Yksi lensi yli käenpesän.

"En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se." -Evelyn Beatrice Hall  Voltairen elämäkerrassa.


En osaa kuvitella henkilöä, jonka poliittinen linja olisi kauempana omastani kuin Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysellä.  No, ehkä Halla-ahoa lukuunottamatta.

Yllä lainaan tunnettua sanontaa. Näin ajattelen.

 Kun katselin Tynkkysen  tekemän videon, voin vain kuvitella  mitä nuori mies tuntee.  Tulleensa petetyksi. 

Tokihan mies on äärioikeistolainen. "Maahanmuuttokriittinen" eli suomeksi lähinä rasisti.

Hän edustaa puoluetta, joka nousi suureksi näitä mielipiteitä levittämällä.

Viimeiset gallupit kertovat puolueen kannatuksen romahtaneen.

Minun pitäisi siis olla tyytyväinen?  
Toki olenkin.

 Perussuomalaiset ovat myyneet kaikki ideansa. Kääntäneet takkinsa.  Vain koska valta ja asema hallituksessa kiinnostaa.

Puolueen kolmas puoluesihteeri (Tynkkynen)  ei ole tyytyväinen. Koska puolueen sisällä käydään rumaa peliä. Painostetaan,  juonitellaan.  Hänet erotettiin lähettämällä e-maili!

Sanotaan että politiikka on rumaa peliä. Ja sitähän  se usein on. 

Voi olla, että Tynkkynen on hajoittamassa puoluetta.  Ja siihen monet varmasti ovat tyytyväisiä.   

Kai minunkin pitäisi? 

Putosiko Eno veneestä?

Muutin Espanjaan vuonna 1998. Seuraavana vuonna menin espanjakielen (eli oikeastaan kastelinian) kurssille. Vuosi oli siis 1999, ja usein toistettu vitsi oli: olisi pitänyt tulla kurssille vuotta myöhemmin; vuosi 2000 kun on yhtä kuin dos mil. 1999 taas kuulosti vaikealta: mil novecientos noventa y nueve. 

Aluksi kielen oppiminen tuntui helpolta. Kotiuduin ihan helposti.

Oman koiran kanssa kulkeminen helpotti tutustumista paikallisiin ihmisiin, niin espanjalaisiin kuin muualta tulleisiin.

Espanja eli nousukautta.  Kaikkialla näkyi  nostokurkia, rakennusmiehiä. 

Suomessakin tuntui kaikki olevan OK. 

Sitten tuli lama.  USA:sta lähtenyt romahdus näkyi Espanjassa. Asunnot, talot eivät enää menneet kaupaksi. Huippuhinnat alkoivat tulla alas. 

USA:n hyökkäys Irakiin aikaisemmin etsimään "massatuhoaseita"  oli  alku romahdukselle.
Diktaattori Saddam saatiin pois vallasta, ja samalla ajettiin maa täyteen anarkiaan. 

Nyt Lähi-Idän  "demokratisointi" on luonut ISISin kaltaisen hirviön.

Samalla se on luonut pakolaisongelman. 

Suomessa "maahanmuuttokrittinen" puolue sai suurvoiton vaaleissa. Mikä nyt ilmeisesti on valumassa käsistä. 

Jotkut ovat syyttäneet minua epäisänmaalliseksi.  Sitä en ole.  Tuntuu vain siltä, että sitä maata, josta lähdin kauan sitten, ei enää ole. Vai voisiko olla, että sitä ei koskaan ollutkaan?   Maata, jossa ihmisistä välitetään, missä heikkoja suojellaan?   

Voiko itsenäisyytta syödä tai juoda?

Tunnen useita  ihmisiä, jotka eivät arvosta urheilua.
Kuusikymmentäluvulla monet (erityisesti kirjailijat)  pitivät urheilijoita  vain  tyhminä lihaskimppuina. 

Seitsemänkymmentäluvulla taas monet maat kuten Neuvostoliitto ja DDR (eli "Itä-Saksa") käyttivät urheilua ja urheilijoita kylmän sodan välineenä. Maiden mahtavan menestyksen oli tarkoitus osoittaa sosialismin olevan se lopullinen voittaja.
 Kylmän sodan klassikoihin kuuluvat Kanadan ja Neuvostoliiton ottelut ja USA:n voitto jääkiekossa  olympiakisoissa Lake Placidissa 1980.


