Ennen ensimmäistäkään koiraa, kun oli lapsi, meillä kotona oli kissoja.
Monen "kissaihmisen" tavoin en juurikaan tykännyt koirista; ne tuntuivat olevan liian paljon ihmistä mielisteleviä ja ilmeisesti aina vain kerjäsivät huomiota. Kissat taas tuntuivat olevan itsenäisiä (jopa itsepäisiä) ja paljon riippumattomampia ihmisestä, jotka tuntuivat olevan kissan mielestä pikemminkin sen palvelijoita.
Kaikki muuttui, kun perheeseen tuli koira, jolla oli valmiiksi nimi, William. Minulle se oli aina Billy, tyttöystävälle (nykyisin vaimo) taas Willie.
Koiran ulkoiluttaminen toi pian uusia ystäviä. Koiraihmiset kun puhuvat mieluusti koirastaan/koiristaan, samaan tapaan kuin pienten lasten vanhemmat jälkeläisistään.
Muutama viikko sitten liityin FB-ryhmään nimeltä Elämää koirien kanssa. Sivustolla näytti olevan lähinnä kuvia lemmikeistä, joskus omistajineen.
Jokin aika sitten ryhmässä joku jakoi linkkiä koirasta, jolla näytti olevan uskomattoman lyhyt selkä. Tällaisia koiria on maailmassa tiettävästi vain alle kaksikymmentä. Kyseessä on siis harvinainen epämuodostuma. Amerikkalainen nainen oli löytänyt ressukan hylättynä kadulta.
Jonkun mielestä koiran adoptoinut nainen oli vain yksi noita ihmisiä, jotka haluavat osoittaa olevansa hyviä ihmisiä ja saada näin huomiota.
Sivustolla jotkut kommentoijat sanoivat, että kyseinen koira pitäisi lopettaa, jotkut epäilivät sen tulevan toimeen vain vahvoilla särkylääkkeillä jne.
Joku uskoi kyseessä olevan ylijalostuksen tuoma vika.
Sanoin, että en uskonut koiran kärsivän geneettisestä muutoksesta, vaan kyseessä on ilmeisesti ns. luonnonoikku. Samalla totesin, että jotkut ns. rotukoirat kärsivät ns. geneettisistä sairauksista (ja jaoin siitä kertovan linkin). Syynä on se, että siitokseen käytetty kanta on joko pieni, tai on käytetty saman "perheen" jäseniä eli ns. sukusiittoisuus.
Totesin, että ns. monirotuiset (aiemmin puhuttiin usein sekarotuisista) monesti välttyvät tältä, ja ovat siinä suhteessa usein terveempiä.
Silloinkos myrsky syntyi.
Joku kysyi, että entäs jos kaksi sekarotuista koiraa lisääntyy, tuleeko niiden pennuista terveitä. "Eli tuleeko sinistä ja punaista maalia sekoittamalla valkoista? "
Joku taas väitti, ettei "sekarotuisia koiria usein edes viedä eläinlääkärille", eli niiden terveydestä ei ole tietoja(!).
Joku taas vaati minua näyttämään tilaston sekarotuisten paremmasta terveydestä(!).
Totesin, että keskustelu on nyt mennyt täysin uskomattomaan suuntaan. Olin puhunut geneettisistä sairauksista. En koirien yleisestä terveydestä. Silti sama jankutus jatkui ja jatkui.
Lähdin pois kanavalta. Varmemmaksi vakuudeksi erosin koko ryhmästä.
Kokemukseni eri ryhmistä Facebookissa ovat vaihtelevia. Joka ryhmään tuntuu kuuluvan ns. trolleja ja muita selviä häiriköitä. Usein ns. asiallinen keskustelu on vaikeaa ja muuttuu riitelyksi ja joskus jopa solvausten heittelyksi. (Yhdessä ryhmässä, mihin kuulun, on kaksi häirikköä, joiden harrastuksena tuntuu olevan henkilökohtainen pilkka ja mollaus. )
Sosiaalinen media? Usein, valitettavasti, kaikkea muuta kuin sosiaalinen. Onneksi pahimmat häiriköt voi estää blokkaamalla.
Usein sanotaan, ettei pitäisi kerätä ympärilleen vain samanmielisiä ihmisiä. Tuskin hyödyllistä on sietää myöskään henkilöitä, joiden kanssa keskustelu, syystä tai toisesta, tuntuu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti