Eihän tuo MEILLÄ vois tapahtua...

"Norjan tapahtumat" ovat tietysti herättäneet monelaisia reaktioita.  "Miten tällaista VOI tapahtua Pohjolassa, maassa missä on toimiva demokratia, usko siihen että jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen, fyysiseen koskemattomuuteen ja uskonnon vapauteen?"

Tämä on luultavasti ensimmäinen kysymys. Toinen on: Kuka voi tämän asettaa kyseenalaiseksi? Kiiluvasilmäinen muslimiterroristi?
Ei.. Syyllinen on (luultavasti) sinisilmäinen, mutta aivan varmasti valkotukkainen, Norjassa syntynyt maan kansalainen.

Tietysti joku voi sanoa että äärioikeiston liikehdintä on vain puolustautumista. Mutta jos tarkastelee heidän argunmentointiaan,  se on samanlaista kuin natsi-Saksan aikoinaan. Juutalaisten sijaan vain on tullut islam, muslimit.

Yleensä me ihmiset ymmärrämme toisiamme kun joudumme (tai pääsemme) kosketuksiin yksilötasolla.  Vaimoni on syntynyt muslimimaassa. Lempeämpää, parempaa ihmistä en voi kuvitella.  Olen myös lukenut ja nähnyt tv-ohjelmia ihmissuhteistaesimerkiksi  entisessä Jugoslaviassa, missä (ennen sotaa) kukaan ei tuntunut välittävän kuka on kristitty, muslimi tai vaikka pakana! Voitaisiinkohan me joskus olla tilanteessa mistä John Lennon lauloi: Nothing to kill or die for and no religion too.Imagine all the people living life in peace...

 Me, enemmistö. Meidän täytyy uskoa demokratiaan, ihmisten oikeuteen päättää itse omasta elämästään.  Se EI tarkoita linnoittautmista jonnekin menneisyyteen vaan rohkeaa uskoa tulevaisuuteen, missä pelot ja ennakkoluulot täytyy voittaa.  Suomella on arvokas, kallis menneisyys. Eletään niin että myös tulevaisuudessa meillä on jotakin mistä voimme olla ylpeitä.

Raha ja Onni.

Vanhan sanonnan mukaan raha ei tuo onnea. Tuota sanontaa on sitten tietenkin veistelty suuntaan jos toiseenkin; jotkut vakavissaan, toiset sarkastisesti .
Beatleskin se lauleli nuoruuden naiivisimissaan että Can´t buy me love. "Ostan sulle timanttisormuksen jos se tekee sut onnelliseks." Myöhemmin kuitenkin todetaan:


"Say you don't need no diamond ring and I'll be satisfied
Tell me that you want the kind of thing that money just can't buy".

No, eiköhän sitä vois saada vaikka kumpiakin? No ainakin poikien vaimoilla ja tyttöystävillä mitä luultavimmin löytyi jos jonkinlaista helyä vuosien myötä.

Monenlaista muutakin sanontaa löytyy:

Raha ei tuo onnea, mutta jos sitä on, kurjuutta on helpompi kestää,  sanoo taas uudempaan urbaaniin kulttuuriin kuuluva viisaus.(Tuntematon, jolla on yllättävän paljon ns. viisauksia nimissään!)

Alivaltiosihteerin mukaan taas Autuaita ovat persaukiset, sillä heillä ei ole varaa tehdä syntiä.

Harvoha sitä ihmine nii köyhän kuoloo, jot jalkasii tarvijais hautaa männä. (Karjalainen sanonta)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian on kaapit täynnä kamaa, elämä kuitenkin yhtä ja samaa. Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia, siihen ei tarvita edes pankkia.
(Uppo-Nalle)


Lähimmäisen rakkaudessa voi köyhäkin olla rikas. Ilman lähimmäisen rakkautta on rikaskin köyhä.( Augustinus)

Minä en havainnut köyhyydessä koskaan mitään koristeellista enkä mieltäylentävää. (Charlie Chaplin)
On eräänlaista henkistä keikailua ajatella, että onnellinen voi olla ilman rahaakin. ( Albert Camus)

   Paljon menee rahaa viinaan ja naisiin. Loput menevät turhuuksiin. (tuntematon)

Jos sitten tarkastellaan vaikka ns. rikkaita ja kuuluisia, onko raha tuonut onnea? No ei ainakaan automaattisesti. Jos "onnella" tarkoitetaan tyytyväisyyttä olevaan, tasapanoista käytöstä, kunnossa olevia ihmissuhteita.. Rockin ja elokuvan maailmat ovat täynnä tarinoita joissa mennään rääsyistä rikkauteen ja rikkaudesta tuhoon. Musiikissa  Elvis Presley, Janis Joplin, Brian Jones, Jimi Hendrix, Jim Morrison...listaa voitaisiin jatkaa vaikka kuinka pitkään. Elokuvan puolelta Marilyn Monroe, River Phonix, Judy Garland, Montgomery Clifft, John Belushi...

 Viimeisiä Onnettomia-vaikka-rikkaita  on Harry Potter -filmien sankari  Daniel Raddcliffe.
 Nuori mies on kertonut alkoholiongelmastaan lehdistölle, ja on ilmeisesti "kuivilla" tällä hetkellä.

Mitä tästä sitten opimme? Että raha EI tuo onnea? Höh.
Olisi ainakin kiva jos olisi kokemusta tuosta. Eli, jos joku on sita mieltä että voi olla onnellinen ilman rahaakin niin voin vaikkapa privaatisti antaa pankkitilini numeron tai, jos joskus tavataan niin tuoppini saa joku  maksaa, kaikin mokomin!

KIPPIS!



 

Maailman paras levy - suomalaisia käännöskappaleita menneiltä vuosikymmeniltä

Kautta aikain Suomessa on levytetty omia versioita maailmalla suosituista kappaleista. Ennen sotia ja vielä sen jälkeenkin useimmat  iskelmät tulivat Saksasta. Jopa itse sana iskelmä on . käännös saksankielestä  (schlager).
Saksalaisen schlagerin vahvana aikana ei yleensä edes pyritty tekemään mitään hiilipaperikopiota alkuperäisestä vaan usein sovitus tehtiin paremmin suomalaiselle  yleisölle sopivaksi.

Viisikymmentäluvulla suuri osa käännösiskelmistä oli alkujaan Italiasta. Suhteellisen vähän (tekisi melkein mieli sanoa onneksi) tehtiin versioita silloin vielä uudesta musiikin lajista, rock and rollista. Sana "käännösiskelmä" tai "käännöskappale" voi olla hieman harhaanjohtava. Kyseessä kun voi olla melodia johon on tehty alkuperäisestä täysin poikkeavat sanat. Englannin sana "cover version" taas yleensä tarkoittaa kappaleen tekemistä alkuperäisessä muodossaan (toki sovitus usein on uusi). Parempaa sanaa en kuitenkaan keksi.

50-luvulla Suomessa levytettiin muutama rock-kappale, joko käännöksenä tai alkuperäisellä kielellä (englanniksi). Tuloksien kuunteleminen on lähinnä kiusallista.. .Poikkeuksiakin on, kuten esim. Timo Jämsenin Kohtalon tähti, alkuperäinen esittäjä Elvis ja laulu Flaming star.  Suuri osa amerikkalaisista hiteistä (joista etenkin vuosikymmenen puoliväliin mennessä enemmistö  oli muuta kuin rock and rollia)  levytettiin tietenkin myös suomeksi, ja niiden  tulokset olivat useimmiten ihan kuunneltavia, joskus jopa erinomaisia.


60-luvulla tuli sitten brittiläisen musiikin maihinnousu niin meillä kuin muuallakin, ja hiuksia kasvatettiin ja omia versioita tehtiin beat- tai pop-musiikista, kuten termit silloin kuuluivat. Soul-musiikki tuli USA:sta.
60-luvun suomalaiset kitarayhtyeet  tai rautalankayhtyeet (kuten niitä usein silloin kutsuttiin) kuulostivat valitettavasti useimmiten  todella aneemisilta alkuperäisiin esittäjiin verrattuna. Laulu ja soitto oli monesti jotenkin liian  varovaista, amatöörimäistä (mitä se tietenkin olikin!). Soundeista ja tuottamisesta ei tunnuttu tiedettävän juuri mitään. Siitä huolimatta, joitakin kappaleita voi tänäkin päivänä punastumatta kuunnella..