Monet ihmiset kautta aikain ovat sanoneet, ettei politiikkaa pidä sekoittaa urheiluun. 

No sehän on sekoitettu urheiluun kautta aikain.

Berliinin kesäolympialaiset  1936 järjestettiin  Saksassa, vaikka natsismin uhka oli jo ilmassa.  Valtakunnankansleri, diktaattori Hitler mm.  kieltäytyi kättelemästä mustaa voittajaa, Jesse Owensia. Joka voitti neljä kultamitalia kisoissa, jonka tarkoitus oli osoittaa arjalaisen rodun ylivertaisuus.
 Presidentti Franklin D. Roosevelt ei lähettänyt Owensille  onnittelusähkettä. Musta mies ei sitä ansainnut?

Esimerkkejä voidaan löytää vaikka kuinka paljon.  Moskovan olympiakisat 1980.  USA ja monet muut maat boikotoivat kisoja.

Mikä sai minut ajattelemaan urheilua ja politiikkaa?  
Katselin Espanjan Copa del Rey -ottelua.  UD Almería pelasi Gimnastic de Tarragona -joukkuetta vastaan.  Almería on ajoittain pelannut Espanjan korkeimmalla tasolla. Mutta niin on Tarragonakin. Ja Gimnastic de Tarragona on ensimmäinen joukkue, joka on voittanut mahtavan Real Madridin niiden kotistadionilla vuonna 1948.  Kenraali Francon aikana (jonka suosikki RM oli) oli vaikea voittaa "los blancos" -joukkuetta...

Juuri nyt Kataloniassa on meneillään hyvin voimakas kampanja, jonka tarkoituksena on erota Espanjasta ja liittyä itsenäisenä maana Euroopan unioniin.  FC Barcelona on usein nähty tämän symbolina. 

Olen FC Barcelonan fan. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi Katalonian pitäisi erota Espanjasta. Eroaminen tarkoittaisi mm.  poliisin, armeijan, virkamiesten uudelleenjärjestämistä ja -palkkaamista.  Samasta syystä esim. australialaiset ovat yhä nimellisesti Englannin kuningattaren alamaisia. Muutos kun  tulisi liian kalliiksi.  "Itsenäisyyttä" ei voi syödä, ei  juoda.  Kun ihmisillä jo ovat  kaikki oikeudet, vapaudet, oma kieli. Kulttuuri. Tavat.  Mitä puuttuu?

Itsenäisyys?  Onko vain niin innostavaa heiluttaa "omaa lippua"?  

En minä tiedä. Kun elin elämäni 50 ensimmäistä vuotta itsenäisessä Suomessa.  Jonka itsenäisyyden puolesta mm. oma isäni taisteli. Ja jolle olen tästä kiitollinen. 

  

Taidekaupungin turvapaikanhakijat

Mänttä-Vilppulassa, joka on useiden vuosien ajan pyrkinyt menestyksellisesti luomaan kuvaa kehittyvästä, edelleenkin elinvoimaisesta paikkakunnasta, joka perinteisen teollisuuden sijaan on löytänyt uusia haasteita ja mahdollisuuksia mm. yhtenä Suomen tärkeimmistä taidekaupungeista, julkaistiin paikallislehdessä kyselyn tulokset maahanmuuttajista. 

Tulos on melko masentava. "Maahanmuuttajakriittisyys" näytti olevan jopa keskimääräistä (suomalaista) mielipidettä suurempaa.

Mutta.

On ilmennyt, että joltakin tietokoneelta on kyselyyn vastattu jopa 600 (kuusisataa) kertaa.
Miten tämä on mahdollista?! Jos vastauksia on saatu 1409, se vesittää koko tuloksen.

Onko koko gallupilla mitäan merkitystä?  Pitäisikö kysely tehdä uudelleen? 

Ja pitäisikö kysymykseasettelua harkita uudelleen?
Monet kun ovat selvästi johdattelevia, tai yksinkertaisesti typeriä:

Häiritseekö sinua, että pakolaiset kulkevat uusissa vaatteissa ja käyttävät elektroniikkalaitteita?
Kyllä 70%
Ei 30%

Eivätkä ne muuten ole (kaikki) pakolaisia, vaan turvapaikanhakijoita. Jotka monet palaavat kotimaahansa, joka tapauksessa.  Journalisteilta odottaisi tarkempaa tekstiä. 

