"Karttu kotona, miehet metsässsä, mutten tiedä missä ne ovat!"
Karttu tai karttupiilo oli lapsuuteni suosituimpia leikkejä. Samantapaisia olivat 10 palikkaa laudalla tai viisi tikkua (saman leikin kaksi eri versiota.
Mentiin piiloon, karttu yritti löytää ja laittaa "nimet kirjoihin", se joka oli ensimmäinen kiinni jäänyt, joutui kartuksi. "Omat nimet kirjoihin!" huudettiin, jos ehdittiin juoksemaan tietyn puun tms. luokse ennen karttua ja sitä koskettaa.
Paljon juostiin, ja posket palaen sitten kotiin, kun tuli myöhä.
Kuka pelkää mustaa miestä oli myös leikki. Kukaan ei luultavasti ajatellut mustana miehenä afrikkalaista. Kuten ei Musta Pekka -korttipeliäkään tajunnut "rasistiseksi". Kaikki tuon korttipelin parit olivat koomisia "·hullunkurisia perheitä".
Viimeinen pari uunista ulos! oli myös yksi liikunnallinen leikki. Vasta 70-luvulla muistan kuulleeni ensi kertaa vitsin, kuinka se oli Hitlerin lempileikki...ehe ehe...
Nelimaali oli yksinkertaistettu versio pesäpallosta.
Varmasti muutama muukin leikki tai peli oli. Juostiin kilpaa, hypättiin pituutta ja muutenkin urheiltiin, omaksi iloksi.
Omat lapseni eivät (luullakseni?) ole edellä mainitsemiani leikkejä leikkineet, ensinnäkin ne vaativat melko paljon osallistujia ja perheet olivat jo silloin pienentyneet. Omat leikkinsä heillä silti varmasti oli: tyttöjen "visti" ja ruutuhyppy. Naruakin ovat varmasti hypänneet. Hieman isompana tuli mukaan urheilu: hiihto ja yleisurheilu, jonkin verran myös lentopallo.
Tämän päivän lapsien väitetään olevan fyysisesti liian passiivisia. Ellei ole liikuntaharrastusta (jalkapallo- tai muu pallopeli, jääkiekko), liikunta voi jäädä vähiin. Tilalla ilmeisesti erilaiset videopelit ja muut elektroniset vempaimet.
On väitetty, että suuri osa Suomen armeijan alokkaista on fyysisesti surkeassa kunnossa. Koulutus alkaa hitaasti; ensimmäisen parin viikon aikana alokkaita ei kuulema laiteta lainkaan juoksemaan...
Omat "lapseni" ovat olleet jo kauan aikuisia, enkä tunne useitakaan lapsia. Espanjalaisilla lapsilla on usein ylipainoa: suklaata on niin juomissa kuin kekseissä kuin aamiaismuroissakin. "Lapset kun tarvitsevat energiaa!" kuten mainos sanoo. Toki tarvitsevat, mutta ei enempää kuin käyttävät.
Ovatko tämän päivän lapset sitten todella paljon passiivisempia kuin mitä aikaisemmat sukupolvet? En tiedä. Jos joku asiaa tuntee, mieluusti ottaisin tietoa vastaan. Tämän päivän lapset ovat huomispäivän aikuisia. Liikunta on ravinnon ohella tärkeä tekijä tulevaisuuden aikuisten terveyden kannalta.
Voisivatkohan mummot ja vaarit opettaa noita vanhoja leikkejä uudelle lapsisukupolvelle? Tai ne vanhemmat, jotka ovat niitä mahdollisesti vielä leikkineet? Kysymyksessä ovat perinne ja jopa kuluttuuriarvot, niin mahtipontiselta kuin se voi kuullostaakin. Ehkäpä jossakin päin Suomea noita leikkejä vieläkin leikitään, ja hyvä niin, jos näin on.