Seitsemänkymmentäluvulla tuli sitten disko, Abba, BeeGees ja muut, ja monet tanssibiisit saivat suomalaisen version, josta valitettavan  usein puuttui alkuperäisen energia ja tunnelma. Punk-yhtyeet eivät yleensä "lainanneet" kappaleita, ja vuosikymmenen muotivillitys, Suosikki-lehden ja sen päätoimittajan Jyrki "Boy" Hämäläisen  punkin vastapainoksi lanseeraaman  50-lukuun palaavan ns. diinari-musiikin  piiriin kuuluvat yhtyeet olivat pääosin lainamusiikin varassa ja lauloivat englanniksi.

Vielä 70- ja 80- luvuilla lainabiisit olivat tavallisia. Viimeisten vuosikymmenien myötä suomalaiset artistit ja yhtyeet ovat tulleet yhä enemmän omavaraisiksi, ja toisaalta kielitaidon yleistyessä tarve "suomentaa" lauluja on vähentynyt. Toki yhä edelleenkin esim. rock-yhtyeet levyttävät klassikkoja, ja ajoittain jokin disco/pop -rallatus saattaa saada suomenkielisen version.
Suomalainen rock, etenkin heavy metal -musiikki on lyönyt itsensä läpi maailmanlaajuisesti. Myös muunkinlaisen musiikin vienti on kasvanut.


80-luvulta tähän päivään on ulkomaista alkuperää olevien iskelminen/hittien suomentaminen edelleen jatkunut, ja ilmeistä onkin että edelleen suuri osa suomaisista haluaa kuunnella musiikkia omalla äidinkielellään. Euroviisuvoittaja sai lähes säännölliseti kilpailijaksi suomalaisen version  Ns. tanssiyhtyeet ovat  aina soittaneet sekä ikivihreitä ulkomaisia että alkuperäisiä suomalaisia kappaleita.


Miten sitten on  yleensä onnistuttu saavuttamaan alkuperäisen kappaleen sanoma ja taso kun siitä on tehty "suomalaistettu" versio? Varsin vaihtelevasti, kuten olettaa saattaa. Parhaimmillaan on yleensä oltu kun kappale on sanoitukseltaan tehty "omaksi", toisaalta (kuten esimerkit kertovat), miltei suora "käännös" on joskus ollut alkuperäisen veroinen.

Poimitaanpa siis joitakin jyviä ja akanoita. Poiminta on lähinnä sattumanvarainen, ei best of/worst of/. Monet versiot Beatles-yhtyeen kappaleista puuttuvat. Jotkut niistä olisivat ollee pahnanpohjimmaisia, toiset aivan kelpo tavaraa: esim. Timo Jämsenin versiot.
Rolling Stonesin kappaleiden suomalaisversiot voi enimmäkseen unohtaa.

Pirkko Mannola: Maailman paras levy  (Nor-Disc • 1962)  **
Tämä on versio rock-parodiasta Who Put the Bomb jossa irvaillaan iskelmä/rock -sanoituksille. Tämä versio, joka sekin on ns. kieli poskessa tehty, on kuitenkin,  ennemmin  kuin hauska, lähinnä naurettava. Alkuperäisen ironia on hukattu täysin.

Käyhkö, Kauko: Laulu Tom Dooleysta (HMV, 1959) ****
Traditionaalinen laulu, jonka maailmanmaineeseen nosti siistiä folk-musiikkia esittävä Kingston Trio.
 Sauvo "Saukki" Puhtilan alkuperäistä tekstiä noudatteleva sanoitus on osuva ja Käyhkön versio vetää  aitoudessaan vertoja alkuperäiselle.