Ihmisen arvo

Isäni oli sotaveteraani. Hän oli nuori mies, juuri avoitunut, kun Suomi joutui syksyllä 1939  sotaan Suurta ja Mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Nuoruus meni sodan myötä. Monelta meni henki, monelta terveys.

Sodan jälkeen moni ex-sotilas alkoi juoda, joistakin tuli huumeriippuvaisia haavoittumisen jälkeen annettujen huumaavien  lääkkeiden myötä.  Tuohon aikaan   ei vielä tunnettu käsitettä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), sanottiin vain, että "siltä meni hermot sodassa" .  Omasta isästäni ei tullut juoppoa eikä  alkoholistia, eikä hän (kuten monet muut) puhunut juuri koskaan sodasta.  Sodat olivat myos erilaisia kuin tänä päivänä, siviilien kimppuun ei käyty tarkoituksella.  "Kaupunkisota" oli miltei tuntematon käsite. Toki kanssasotilaiden kuolemat ja haavoittumiset olivat myös traumaattisia kokemuksia.

Neuvostoliiton kansalaisille  (ja sotilaille) kuulema kerrottiin, että "suomen työväenluokka" toivottaisi puna-armeijan tervetulleeksi vapauttamaan heidät. Voitonparaati Helsingissä voitaisiin pitää parin viikon kuluttua sodan alkamisesta.

Venäläiseltä säveltäjältä Dimitri Shostakovichilta tilattiin teos voitonparaatia varten.

Voitto jäi saavuttamatta. Talvisota oli pettymys puna-armeijalle. Suomi sai torjuntavoiton.  Mutta hinta oli kova.

  Ruotsista saapui vapaaehtoisena sotaan yli 8 260 miestä.   Myös lentokoneita saatiin Ruotsista. Ruotsi otti myös vastaan ns. sotalapsia talvi- ja jatkosodan aikana yhteensä noin 80 000.

Tämän päivän Suomessa talvisodasta ovat melskanneet äärioikeistolaiset.  "Isoisämme taistelivat Suomen puolesta, nyt se kaikki annetaan pois!"  Näin huutavat leijonatunnuksa ja rautaristejä kantavat "isänmaan ystävät".
Natseiksi heitä ei saa kutsua. Se kun on "leimaamista".

Veteraanit, ne jotka ovat vielä jäljellä, ovat kertoneet mitä he ajattelevat uusnatseista. 

Suomeen on tullut ja tulossa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Useimmat  tulevat sotaa ja epävarmuutta pakoon. Monet varmasti myös paremman elämän toivossa. Kuten niin moni suomalainenkin, joka muutti aikoinaan Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin.

He eivät olleet pakolaisia, sanotaan. Eivät olleet. He pakenivat puutetta, köyhyyttä. Ihmisen ominaisuuksiin kuuluu paremman elämän etsiminen, joskus se on jopa elossa säilymisen ehto.

Monet turvapaikanhakijat ovat pettyneet  Suomeen. He palaavat takaisin mm. Irakiin. Kymmenen ihmisen oleskelu samassa huoneessa,  tekemisen puute, outo ruoka, kaikenlainen epävarmuus ja kaiken huippuna  polttopullojen ja tulitteiden heittely tulijoiden päälle sekä vihaiset mielenosoittajat saavat epävarmankin kotimaan ilmeisesti tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta.

Turvapaikanhakijoilla on varmasti varsin erilaisia taustoja. Jotkut ovat selvinneet autopommeista, olleet lähellä sisällissodan taisteluita, menettäneet lähiomaisia ja tuttaviaan.
Siksi tuntuu käsittämättömältä, että kaikki heidät leimataan elintasopakolaisiksi, joita saa solvata ja vihata. 

Lopuksi laina Aamulehden blogista:  http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1195000987029/artikkeli/puheenaihe+olen+kuulemma+saatanan+hyysaaja+.html

"Maahanmuuttajissa

on samanlainen kirjo ihmisiä kuin suomalaisissakin: fiksuja ja vähemmän fiksuja, lainkuuliaisia ja rikollisia, ystävällisiä ja huonosti käyttäytyviä, oikein ja väärin motiivein Suomeen tulevia, vaarattomia ja vaarallisia."

 

Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan?

Muutin Espanjaan joulukuussa 1998.  Kohta siis tulee 17 vuotta täyteen.

