Elämässä oli monta tärkeämpää asiaa kuin televisio ja suositut sarjat.
Aikaisemmin toki seurasin niitä. Yksi suosikkeja oli Auf Wiedersehen, Pet. Näkemiin vaan, muru!
Sarja, jossa brittiläiset rakennustyöläiset matkustivat edelleen nousukautta elävään Saksaan töihin, kun Margaret Thatcher oli saanut ammattiyhdistykset polvilleen ja samalla tuhonnut brittiläisen autoteollisuuden ja alasajanut rakennusteollisuuden.
Sarjan seuraavissa kausissa sama porukka teki töitä milloin UK:ssa, USA:ssa, jopa Kuubassa. Samalla uskottavuus laski.
Monet intoilivat aikoinaan Prison Break -sarjasta. Suomessa nimellä Pako esitetty sarja olikin mielenkiintoinen, jännittävä ja (miltei) uskottava. Aluksi minisarjaksi tarkoitettu jännäri oli kuulema niin suosittu, että sitä jatkettiin neljä tuotantokautta tason juurikaan laskematta.
Vuonna 2017 valitettavasti sarjan uusin kausi ei hyvästä yrityksestä huolimatta yltänyt läheskään alkuperäisten kausien tasolle. Muodikkaasti islamilaiseen maailmaan (vankila oli sisällissotaa oikeastikin käyvässä Jemenissä) istutettu sarja ei tekijöiden ylettömistä kehuista huolimatta ollut paljoa muuta kuin lähinnä keino rahastaa, vielä kerran. Jonkinlainen Indiana Jonesin ja James Bondin yhdistelmä.
Entäpä sitten se kaikkien leffa- ja sarjafilmifriikkien ykkössuosikki, legendaarinen Twin Peaks? En silloin aikoinaan katsellut sarjaa, mutta nyt halusin tietää, mistä kaikki innostus oli peräisin.
Sarja (ensimmäinen kausi) alkoikin kiinnostavasti, alun lähes tavanomainen poliisisarja tuntui nousevan uusiin svääreihin, musiikki, kuvaus, kaikki oli mahtavan hyvää.
Jossakin vaiheessa kaikki lässähti. Alkuperäisen murhan selvittyä tarina eteni vaiheeseen, mistä tuli mieleen Batmanin arkkivihollinen Jokeri. Nyt kyseessä oli pahis, joka pystyi menemään toisen ihmisen sisään tekemään pahojaan. FBI-agentti Cooperin unet ja niiden erilaiset vihjeet olivat vielä jotenkin uskottavia, mutta tässä mentiin jo lähes parodian puolelle. Sarja toki oli ja on ammattitaitoisesti tehty, ja musiikki ym. saa aikaan melkoista tunnelmaa...silti:
kiitti, mulle riitti.
On olemassa sana, joka kuvaa ihmisten halua paeta todellisuutta. Se on eskapismi.
Luultavasti tämän päivän maailma erilaisine poliittisine ja taloudellisine ongelmineen luo monelle tarpeen elää "toisenlaisessa todellisuudessa". Maailma on liian kaoottinen ja pelottava ymmärtää.
Ja onhan tv-sarjojen "todellisuus" varmasti terveellisempi pako todellisuudesta kuin vaikkapa huumeet ja alkoholi.