Olavi Virta: Hopeinen kuu ( Nor-Disc * 1960)  *****
Virta teki useita mainioita versioita aikansa parhaista kappaleista, ja tuskin olen ainoa jonka mielestä tämä kuolematon versio hakkaa ylivoimaisesti alkuperäisen Fred Buscaglionen Guarda che luna. Virran versiot 50-luvun italoiskelmistä ovat kuolemattomia. Tangon taitaja oli kotonaan myös jazzissa..."suomalainen" ääntämys tosin pilasi hieman tunnelmaa, eikä  ansaittua maailmanmainetta koskaan tullut. Kappaleesta on tullut kansallisomaisuutta. Ehdoton klassikko, ja tanssipaikkojen vakiotavaraa. Kukaan ei ole ylittänyt, eikä tule ylittämään,  tätä versioita.

Juhani Markola: Rakkauden aamu (Rondo, 1975) *****
Alkuperäinen laulu Camilo Sesto: Quires ser mi amante. Markolan ainutlaatuinen ääni oli kuin luotu versioihin espanjalaisista ja muista  Välimeren maiden  lauluista. Tämä on toivekonserttien vakiokalustoa.

Ronny & The Loafers: Se jokin sinulla on (Blue Master, 1964 ****
Gerry and The Pacemakers - liverpoolilaisyhtyeen  llevyttämä  You Got What I Like jää kirkkaasti kakkoseksi tämän 60-luvun alun kitarasoudeilla tehdyn version rinnalla.  Single jäi suuresta suosiosta huolimatta yhtyeen ainoaksi. Valitettavasti Ronny eli Aatos Bollström kuoli tapaturmaisesti vuonna 1971. Kappale on levytetty muutaman kerran uudestaan, mutta tämä ensimmäinen ja alkuperäinen (suomalais)versio on se klassikko joka soi tänäkin päivänä radiossa. Juha Vainion ensimmäisiä menestyksiä sanoittajana.


Ernos: Elämältä halua en enempää. (Blue Master, 1969) **
Beatlesin Ob-La-Di-Ob-La-Da. "Lähteä kun täytyy teen en tenempää...." Ernos-yhtye oli uskomattoman suosittu, levyttäen aikansa hittejä suomeksi.  Oma tuotanto ei  iskenyt tulta.  Juha Vainion sanoitus on miehen uran heikoimpia, ellei heikoin. Paras unohtaa koko juttu.

Tapani Kansa: Kalajoen hiekat (CBS, 1978) *
Herra Kansa on levyttänyt uransa aikana monenlaista musiikkia. Uran alkuaikojen hittien sijaan on vuosien myötä tullut melkoisia "floppeja", ei vähiten siitä syystä että artisti on itse sanoittanut lainakappaleita. Itse asiassa (ja anteeksi jos nyt kuulostan liian julmalta), Kansan heikoimmista levytyksistä (nimenomaan käännösiskelmien suhteen) tulisi raamatun paksuinen opus.."Rakastellessasi saat sen tietää", "Kultaniityt" "Rokkivaari Hotanen", "Laulumme soi" ....no, annetaan olla.

Juice: Paperitähdet (Love Records LP: Tauko 1) *****
Kinks-yhtyeen keulakuvan ja säveltäjän Ray Daviesien Celluload Heroes-kappale Juicen ihan omakseen tekemänä. Missä alkuperäinen laulu kertoi filmitähdistä, Juice laajensi oman versionsa koskemaan kaikkia "julkkiksia". Mainio esimerkki hyvästä versiosta.



Hector: Kuinka voit väittää (Love Records, 1975). *****
Ralph Mc Tellin koskettava Streets of London, Hectorin /aka Heikki Harma, koskettavana suomalaisversiona. Hector on levyttänyt musiikkia vanhasta rockista (Rokataan taas) uudempaan (Friday On My Mind)  koskaan menettämättä omaa otettaan musiikkiin. Merkki suuresta mestarista.


Lasse Martenson: Miltä meno maistuu. (Scandia, 1973) **
Suomenruotsalainen jazz- muusikko, joka menestyi iskelmälaulajana,  tehden enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita maailmanhiteistä. Tämä kuuluu viimemainittuihin. Lou Reedin klassikko ei istu easy listening- tapaiseen tulkintaan. Sanat ovat joko nerokkaat tai täyttä roskaa. Jokainen päättäköön itse.

