä, joten ei ihme, että perussuomalaisten johtaja Timo Soini on liittänyt käsitteen homoseksualismiin (eli homoseksuaalien ja homoseksualismin levittämiseen "suomalaisen kulttuurin ja perheen tuhoamiseksi.") 

Mennään siis eteenpäin: mitä on kulttuuri? Tässä eräs määritelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri#Kulttuuri-k.C3.A4sitteen_m.C3.A4.C3.A4rittely

Entäpä marxismi? http://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilaisuus

Eihän noista mitään selvää saa. Eikä kai
 ole tarkoituskaan.

Eiköhän tämä riitä: "Käsite kulttuurimarxilaisuus ja kulttuurimarxilaiset saivat paljon huomiota Norjan vuoden 2011 terrori-iskuissa, jossa Anders Behring Breivik näki kulttuurimarxilaiset yhdeksi suurimmista vihollisistaan."

Nyt siis plokimies Soini on viimeinkin myöntänyt olevansa samaa porukkaa demarinuoria listineen uusfasistin kanssa.  Jokainen, joka on eri mieltä Soinin ja perussuomalaisten kanssa, on ilmeisesti kulttuurimarxisti. Aamen. MOT. 

Siis olen minä. Vaikka en marxisti olekaan.