Kun ajattelen aikaa taaksepäin, se ei tunnu noin pitkältä.

Nuorena  vuosi on pitkä aika.  Sitä odottaa koulun loppumista, opiskelun loppumista, 18 vuoden ikää, että pääsee baareihin. (No, viimeksi mainittua ainakin jotkut meistä.)

Kun muutin Espanjaan, olin jo keski-ikäinen.  Terveyteni tuntui olevan hyvä.  Pari vuosikymmentä kuntoilua oli takana.
Nyt terveyteni on heikompi, takana kaksi suurta leikkausta, mutta silti  tuntuu, että vielä suurempi muutos on tapahtunut henkisessä ilmapiirissä, niin uudessa "kotimaassani" Espanjassa, kuten myös  Suomessa,  ja koko maailmassa.  

Syitä on toki helppo löytää. Pitkään jatkunut yleismaailmallinen lama. Yleinen epävarmuus. Lähi-idän sotien aiheuttamat pakolaistulvat.

Aloin kirjoittaa blogiani vuonna  2011. Tarkoitus oli kirjoittaa jonkinlaista "suomalaisena Espanjassa" -blogia.  Melko pian huomasin kommentoivani  usein entisen kotomaani Suomen uutisia ja politiikkaa. 

Tämä lisääntyi erityisesti Perussuomalaisten menestyksen kasvaessa. 

Kenelläkään ei ole epäselvää, että minun käsitykseni maailmasta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisyydestä menevät pahasti ristiin p.o. puolueen käsityksien kanssa.  

Näiden mielipiteideni vuoksi ja kautta olen tavoittanut monia nettiystäviä, mutta myös menettänyt monia.  

Suomalaista nettikeskustelua on syystäkin arvosteltu. Liian monet ampuvat nimerkin takaa. Mutta, on myös henkilöitä, joiden päivitykset omalla nimellä  sisältävät ilmauksia kuten saatanan suvakit, suvakkihuorat jne. Entinen perussuomalaisten (sittemmin puolueesta erotettu) kansanedustaja James 
Hirvisaari arveli"suvakkihuorien jakavan persettä maahanmuuttajille (valitettavasti tarkka sanamuoto puuttuu, kun mies poisti postauksensa kohun vuoksi).

Mediassa usein toistettu fraasi on kahden rintaman (sanallinen) taistelu, "missä kumpikaan ei kuuntele". 

On myös väitetty, ettei ns. tavallinen kansalainen uskalla sanoa mitään kriittistä, "kun sitten leimataan natsiksi". 

Bullshit, sanon minä. Tai, kunnon suomalaisena: hevon paskaa!

Joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten, jossain tutkimuksessa (valitettavasti linkkiä tästä minulla ei ole) väitettiin suomalaisten tuntevan voimakkaasti negatiivisia tunteita.  Nyt kun sosiaalinen media suo mahdollisuuden, ne yhä useammin myös (joskus ehkä yön myöhäisinä tunteina, muutama ryypin ja/tai oluen jälkeen) purkautuvat kaikkien luettaviksi.  Mikä sitten, jos kyseessä on esim. poliitikko, selitetään myöhemmin "läpäksi" tai huumoriksi. Tai että kirjoitus on tulkittu väärin. 

 Suomalaisten negatiivisuus.
Stereotypiaa? Onko? Suomalainen ei kovin helposti tanssi, laula karaokea ilman "muutamaa". Espanjalainen, italialainen, kreikkalainen taas on aina valmis pitämään hauskaa ilmankin. Ilmaisee tunteet nopeasti, suuttuu ehkä helposti, mutta myös leppyy pian.

Suomessa asuu totinen ja (useimmiten) suht. rehellinen kansa (unohdetaan ne miljardit, mitkä viedään turvaan verottajalta, puhun nyt kansasta.)

Voisitte (voisimme) valita kuitenkin  paremmat johtajat, kuin nuo kolme SSS-miestä.  Jotka levittävät tahallaan virheellistä tietoa ja syyllistävät kansaa.  Ja samaan aikaan ehdottavat muutoksia, mikä helpottaa rahan (ja verojen) kätkemistä Suomen ulkopuolelle.


Eikä se kansa ole jakautunut.  Ainakaan kahteen. Suurin osa on tolkun ihmisiä. Meuhkaajat ovat vähemmistö.

 https://www.youtube.com/watch?v=XJF_dkjNJI0