Seppo Hanski: Erehdyin kerran (Decca, 1967) *
Alkuperäinen kappale Nessumo mie  puo guiudicare oli italohitti, jonka levyttivät paitsi italialaiset, myös Gene Pitney jonka italiankielinen versio oli todella täynnä tunnetta. Hanski menettää versiossaan kaiken sen intohimon, tunteen, mitä alkuperäinen oli täynnä. Luultavasti 60-luvun iskelmäsuosikin paras "saavutus"  oli hänen oma tyttärensä,Anna Hanski joka tuotti ihan laatuisaa musiikkia. "Tuomita ei kenkään kai silloin voi..." Mites olis lenkkitossu? Tiedä häntä, mutta tämä levy on yksi turhimpia.

Eija Merilä: Luvannut en ruusutarhaa. (Scandia,  1971) *
Laulu jonka säveltäjä Joe South  sävelsi monia kuolemattomia kantri-hittejä tuskin olisi kovin ylpeä tästä  versiosta joka ei nouse lähellekään samalle tasolle kuin sen tunnetuin (pop) versio, jonka teki  Lynn Anderson
vuonna 1970.  Tunteeton, kylmä tulkinta.  Kuuleman mukaan laulaja myöhemmin tuli uskoon.  Jos olisin ilkeä ihminen (mitä en myönnä olevani) toteaisin ettei Suomen viihdemaailma menettänyt paljoa.

Carola: Rakkauden jälkeen  (Scandia. 1978) *****
Was ich dir sagen will oli alkuperäinen kappale josta Carola teki tämän kuolemattoman version. Tämä kappale on yksi parhaita levytyksiä Suomen populaarimusiikin historiassa.  Matt Monron versio The Music Played kalpenee tämän rinnalla, samoin alkuperäinen, Udo Jürgensin levytys. Harri Saksalan mainio sanoitus. Carola kuoli nuorena, valitettavasti.

Fredi: Kolmatta linjaa takaisin (Fazer Finnlevy, 1968) ****
Fredin (aka Matti Siitonen) versio joka koskettavuudessaan ylittää alkuperäisen  (Petula Clark: Beautiful  in the Rain) lähinnä Juha Vainion mainion sanoituksen vuoksi . Fredi  laulaa koskettavasti.

Rantamäki, Merja: Mä mistä löytäisin sen laulun (Scandia, 1976)  ***
Venäläinen kaiho on aina purrut osaan suomalaiskuuntelijoista. Reima Helmisen myöskin samana vuonna levyttämä versio ei hitiksi yltänyt, tämä sensijaan oli aikansa suosikkeja.



Saijonma, Arja: Ystävän laulu  (Fazer Finlevy, 1983) ****
Juha Vainion mainiosti sanoittama, venäläisen trubaduuri Vladimir Vysotskyn  säveltämä laulu, josta on tullut klassikko.


Taipale, Reijo: Ihan kuin nuo toiset (BMG, 2003) *
Ruotsalaisen pop/rock -bandi Kentin Dom andra suomalaisena versiona. Tangolaulaja Reiskan kannattanee pysyä suomalaisessa tanssimusiikissa.  Tämä kappale jakaa kuulijat kahtia, yksi tähti kertonee kumpaan ryhmään itse kuulun.

Tässä muutama poiminta, aineistoahan olisi kirjaimellisesti tuhansittain.

Sattuipa hauskasti matkalla Suomeen.

Jokunen vuosi sitten kun olin matkalla Suomeen täältä Espanjasta, jouduin vaihtamaan konetta Barcelonassa. Jo Malagan lentokentällä olin kuullut jonkun melko kovaan ääneen kertoilevan suomeksi  kokemuksistaan Espanjasta ja espanjalaisista.

Se pajon puhuttu mañana-meininki oli puhujan  mukaan,  jos ei nyt ihan kokonaan puppua,  niin ainakin suuresti liioiteltua. Hänen kokemuksensa kun ns. bisneksen teosta kertoivat aivan toista: asiat viranomaisten ym. kanssa sujuivat kuulema sutjakammin kuin Suomessa!
Vilkaisin miestä lähemmin ja toden totta: siinähän oli yksi Suomalaisen urheilun legendoja!

Kun astuimme ulos koneesta ja kävelimme Barcelonan lentoasemalla koneen vaihtoon, tuppauduin miehen seuraan. Jatkolennon lähtöön oli aikaa.  Herrasmies tuntui olevan ihan mukava, puhuimme urheilusta ja hän jopa maksoi kahvini.  Kyselin mm. dopingista ja sen yleisyydestä. Tuskin  oli yllätys että urheilusankari, kutsutaan häntä vaikka herra X:ksi,  kielsi koskaan käyttäneensä mitään, ja oli sitä mieltä että ns. doping-käryt ovat antaneet huippu-urheilusta liian synkän kuvan, jota skandaalilehdistö ruokkii.

Koska tiesin että arvon herra X:n menneisyyteen kuuluu toipuminen alkoholismista uskoon tulemalla, en malttanut olla kysymättä miten hän kokee oman itsensä, onko hän nyt parempi ihminen kuin joskus ennen. Ei kuulema ole, vaikka Jeesus on hänet pelastanut, ja  hänen syntinsä ovat anteeksi annetut. Ihminen on ja pysyy syntisenä.
En malttanut olla provosoimatta vaan kysyin että miten on, jos esim. pettäisin vaimoani, antaisiko Jumala senkin anteeksi. Kyllä, kuulema.  Usko tuo armon, ja armoon kuuluu anteeksianto.

Siinä jutellessa kävi ilmi että entisen urheilusankarin bisnekset sujuvat hyvin: koska hän on virallisesti eläkkeellä, hän ei maksa veroja Espanjaan. Ja mikä vielä parempi, ei myöskään Suomeen, kun on residentti (toki eläkkeestä menee vero).  Ja ilmeisesti hänen oma, mittatilaus-Jumalansa hyväksyy tämänkin...
En voinut välttyä ajatukselta että se asioiden helppo ja nopea sujuminenkin saattoi olla muustakin kuin hyvästä tahdosta johtuvaa. 

Erosimme ystävinä. Menimme koneeseen ja lento Suomeen jatkui. En nähnyt häntä enää uudelleen. Minun ja herra X:n maailmat leikkasivat, mutta vain lähinnä fyysisellä tasolla.  Toki arvostan miehen saavutuksia urheilijana, ja varmasti hän myöskin henkilönä on aivan sympaattinen. Minun muutenkin melko skeptisiä  ja sekavia käsityksiäni  uskosta, uskonnoista ja uskovista ihmisistä  tämä hieman hämmentävä tapaaminen ei ainakaan parantanut.

Mañana on kyllin aikaista...

Kun ns. tavalliselta ihmiseltä Pohjois-Euroopassa kysytään mitä Espanja tuo hänelle mieleen, hän jossakin vaiheessa mainitsee sen sanan minkä monet kieltä taitamattomatkin tuntevat: mañana.
Espanjassa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomaalaisperäiset ihmiset usein vitsailevat, ettei sana tarkoita huomenna vaan pikemminkin ei tänään.

Mikä sitten on syynä tähän? Ovatko espanjalaiset laiskoja, saamattomia, epäluotettavia?
Paikalliset tutkijat ovat vahvistaneet että espanjalaisten työntekijöiden työn tuottavuus ei ole korkea. Tämä koskee erityisesti eteläistä Espanjaa eli Andalusiaa. Baskimaassa tuottavuus on korkeampi, ja se yhdessä Katalonian kanssa onkin maan teollistuneinta ja vaurainta aluetta. Espanjalaisella tuntuu aina olevan aikaa jutteluun, ja elämä ei ole jakautunut yhtä jyrkästi stressaavaan työhön ja vapaa-aikaan kuin vaikkapa suomalaisilla.


Andalusian pääelinkeino on turismi ja sen elintaso on muutenkin suuresti riippuvainen sinne muuttavista ulkomaalaisista. Kuten tunnettua, esimerkiksi Fuengirolassa on suuri suomalaisten "siirtokunta", jopa niin että sieltä mm. löytyvät  mm Avenida Finlandia  ja Plaza Suomi (Los Bolichesissa) ja toinen suuri suomalaisalue on Los Pacos, Fuengirolan sydämessä. Molemmista kaupunginosista löytyvät käytännöllisesti katsoen  kaikki palvelut suomeksi ja suomalaisten tarjoamina.

             Los Boliches, Fuengirola
      
Miten siis on, täytyykö kaikkea odottaa hamaan tulevaisuuteen?

Jos vaikkapa kodinkone rikkoontuu tai muuta remppaa kotona syntyy, soitto korjaajalle, joka (luultavimmin) lupaa tulla, niin, huomenna. Jos kaupasta on tavara loppunut ja kysyt onko uutta tulossa niin on toki, ja - aivan, arvasit oikein - huomenna tulee.

Latinalaiseen mentaliteettiin (johon on vuosisatoja kestäneen maurivalloituksen aikana sekaantunut ei kovinkaan pieni määrä arabiverta) kuuluu ilmeisesti luontaisesti usko siihen että kaikki järjestyy, ei syytä hötkyillä.  Mainittakoon muuten että espanjankielessä (eli tarkemmin sanottuna pääkielessä, castellanossa on useita  lainasanoja, kuten sanonta ojallah, eli toivottavasti, mikä tulee
suoraan arabiankielestä.

No miksi teknikko tms. sitten lupaa tulla huomenna eikä tule? Koska menee rannalle ottamaan aurinkoa ja pitämään hauskaa? No ei. Vaan siksi, että tyypilliseen espanjalaistapaan hän laittaa nimen, osoitteen ja puh.numeron muistikirjaansa jossa on mahdollisesti jo monta merkintää ennestään, tai jos kyseessä suurempi firma, sihteeri tekee sen ja lupaa että joku tulee "huomenna". Ja, jos sinulla on onnea, joku todella tuleekin.

Välimeren kulttuuriin ei muutenkaan  kuulu tiukka aikatauluissa pysyminen. Jos tapaaminen on sovitttu vaikkapa klo 17 iltapäivällä, henkilö jota olet menossa tapaamaan tai on luvannut saapua tuskin tulee ennen 17.15,  voit joutua odottamaan jopa kello 18 asti. Turha hermoilla ja alkaa soitella.

Suomalaisen ja muun pohjoismaalaisen voi olla aluksi vaikea tottua tällaiseen rentoon meininkiin. Suomalainen ei kuitenkaan (yleensä) helposti ns. polta hihojaan, päin vastoin kuin vaikkapa britit, jotka haikailevat kunnon vanhan Britannian tapoja, ruokia yms. He mm. ovat valmiita maksamaan brittiläisestä tuontipaahtoleivästä vaikkapa kolminkertaisen hinnan verrattuna paikalliseen, olut sentään kelpaa (yleensä), vaikka toki niitä Guinness-fanejakin riittää. Paikalliset brittiläisiä pakasteita myyvät liikkeet ovat täynnä brittejä jotka tuntuvat elävän lämmitettävillä uuniruuilla. Espanjanlaiset valmistavat ruokansa pääasiassa itse.

Itse ostan melko usein suomalaisia hapankorppuja, onko hinta korkea, sitä en osaa sanoa. Tavallisesta supermarketista löytyy. Fuengirolassa muutaman km päässä on useita suomalaiskauppoja ja ravintoloita joista löytyy kaikkia suomalaisherkkuja, ja joulun aikaan perinteiset jouluruuat. Hm... taisin taas hieman eksyä aiheesta?

Jos ja kun joku on suunitellut muuttoa Espanjaan, on syytä muuttaa myöskin ajattelutapaa. Kaikki hoituu.
Toki jos esim. vesi tai sähkö  on poikki ja saa odotella tuntikausia, vitsit ovat varmasti vähissä. Ylisummaan, elämä kuitenkin on stressittömämpää kuin pohjoisessa. Aikaahan on, ja kello ranteessa tikuttaa kaiken aikaa lisää (no jos kelloa ei ole niin kännykkä, tai tietsikka tai läppäri...asia kai tuli selväksi?).

Tässäpä taas hiukan espanjatieota. Ehkäpä kirjoittelen taas joskus lisää,  quizas mañana?

Mika Myllylän muistolle.

Ihan ensiksi: minulla ei koskaan ollut kunniaa tavata Mikaa henkilökohtaisesti. Kuitenkin, aikaan jolloin Suomen hiihtomaajoukkue saavutti sen parhaita saavutuksia, olin mukana valmentanmassa omia junioreita, joilla oli (ehkä) tavoitteena saavuttaa joskus jopa kansallista  menestystä. Ainakin tavoitteena oli saavuttaa "jotakin", ilman sitä kaikki ne käytetyt tunnit, kaikki se hiki olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa.

Kun Mika voitti ne kuuluisat kullat olympiakisoissa,mitalit pohjoismaiden kisoissa jne, näytti että (yhdessä  mm. toisen "karpaasin" Jari Isometsän kanssa) Suomen hiihto olisi lopultakin voinut haastaa Norjan ja Ruotsin hegemonian. Naisten puolellahan  Suomi perinteisesti menestyi hyvin.

Sitten tulivat ne Suomen MM-kisat vuonna 2001.
Mika Myllylä, joka myöhemmin myönsi doping-syytteet oikeiksi, ei milloinkaan toipunut häpeästä, joka häneen kohdistettiin. Alkoholi, mikä ei milloinkaaan ole ratkaisu onglelmiin, pilasi hänen ja samalla koko perheen elämän. Nyt se elämä on lopullisesti ohi.

Kuka meistä haluaa  ja voi osoittaa syyttävän sormen miehelle, joka yhtenä hetkenä oli koko kansan juhlittu sankari, toisena halveksittava dopinginkäyttäjä?  Mika oli ihminen jonka fyysiset ominaisuudet olivat vertaansa vailla. Hän oli mahtava urheilija, ilman vippaskonstejakin.  Odotukset omissa kisoissa työnsivät hänet yli rajan. Ne suuret odotukset (meidän "tavallisten ihmisten") olivat liikaa...

Lepää rauhassa, Mika!  Olit hyvä, suomalainen mies, suuri urheilija 

P.S. Mika Myllylää syytettiin sellaisen aineen käytöstä, joka alensi korkeita hemoglobiiniarvoja, jotka "olivat mahdollisesti korkeat jonkin kielletyn, suoritusta parantavan aineen käytöstä". 
  "Hemohesiä on käytetty doping-aineena laskemaan veren hemoglobiinipitoisuutta sallittuihin rajoihin. Liian korkeat hemoglobiiniarvot johtuvat tyypillisesti veritankkauksesta tai EPO:n eli veren kasvuainetekijän käytöstä doping-aineena. Korkeat hemoglobiiniarvot voivat johtua muustakin" . -  Wikipedia



ja ihminen.

Kenen sivuilla vilkkuu päivän ainoa valopilkku?

Jo täytyy helteiden mun päätä keittää kun runoa nyt aion heittää!
Vaan jospa runojalka puuttuu, ja siitä Atik mulle suuttuu?!
No ei,  jokainenhan sen jo ties: niin lempeä on tää vahva mies.

Vaan tiesinhän jo senkin  varhain - Ismail suomifutareist ol´ parhain!
Kun pallon haltuun sai tää heppu niin johan kohta heilui reppu!
Myös sanankäyttäjä on rankka, ja siitäkin on maine vankka.

Oi Susanna, neito Pohjolan, sun todellakaan ei pidä sureman!
Vaik´ kiertäisin mä koko maailman, sun herkkyyttäsi tuskin saavutan!

Siis, jos opimme me mitään tästä, tai ylipäänsä koko elämästä?
Suutari lestinsä saa pitää, ja mulla tämä päätös itää:

Jos runosuoni alkaa pulputtaa,  kait paras välttää on mun mediaa?